Keski-Suomen alueellisen riistaneuvoton kannanotto
Keski-Suomen ARN pitää täysin mahdottomana Luken esitystä, jonka mukaan Suomeen mahtuisi poronhoitoalueen eteläpuolelle jopa 1200 sutta.
Jo nykyinen susipopulaatio aiheuttaa vakavia ongelmia maaseudulla. Sudet tappavat ja raatelevat lampaita ja nautoja laitumilla ja jopa karjasuojissa sisällä.
Metsästyskoiria sudet tappavat ja vahingoittavat vuosi vuodelta enemmän, vaikka pahimmilla riskialueilla koirien käyttöä on vähennetty tai se on kokonaan estynyt.
Vakuutusyhtiöiden korvaamat kotieläin- ja koiravahingot eivät edes kirjaudu riistavahinkorekisteriin.
Nyt Suomen susikannan väitetään jakautuneen kahteen erilliseen populaatioon itäiseen ja läntiseen. Idästä sudet ovat länteen vaeltaneet niin kauan kuin susia on Suomessa ollut. Vaellus on tapahtunut Suomenselkää pitkin Keski-Suomen maakunnan pohjoispuolitse.
Keski-Suomen lukuisat isot pohjoiseteläsuuntaiset vesistöt estävät susien siirtymisen idästä länteen suurimman osan vuotta. Nykyisin esim. Päijänne jäätyy vasta tammikuussa, jos silloinkaan.
Siirtymistä tapahtuu myös lännestä itään. Sen osoittaa esimerkiksi Varsinais-Suomesta poronhoitoalueelle vaeltanut susi.
Länsi-Suomen susipopulaation heikoksi väitetty geneettinen monimuotoisuus ei ratkea ainakaan Keski-Suomen susikantaa kasvattamalla.
Hoitosuunnitelmassa suden suojelutarpeita korostetaan joka käänteessä, mutta susireviireillä asuvien ihmisten huolet ja pelot jätetään jatkuvasti huomioimatta.
Kun susi ilmestyy kaupunkiin, sitä jäljitetään ja paimennetaan tuntikausia usean poliisipartion voimin. Kun maaseudulla asuva ilmoittaa pihassa olevasta sudesta 112:een, häntä useimmiten kehotetaan soittamaan uudelleen, jos susi vielä näyttäytyy. Tämä jos mikä heikentää suden hyväksyttävyyttä.
Ihmisten susipelkoon ei suhtauduta vakavasti. Kuitenkin joka neljäs Suomen susihavainto tehdään alle 100 m päässä asutuksesta, pelko on helppo ymmärtää.
Keski-Suomen susihavainnoista (10.10.2022 mennessä) jopa 29 % on tehty alle 100 m asutuksesta.
Keski-Suomessa suden ja karhun pihavierailuja on tänäkin vuonna ollut suunnilleen yhtä paljon (noin 70), vaikka karhumäärä on ainakin satakertainen susiin verrattuna.
Ongelmasusien poisto on nykyisin liian hidas ja monimutkainen prosessi. Tappolupa annetaan (jos annetaan) vain rajatulle alueelle ja lyhyeksi ajaksi.
Suomen riistakeskuksen myöntämistä susien poistoluvista valitetaan säännöllisesti. Hallinto-oikeudet asettavat luvat toimenpidekieltoon jopa muutamassa tunnissa.
Valituksen oikeellisuuden ratkaisemisessa kiirettä ei sitten olekaan. Luvan mahdollistama pyyntiaika ennättää mennä ohi, ennen kuin ratkaisu annetaan.
Suomen riistakeskuksen Somerniemelle antamaa kolmen suden poistoluvan lainmukaisuutta hallinto-oikeus pähkäili 9 kuukautta.
Jotta usko suomalaiseen oikeusjärjestelmään ei täysin rapautuisi, epäkohta on korjattava viipymättä.
Luken arvioi Suomen susikannan koon maaliskuussa mutta tuo sen julki kesäkuussa. Kevään pennut puuttuvat arvioista joka vuosi. Julkisuudessa pyöritetään jatkuvasti todellista pienempiä susilukuja.
Suden suotuisan suojelun viitearvo ei voi olla Suomessa suurempi kuin Ruotsissa.
Suomi saa jatkuvasti susitäydennystä itärajan takaa, Ruotsi ei.
Ruotsissa susien ravintoresurssi on Suomea suurempi. Hirvitiheys on moninkertainen Suomeen verrattuna, lisänä ovat meikäläisiä suuremmat villisikojen sekä monien pienten hirvieläinten kannat.
Suomella on vastuu suojella EU:n ainoita metsäpeuroja. Susimäärän radikaali lisääminen ei ole senkään vuoksi hyväksyttävää.
Keski-Suomen alueellinen riistaneuvosto
Leo Houhala, puheenjohtaja
Reijo Vesterinen, varapuheenjohtaja