karhukannan runsauden luotettava arviointi edellyttää useita menetelmiä. Perustan arviolle muodostavat pentuehavainnot.
Karhukanta-arvio perustuu ensisijaisesti petoyhdyshenkilöverkoston ilmoittamiin havaintoihin vuotta nuoremmista pentueista. Pentueet liikkuvat muihin karhuihin verrattuna suppealla alueella ja naapuripentueiden elinpiirit eivät ole niin päällekkäisiä kuin muiden samalla alueella elävien karhujen elinpiirit.
Erillisten pentueiden lukumäärän arvioinnissa käytetään etäisyyskriteereitä, havaintojen päivämääriä, tietoa pentujen määrästä ja naaraskarhun ja pentujen tassun kokoa. Etäisyyskriteerit pohjautuvat aineistoihin, joita on saatu aikaisimpina vuosina lähettimillä varustettujen pennullisten naaraiden liikkumisesta ja elinpiirien koosta. Arvio karhujen kokonaisyksilömäärästä saadaan kertomalla pentueiden lukumäärä luvulla kymmenen.
Länsi- ja Etelä-Suomen karhukannan arvioinnissa korostuvat havainnot yksinään liikkuvista karhuista. Näillä alueilla pentueet ovat harvinaisia, ja karhukanta muodostuu ensisijaisesti nuorista uroksista.
Luonnonvarakeskus ei pannoita karhuja. Karhujen pannoitukset lopetettiin vuonna 2013.
Geneettiset menetelmät yleistyvät
Geneettiset menetelmät ovat osa karhukannan seurannan lähitulevaisuutta. Perusmateriaalina ovat riittävän kattavuuden antavat ulostenäytteet, joista eristetty DNA toimii yksilömäärän arvioinnin pohjana.
Kalleutensa ja analyysien vaatiman ajan takia geneettiset menetelmät eivät korvaa havaintoaineistoja, mutta ne antavat mittapuun, johon havaintoaineistoja verrataan.