Kultasakaalista tehtiin heinäkuulla ensimmäinen varmistettu havainto Suomessa, Rautavaaralla. Todennäköisesti sakaaleja tullaan havaitsemaan muuallakin. Omin jaloin Suomeen leviävä kultasakaali on meillä tulokaslaji ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Kultasakaali tulisikin nopeasti siirtää riistalajiksi, jotta sen kantaa voidaan hallita.
Sakaali on tehokas lisääntymään ja levittäytymään sopiviin elinympäristöihin. Sakaali viihtyy erityisesti maatalousympäristössä ja kosteikkoalueilla, missä on runsaasti ruokaa ja suojaa. Sakaali on kaikkiruokainen ja sopeutuvainen laji, joka saalistaa laumoina myös pienikokoisia sorkkaeläimiä, lihakarjan vasikoita ja lampaita. Alkuperäisellä levinneisyysalueella sakaalikannan tiheys voi olla 20-50 eläintä/1000 ha. Sakaalikanta on kasvanut nopeasti monilla alueilla. Esimerkiksi Bulgariassa sakaalikanta yli 30-kertaistui 1960-1980 luvuilla, ja kanta on jatkanut nopeaa kasvua.
Saalistus on useiden tutkimusten mukaan merkittävä negatiivinen tekijä erityisesti uhanalaisen vesi-, kosteikko- ja peltolinnuston menestymiselle. Suomen alkuperäinen lajisto ei ole sopeutunut sakaalin tyyppisen keskikokoisen pedon saalistukseen, joka laumakäyttäytymisen vuoksi poikkeaa ketun saalistuksesta sekä saalislajiston osalta suden saalistuksesta. Sakaalia voidaan elinympäristön ja luontovaikutuksen osalta verrata supikoiraan, molemmat viihtyvät kosteikoilla ja maatalousympäristössä sekä hyödyntävät ihmisen tarjoamia ravintolähteitä. Supikoiran tavoin sakaali voi muodostaa tiheitä kantoja. Negatiiviset monimuotoisuus- ja lajistovaikutukset näkyvät käytännössä vasta, kun eläinkanta on riittävän tiheä ja saalistus vaikuttaa muuhun lajistoon populaatiotasolla. Supikoiran osalta vasta viimeaikainen tutkimus on osoittanut lajin haitallisuuden vesi- ja peltolinnustolle.
Koiraeläimenä sakaali kykenee risteytymään sekä koiran että suden kanssa. Sekä koirasakaaleja että sakaalisusia on tavattu Euroopassa. Esimerkiksi Bulgarian sakaalikannan perimästä löytyy merkkejä suden geeneistä.
Sakaali on pääsääntöisesti metsästettävä laji esiintymisalueellaan. Useiden EU-maiden riistaviranomaisten suhtautuminen sakaaliin on hyvin negatiivinen sen luonnon monimuotoisuudelle sekä maa- ja riistataloudelle aiheuttamien ongelmien vuoksi. Useat maat ovat suositelleet nopeita toimenpiteitä lajin leviämisen estämiseksi. Sakaali on vaikeasti metsästettävä laji ja lajin tiheys on kasvanut oletettua suuremmaksi monissa maissa. Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan sakaalin osalta tulisi toimia ennaltaehkäisevästi ja estää lajin leviäminen Suomeen merkittävien vahinkojen estämiseksi. Sakaali tulisikin siirtää riistalajiksi.
Jos sakaali vakiintuu Suomen lajistoon, on sen kannanhallinta erittäin vaikeaa ja kallista ja vahinkojen korvaaminen aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia luonnonsuojelualueilla ja kotieläintiloilla. Vieraslajien tapaan tulokaslaji sakaali voi uhata alkuperäisiä lajeja kilpailemalla samoista resursseista, saalistamalla, levittämällä tauteja ja loisia tai risteytymällä luonnossa näiden lajien kanssa. Suomi ei ole sakaalin luontaista levinneisyysaluetta. Ihminen on omalla toiminnallaan – ilmastonmuutoksen vauhdittamisella, elinympäristöjen pirstoutumisella sekä ravintolähteiden tarjonnalla helpottanut ja mahdollistanut sakaalin leviämisen kohti pohjoista.
Lisätietoja: apulaisjohtaja Jari Pigg, p. 029 431 2102