Luonnonvarakeskus (Luke) kehittää aktiivisesti suden kannanarviointia ja siihen liittyviä menetelmiä. Arvio pohjautuu yhä vahvemmin DNA-näytteistä saataviin tietoihin, Tassu-tietojärjestelmään kirjattuihin susihavaintoihin ja tutkimustietoon suden biologiasta.
− Susien pannoittamiselle ei ole nykyisellään riittäviä edellytyksiä. Pannoituksiin liittyvä lupahallinto on hyvin kuormittavaa, eikä siinä ole vuoden aikana tapahtunut muutosta parempaan. Tämän lisäksi pannoituksia tekevien työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden takaamiseen ei ole vielä riittävän toimivia ratkaisuja, kertovat tutkimuspäällikkö Katja Holmala ja ryhmäpäällikkö Otso Huitu Lukesta.
Ohjelmajohtaja Sirpa Thesslerin mukaan pannoitusten poisjääminen ei heikennä suden kanta-arvion luotettavuutta. DNA-analytiikka on niin kehittynyttä, että se pitkälti korvaa pannoituksista saatavaa tietoa.
Metsästyksen näkökulmasta tilanne on hankala. Vaikka pannoitukset ovat kattaneet noin 25 prosenttia Suomen susireviireistä, metsästäjät ovat katsoneet, että käytössä olevista menetelmistä pantaseuranta on tehokkain tapa pienentää metsästyskoiriin kohdistuvia riskejä. Pannoituksia on tehty pääasiassa valtion mailla Itä-Suomessa ja Kainuussa.
Luke saa koe-eläinluvan mukaan pannoittaa eläimiä vain tutkimustarkoituksiin. Susia on pannoitettu viimeksi kevättalvella 2019. Näistä pannoista viisi lähettää (tarkistettu 15.11.) edelleen tietoa suden liikkeistä. Susia ei pannoitettu kevättalvella 2020. Taustalla oli Luken työntekijöiden työturvallisuuteen liittyneet kysymykset, pannoitusten raskas lupabyrokratia ja susien sijaintitiedot näyttävän pantapalvelun laajat tekniset toimintahäiriöt.
DNA-analyysit tuovat koko maahan yhdenmukaisen seurantamenetelmän
Luke on kehittänyt viime vuosina DNA-menetelmän käyttöä kannanarvioinnissa ja tutkimuksessa. Tulevana talvena DNA-näytekeräys laajenee kaikille susien lauma- ja parireviireille.
DNA-seurannan avulla saadaan tietää susista asioita, jotka eivät paljastu millään muulla menetelmällä. Sen avulla tunnistetaan susiyksilöitä ja saadaan tietoa reviirien rajoista. DNA voi kertoa myös siitä, kuinka monta sutta yksittäisellä reviirillä elää ja onko reviirillä vanhempien lisäksi uudet jälkeläiset.
Pantaseurantaa on vaikea laajentaa koko maan kattavaksi, sillä Länsi- ja Etelä-Suomessa maanomistus on pirstaloitunutta ja lupia on vaikea saada riittävän isoille yhtenäisille maa-alueille.
Tassu-havaintojen merkitys edelleen keskeinen
Kattavat havainnot ovat laadukkaan kanta-arvion yksi kulmakivistä. DNA-keräys ja petoyhdyshenkilöiden kirjaamat Tassu-havainnot kulkevat käsi kädessä, sillä näytekeräysalueet kohdennetaan Tassuun kirjattujen susihavaintojen pohjalta.
Tutkimuksen ja kannanseurannan lisäksi havaintotietoja käyttävät poliisi ja Suomen riistakeskus. Esimerkiksi poikkeuslupapäätöksissä käytetään Tassu-järjestelmään kirjattuja havaintoja pihakäyntejä tekevistä susista.
Kehitteillä olevasta verkkopalvelusta apua metsästyksen suunnitteluun
Tällä hetkellä kahden edeltävän kuukauden Tassu-havainnot näkyvät Riistahavainnot.fi-sivustolla.
Luke on kehittämässä yhteistyössä tiedonkäyttäjien kanssa uutta Riistahavainnot.luke.fi-palvelua. Palvelussa näkyy jo nyt valmisteilla oleva monilajinen karttapalvelu, jossa on myös mahdollisuus tarkastella suurpetojen tuoreita havaintotietoja eri aikajaksoilla. Kehitteillä olevan palvelun toivotaan auttavan myös metsästyksen suunnittelussa.