Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottaman kanta-arvion mukaan villisikakanta on kasvanut edellisvuoteen verrattuna. Kannan keskimääräinen koko oli noin 3 400 villisikaa tammikuussa 2021. Koska seuranta-aineistoa on nyt usealta vuodelta, voitiin tänä vuonna siirtyä käyttämään uutta kannanarviointimenetelmää.
Suomessa oli tammikuun 2021 alussa keskimäärin 3426 villisikaa (mediaani). Kanta-arvion 90 % todennäköisyysväli on 2209–5727 yksilöä. Villisikojen alueellinen levinneisyys Suomessa on laajuudeltaan samanlainen kuin edellisvuonna ja villisikoja on eniten itäisen Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen alueilla.
Käytössä uusi mallinnustapa
Luke on kehittänyt villisikakanta-arviointia vuodesta 2017 lähtien. Aikasarjan kartuttua voitiin tänä vuonna siirtyä uuteen mallinnustapaan.
Keskeisin ero entiseen on, että uusi mallinnustapa käyttää kannan koon arviointiin aineistoa koko aikasarjan pituudelta, kun taas vanhalla mallilla arviointi perustui vain kahden peräkkäisen vuoden havaintoaineistoihin. Uusi malli on Bayes-päättelyyn perustuva malli, joka pystyy hyödyntämään useita eri tietolähteitä. Vastavan tyyppistä mallia käytetään hirvikannan arvioinnissa. Kun uutta aineistoa saadaan vuosittain lisää, päivittyvät myös edellisten vuosien kanta-arviot koko aikasarjan pituudelta.
Kuva 2. Suomen villisikakanta kasvaa. Uuden mallinnustavan perusteella kasvu on tilastollisesti merkittävä vain viime vuoden osalta. Uudet tulokset osoittavat kannan pysyneen suhteellisen vakaana aikaisempina vuosina.
– Vaikka kanta-arvioihin on edelleenkin syytä suhtautua enemmän suuruusluokan kuin tarkan lukumäärän arviona, niin uusi mallinnustapa parantaa villisikakanta-arvioinnin pitkäaikaista luotettavuutta, toteaa erikoistutkija Mervi Kunnasranta Lukesta.
– Kun uusi malli hyödyntää useamman vuoden aineistoja, niin yksittäisten vuosien merkitys tuloksissa pienenee. Esimerkiksi viime vuonna julkaistu villisian kanta-arvio, noin 1 400 yksilöä, oli nykyisen mallin mukaan aliarvio.
Keskeisimpiä tietolähteitä runsauden ja levinneisyyden arvioinnissa ovat edelleen metsästäjien hirvenmetsästyksen yhteydessä tuottama arvio alueensa villisikojen runsaudesta, tieto saalismääristä sekä kirjallisuuteen perustuva tieto villisian lisääntyvyydestä ja kuolleisuudesta.
Tietoa villisikakannan koosta ja levinneisyydestä tarvitaan erityisesti kannanhoitoon ja eläintautiriskien arviointiin, joista afrikkalainen sikarutto (ASF) on merkittävin.