Suomen tai Skandinavian susikannassa ei ole merkkejä tuoreista risteytymisistä koirien kanssa. Tähän tulokseen päädytään ruotsalais-suomalais-venäläisessä tutkimuksessa, jossa analysoitiin susien ja koirien sekä tunnettujen koiran ja suden risteymien koko perimä eli genomi.
Kansainvälisen tutkimuksen aineisto oli laaja. Mukana oli yhteensä yli 200 sutta Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Venäjän Karjalasta. Suomalaisten susien osuus koko aineistosta oli lähes puolet eli 98 yksilöä. Koirien koko perimä oli käytössä 112 yksilöstä. Ne edustivat pääasiassa sellaisia pohjoisia koirarotuja, joilla on suden kanssa yhteisiä ulkoisia piirteitä. Vertailuaineistoina analysoitiin kolmen tunnetun koiran ja suden risteymän perimä sekä susien perimää eri osista Venäjää, Kiinasta ja Pohjois-Amerikasta.
Tutkimuksen pohjalta on pääteltävissä, että suden ja koirien väliset mahdolliset risteytymiset eivät ole jättäneet jälkiä Suomen ja Skandinavian susien perimään. Vain noin puoli prosenttia on sellaista ainesta, joka saattaa olla yhteistä koirien kanssa. Tämäkin juontunee ensisijaisesti susien ja koirien yhteisestä alkuperästä. Risteymät sijoittuvat täsmälleen koirien ja susien väliin, mikä kertoo menetelmän toimivuudesta.
Tiedossa olevia koiran ja suden risteymätapauksia on Suomesta kolme (viimeisin vuodelta 2010), Ruotsista yksi ja Norjasta yksi. Todetut risteymät on viranomaispäätöksillä poistettu.
Skandinavian susikanta lähtöisin suomalais-venäläisestä kannasta
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää risteytymiskysymyksen ohella mahdollisia eroja eri susipopulaatioiden välillä.
Koirat erottuivat selvästi omaksi ryhmäkseen. Suomen ja Venäjän Karjalan sudet muodostivat oman ja Skandinavian sudet oman ryhmänsä.
Tutkimuksen analyyseissa saatiin lisää todisteita siitä, että skandinaavisen susikannan perustajayksilöt ovat lähtöisin suomalais-venäläisestä kannasta.
Tutkimus on julkaistu vertaisarvioidussa tieteellisessä julkaisusarjassa Evolutionary Applications. Kirjoittajina on tutkijoita Uppsalan ja Oulun yliopistoista sekä Lukesta ja Venäjän Tiedeakatemiasta. Analyysit tehtiin Uppsalan yliopistossa.
Tieteellinen julkaisu ja tutkimuksessa käytetyt genomiaineistot ovat nähtävissä ja ladattavissa osoitteessa: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/eva.13151