Viisi toimijaa aloittaa yhteistyössä valtakunnallisen ampumaratojen ympäristölupahankkeen, jonka tavoitteena on laatia kolmen vuoden aikana ympäristölupahakemukset vajaalle kolmannekselle maamme ampumaradoista.
Suomen Ampumaurheiluliitto, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen riistakeskus, Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto ovat saaneet maa- ja metsätalousministeriöltä rahoituksen kolmevuotiselle ampumaratojen ympäristölupahankkeelle. Päätös rahoituksesta on saatu toistaiseksi vain ensimmäiselle vuodelle, jolloin avustuksen suuruus on 350 000 euroa. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 1,6 miljoonaa euroa. Muita rahoittajia hankkeella on muun muassa Urlus-säätiö. Hankkeen vetovastuu on Suomen Ampumaurheiluliitolla.
Suomessa on tällä hetkellä noin 720 ampumarataa, joita käyttävät sekä ampumaurheilun harrastajat, metsästäjät, reserviläiset sekä ammatissaan ampumataitoa tarvitsevat kuten poliisit tai lentokenttien eläintorjunnasta vastaavat.
Useita ratoja on suljettu tai niiden toimintaa on merkittävästi rajoitettu
Uuden ympäristönsuojelulain voimassaoloaikana ampumaratojen ympäristölupaprosessit ovat vaikeuttaneet monien ratojen toimintaa.
”Pahimmillaan lupaprosessit ovat kestäneet lähes 20 vuotta ja kokonaiskustannukset ovat olleet kohtuuttomia. Ongelmana on valtaosassa tapauksista ollut tiedon puute, joka on johtanut siihen, ettei ampumaratatoiminnan todellista riskiä ole osattu arvioida ja se on johtanut ylilyönteihin”, kertoo Ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola hankkeen syntymiseen johtaneista syistä.
”Suomen Metsästäjäliitto pitää tärkeänä, että esimerkiksi kaikilla Suomen 300 000 metsästäjällä on mahdollisuus harjoitella ampumaradoilla, joissa myös ympäristöasiat on otettu huomioon. Ampumarataharjoittelu on kaikille metsästäjille ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi metsästysturvallisuuden ja onnistuneiden riistalaukausten takia”, muistuttaa Suomen Metsästäjäliiton ampumapäällikkö Jussi Partanen.
Myös reserviläisjärjestöt painottavat kattavan ampumarataverkoston merkitystä. Reserviläiset muodostavat yli 96 prosenttia Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen 280 000 hengen kokonaisvahvuudesta. ”Reserviläisten ampumataito on useimmiten omaehtoisen ampumaharjoittelun varassa, jota on kyettävä tekemään joka puolella maata”, korostaa Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg.
Työtä tehdään alueittain ja porrastetusti
Kustannustehokkaimmin ympäristölupaprosessi hoidetaan, kun ammattilaiset vastaavat lupahakemuksen laatimisesta ja lupaprosessien läpiviemisestä. Asiantuntijavetoisella, keskitetyllä ja järjestelmällisesti etenevällä luvittamisella säästetään kaikkien resursseja ja helpotetaan myös luvittavien viranomaisten työtä.
”Näin lupaprosessi saadaan suuremmalla todennäköisyydellä onnistuneesti maaliin, maksimoidaan ympäristönsuojelullinen hyöty, minimoidaan kustannukset sekä riski loputtomille tutkimus- ja hallintotuomioistuinkierteille”, täydentää ampumapäällikkö Jussi Partanen Suomen Metsästäjäliitosta.
Ympäristölupahakemusprosessin kesto on keskimäärin noin 1,5 vuotta. Kolmivuotisen hankkeen aikana ei ehditä luvittaa kaikkia ilman toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa olevia ratoja Suomessa. Tavoitteena on päästä luvittamisessa suunnitelmalliseen ja järjestelmälliseen etenemiseen, turvata rataverkoston kriittinen kattavuus valtakunnallisesti, jotta joka puolella Suomea harrastajalla olisi järkevä etäisyys lähimmälle ampumaradalle, ja saada onnistuneita lupaprosesseja riittävä määrä, jolloin luvituksen toimintatapojen muutos saataisiin leviämään laajemmalle.
Hankkeen rahoituksella turvataan asiantuntiaryhmän tekemä varsinainen ympäristölupaprosessi
Ratojen toiminnanharjoittajat eli esimerkiksi urheilu- tai metsästysseurat tai reserviläisyhdistykset vastaavat edelleen lupaprosessissa mahdollisesti tarvittavista selvityksistä ja tutkimuksista, kuten meluselvityksistä, ja lupapäätöksen myötä mahdollisesti tarvittavien toimenpiteiden toteutuksesta.