Etelä-Hämeen hirvieläinluvat on myönnetty

Etelä-Hämeen alueella hirvieläinten metsästystä ohjaa monilajinen kannanhoito, jossa otetaan huomioon myös suurpetojen vaikutus. Metsästyksen tavoitteena on pitää kannat kestävällä tasolla ja ehkäistä vahinkoja. Tulevalle metsästyskaudelle myönnettiin yhteensä 1184 hirvi-, 6663 valkohäntäpeura- ja 44 kuusipeuralupaa.

Monilajinen kannanhoito huomioi hirvieläinlajien ja suurpetojen keskinäiset vuorovaikutussuhteet. Siinä tavoitteena on löytää tasapaino erilaisten intressien välillä. Metsästyksen avulla säädellään hirvieläinkantoja tasolle, jolla hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisina.

Etelä-Hämeen alueella on yli 240 metsästysseuraa, jotka metsästävät hirvieläimiä. Suurin osa maakunnan 11 000 metsästäjistä osallistuvat hirvieläinten metsästykseen.

Hirvieläinmetsästys tuottaa arvokasta riistanlihaa, edistää hyvinvointia ja elävöittää maaseutua. Hirvenmetsästys on monille elämäntapa, jolla on pitkät perinteet. Se on vuoden kohokohta, joka kokoaa yhteen eri sukupolvet. Usein metsästysseura on kylän ainoa ja tärkein yhdistys. Myös monet paikkakunnalta poismuuttaneet palaavat syksyisin kotiseudulleen metsästämään lapsuudenmaisemiin yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa. Metsästys onkin merkittävä yhdistävä tekijä ja yhteisöllisyyden rakentaja.

Suomen riistakeskus päättää pyyntilupamääristä huomioiden Luonnonvarakeskuksen tuottamat kanta-arviot, hirvieläinten kannanhoidolle asetetut tavoitteet sekä riistanhoitoyhdistysten tuottamat hirvitalousaluekohtaiset verotussuunnitelmat.

Hirvikannan hoidossa tavoitellaan ylläpitävää verotusta

Tulevalle metsästyskaudelle vuodelle 2025–2026 on myönnetty yhteensä 1184 hirvilupaa (vuonna 2024: 1003 kpl) Yhdellä luvalla saa kaataa joko aikuisen eläimen tai kaksi vasaa.

Etelä-Hämeen alueella hirvikanta on sille asetetuissa tavoitteissa kaikilla alueen hirvitalousalueilla, joten kannanhoidolla pyritään ylläpitämään kanta nykyisellä tasolla.

– Viime vuotta hieman korkeammalla lupamäärällä pyritään varmistamaan hirvikannan pysyminen asetetuissa tavoitteissa, toteaa riistapäällikkö Henri Mutanen.

Metsästyksen järjestämisestä ja pyyntilupien paikallisesta kohdentamisesta vastaavat metsästysseurat tai useamman metsästysseuran muodostamat yhteisluvat.

– Hirvikannassa voi olla suuria paikallisia vaihteluita, joten myös metsästysseuroilla on vastuuta kestävästä hirvikannan verotuksesta. Pyyntilupia tulisi kohdentaa lupa-alueilla tihentymiin ja mahdollisille vahinkokohteille, kun taas harvemman kannan alueella tulee pidättäytyä maltillisemmassa verotuksessa, Mutanen jatkaa.

Valkohäntäpeuran kannanhoito on muutoksessa

Tulevalle metsästyskaudelle vuodelle 2025–2026 on myönnetty yhteensä 6 663 peuralupaa (vuonna 2024: 8853 kpl) Yhdellä luvalla saa kaataa joko aikuisen eläimen tai kaksi vasaa.

– Vaikka myönnetty pyyntilupamäärä on pienentynyt huomattavasti, mahdollistaa se silti tarvittaessa viime kautta suuremman saalismäärän, riistapäällikkö Mutanen huomauttaa.

Etelä-Hämeen valkohäntäpeurakantaa on leikattu tavoitteiden mukaisesti viime vuosina. Viimeisimmän Luonnonvarakeskuksen tuottaman kanta-arvion mukaan valkohäntäpeurakanta on asetettujen tavoitteiden mukainen kaikilla alueen hirvitalousalueilla.

– Valkohäntäpeurakanta on selkeästi pienentynyt etenkin toimialueen Helsinki-Tampere moottoritien länsipuolisilla alueilla, joka on ollut niin sanottua tiheän peurakannan aluetta. Myönnetyllä lupamäärällä tavoitellaan kannan ylläpitävää verotusta, toteaa riistapäällikkö Henri Mutanen.

Ilves- ja susikanta on kasvussa ja etenkin susi on uutena tulokkaana levittäytynyt vauhdilla Etelä-Hämeeseen. Susikannan painopiste on toimialueen läntisissä osissa. Suurpedot ottavat merkittävän osan valkohäntäpeurakannan tuotosta.

– Pienentynyt peurakanta ja kasvava suurpetojen määrä vaatii uuden opettelua peurakannan hoidossa. Kannanhoidossa korostuu paikallisuus ja metsästysseurojen vastuu kestävästä verotuksesta. Pyyntilupia tulee kohdentaa vahinkoherkille alueille liikenne- ja maatalousvahinkojen hallitsemiseksi, mutta samalla seurata kannan kehityksen suuntaa tarkasti, Mutanen toteaa.

– Käytännön kokemukset antavat viitteitä siitä, että riittävän tiheä peurakanta ehkäisee etenkin susien aiheuttamia vahinkoja koti- ja tuotantoeläimille. Peurakannan liiallinen lasku voi johtaa suurpetovahinkojen lisääntymiseen, pohtii Mutanen.

Etelä-Häme hirvieläinluvat riistanhoitoyhdistyksittäin (pdf)

Lisätietoja