Miksi keksiä pyörää uudestaan?

Valkohäntäpeuran kannanhoito tapahtuu lähes täysin luvanhakijoiden oman harkinnan mukaan. Näin tapahtuu etenkin tiheän valkohäntäpeurakannan alueella, haetut valkohäntäpeuraluvat myönnetään pääosin täysimääräisinä. Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelijat ja riistapäälliköt punnitsevat lupamäärän myöntämistä. Mikäli verotusmäärä vaikuttaa kestämättömältä verrattuna jäävän kannan arvioon, ei kaikkia lupia myönnetä.

Valkohäntäpeurakanta vaihtelee maantieteellisesti hyvin paljon. Etelä-Hämeen, Satakunnan, Pohjois-Hämeen ja Varsinais-Suomen riistakeskusalueiden rajaseudulla peuratiheydet ovat paikoin varsin suuria. Samoin lounaisella Uudellamaalla on suuria valkohäntäpeuratiheyksiä. Mistä tämä johtuu?

Syitä on varmasti monia. Valkohäntäpeuran vanha nimi on Laukon peura, koska se on siirtoistutettu Pohjois-Amerikasta Laukon kartanon maille Vesilahdelle vuonna 1934. Se on edelleen lajin vahvimpia alueita. Laji on sieltä pikkuhiljaa levinnyt ja onkin ymmärrettävää että uusille alueille tullessa kannan voimistuminen kestää pitkään. Tähän vaikuttaa etenkin metsästysverotus. Esimerkiksi Helsinki-Tampere moottoritien itä- ja länsipuolella vallitsevat ravinto-olosuhteet tai petotiheys tuskin poikkeavat kovin paljon toisistaan. Kuitenkin moottoritien itäpuolella peurakanta on paljon harvempi.

Valkohäntäpeuratiheydet vaihtelevat kannan levinneisyysalueella hyvin voimakkaasti (Kuva: Hannu Huttu)

Peurakannan säätely ei ole kovin mielekästä, jos peurakanta vaihtelee muutaman kymmenen kilometrin säteellä todella voimakkaasti. Hirvikannan säätelyssä siirryttiin vuonna 2015 hirvitalousaluepohjaiseen kannanhoitomenetelmään. Jokaiselle hirvitalousalueelle kannan kokoa ja rakennetta koskevat tavoitteet asettaa alueellinen riistaneuvosto, joka koostuu yhteiskunnan eri toimijoista. Riistaneuvoston asettamien tavoitteiden pohjalta hirvitalousalueiden riistanhoitoyhdistykset suunnittelevat verotusta yhdessä, sitten metsästysseurat ja seurueet hakevat luvat ja vievät verotuksen käytäntöön. Tavoitteiden saavuttamista seurataan vuosittain ja verotussuunnittelua korjataan sen mukaan.

Tällainen kannanhoitomenetelmä saattaisi sopia hyvin myös valkohäntäpeuralle. Näin kaikki sidosryhmät osallistuisivat tavoitteiden asetteluun myös peuran osalta. Kannanhoitomenetelmä edellyttää, että meillä on riittävän tarkkaa tietoa riistakannasta. Kannan tuottokyky, sukupuolijakauma ja tiheys täytyy olla riittävän tarkkaan tiedossa, jotta verotus saadaan suunnattua oikeaan kannanosaan sopivalla voimakkuudella. Hankkeessa etsitään juuri keinoja, joilla valkohäntäpeuran kannanarviointia saadaan tarkennettua. Keinoista on aikaisemmissa kirjoituksissa mainittu riistakamerat, näköhavainnot ja DNA. Näitä ajatuksia esitettiin Riistapäivillä 2018 Rovaniemellä.

Eerojuhani Laine
Suunnittelija
Suomen riistakeskus