Siirry sisältöön

LUKE: Metsäkanalintujen kannat edelleen kasvussa

Kesän 2019 riistakolmiolaskentojen perusteella kanalintujen kannat ovat pääsääntöisesti edelleen kasvaneet, vaikka alueellista vaihtelua onkin paljon. Edellisen kesän laskennoissa havaittu kanalintutiheyksien kasvu takavuosien aallonpohjan jälkeen näyttäisi siis jatkuvan.

Maanlaajuisesti teeren ja pyyn keskimääräiset tiheydet kasvoivat noin 15 prosenttia, kun taas metson tiheys pysyi viimevuotisella tasolla. Metson, teeren ja pyyn pesintä on myös onnistunut suuressa osassa maata hyvin, sillä poikasosuudet ja poikasten määrät olivat suhteellisen korkeita, vaikka viime vuoden lukuihin ei aivan yllettykään.

Myös riekon tiheys on kasvussa Metsä-Lapissa ja Oulu-Kainuu -alueella. Tunturialueilla riistakolmiolaskentoja tehdään niin vähän, että niiden riekkokantoja arvioidaan erillisillä kanakoiralaskennoilla, joiden tulokset eivät ole vielä valmistuneet.

Kuva. Metson, teeren, pyyn ja riekon keskimääräinen yksilötiheys (yksilöä/km2) ja populaatiodynamiikka vuosina 1988–2019 Suomen neljällä suuralueella. Lappi = Lapin lääni; ou-ka = Oulu ja Kainuu; keski = Pohjois-Karjala ja –Savo, Keski-Suomi, Pohjanmaa ja Rannikko-Pohjanmaa; etelä = muut riistakeskusalueet. Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempana.

Lajien esiintyminen eri puolilla Suomea

Metson tiheydet kasvoivat miltei koko pohjoisessa Suomessa. Voimakasta kasvua havaittiin erityisesti Koillismaalla ja Itä-Lapissa. Lapissa aletaan lähestyä jo 31-vuotisen laskentahistorian huipputiheyksiä. Rannikko-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Pohjois-Savossa tiheydet nousivat viiden edellisvuoden keskiarvosta noin 50 prosenttia. Kainuussa tiheys nousi hieman, mutta on kuitenkin koko laskentahistorian kattavan keskiarvon alapuolella. Verrattuna viime vuoden tilanteeseen, metson tiheydet laskivat Pohjois-Karjalassa, Kaakkois-Suomessa ja Varsinais-Suomessa, jossa laji on harvalukuinen.

Teerikanta jatkoi vahvaa kasvua miltei koko maassa, ja korkeimpia tiheyksiä havaittiin Rannikko-Pohjanmaalta ja Pohjois-Savosta Koillismaalle ulottuvalla leveällä vyöhykkeellä. Viime vuoteen verrattuna suurimmat kasvuluvut havaittiin Pohjois- ja Etelä-Savossa, jossa tiheydet kasvoivat 60–80 prosenttia. Kaakkois-Suomessa ja eteläisimmässä Suomessa teeren tiheydet laskivat viime vuodesta ja ovat myös pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Pyykantojen kasvu lähestyy paikoin riistakolmioiden laskentahistorian huipputiheyksiä. Voimakkainta kasvu on ollut keskisessä Suomessa ja Oulu-Kainuu -alueella. Korkeimmat tiheydet havaittiin tänä kesänä Pohjois-Savossa ja -Karjalassa, mutta kautta koko Etelä-Suomen tiheydet olivat varsin korkeita. Poikkeuksena on Kaakkois-Suomi, jossa tämän vuoden kannan tiheysarvio on noin neljänneksen pienempi kuin viime vuonna, ja on koko kolmiohistorian alhaisin.

Riekon tiheys lähestyy koko riistakolmiohistorian keskitiheyttä Metsä-Lapissa ja Oulu-Kainuussa. Paikoin Itä- ja Ylä-Lapissa on tänä kesänä havaittu suhteellisen korkeitakin tiheyksiä, mutta laskettujen kolmioiden vähäinen määrä kyseisillä alueilla vaikeuttaa tiheyden luotettavaa arviointia. Riekko havaittiin tänä kesänä myös joillakin Pohjanmaan kolmioilla useamman nollavuoden jälkeen.

Kuluvan kesän sää on ollut pääosin otollinen kanalintujen pesinnälle. Kesäkuun lämpötilat noudattelivat pitkänajan keskiarvoja, ainoastaan maan etelä- ja itäosissa oli normaalia lämpimämpää. Kanalintujen pienten poikasten selviytymisen kannalta oleellinen kesäkuun loppu ja heinäkuun alku oli normaalia vähäsateisempi ja kylmiä jaksoja ei juuri ollut, joten poikasten säilyvyys on ollut hyvä. Heinäkuun alkupuoli oli kautta maan viileä, kunnes kuun lopussa helleaalto saavutti Suomen.

Riistakolmioiden kesälaskentoiin osallistui tänäkin vuonna mittava joukko vapaaehtoisia. Luonnonvarakeskus kiittää laskijoita arvokkaasta työstä!