Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valituksen Suomen riistakeskuksen vuonna 2012 myöntämästä poikkeusluvasta. Ratkaisu on merkittävä vahinkoperusteisten poikkeuslupien käsittelylle.
Suomen riistakeskus myönsi 12.11.2012 antamallaan päätöksellä Kolarin paliskunnalle metsästyslain 41 a §:n mukaisen poikkeusluvan yhden suden pyytämiseen 12.11.–25.11.2012. Poikkeuslupa myönnettiin porotaloudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin luonnonsuojelupiiri ry valitti päätöksestä ensi vaiheessa maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen 28.5.2014 antamallaan päätöksellä. Perustelujen mukaan asiassa saadun selvityksen perusteella on voitu todeta, että kysymyksessä oleva susi on aiheuttanut ainakin vaaran erityisen merkittävän vahingon syntymisestä. Myöskään suden suotuisa suojelun taso ei ole ollut yhden suden poistamisen vuoksi uhattuna. Poronhoidon luonne ja olosuhteet huomioon ottaen petojen porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja ei käytännössä voida ehkäistä esimerkiksi aitaamalla poroja. Lisäksi alueella on syntynyt porovahinkoja paimennuksesta huolimatta, usein yöaikaan. Tyydyttävää vaihtoehtoa poikkeusluvan perusteella harjoitettavalle metsästykselle ei näin ollut.
Ratkaisulla on suuri merkitys vahinkoperusteisten poikkeuslupien käsittelylle. Suomen riistakeskus korostaa samalla, että vahingollisten ja kohtuutonta haittaa aiheuttavien susiyksilöiden poistot ovat paikallisella tasolla lisänneet ymmärrystä harjoitettua susipolitiikkaa kohtaan.
Suomen susikannan hoitosuunnitelman mukaan kannanhoidon ja suojelun perustavoitteena on säilyttää susikanta suotuisalla suojelun tasolla. Toteutettavilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Susikannan kasvattamisen reunaehtona pidetään varsinkin sitä, etteivät sudet saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa paikallisille ihmisille eivätkä heidän elinkeinoilleen.