Siirry sisältöön

Eettisyys syntyy valinnoista

Metsällä tulee olla valppaana paitsi saadakseen saalista myös tehdäkseen vastuullisia ratkaisuja toisinaan ripeästikin. Pohjois-Karjalan riistapäällikkö Juha Kuittinen muistuttaa, ettei kyse lopulta ole muusta kuin terveen järjen käytöstä ja ympäristön arvostavasta huomioinnista.

Kunnia ja vastuu maineesta kuuluu jokaiselle

Metsästäjä tekee jahtipäivän aikana valtavan määrän valintoja. Suurimman osan niistä sen syvällisemmin ajattelematta, ikään kuin selkäytimestä ja totutulla tavalla. Pääosa valinnoista näyttäisi menevän aika nappiin, sillä metsästys hyväksytään Suomessa yleisesti.

Palkkikaavio kuvaa 15‒79-vuotiaiden suomalaisten suhtautumista metsästykseen neljällä vuosikymmenellä.
Palkkikaavio kuvaa 15‒79-vuotiaiden suomalaisten suhtautumista metsästykseen neljällä vuosikymmenellä.

Millä perusteella suomalaiset muodostavat käsityksensä metsästyksestä? Yksi keskeinen tekijä hyväksyttävyydessä on metsästyksen eettisyys ja vastuullisuus. Eettisyyttä arvioidaan esimerkiksi seuraamalla lähipiirissä olevan tutun metsästäjän tekoja ja puheita. Ellei tällaista tuttua ole, saattaa käsitys eettisyydestä muodostua vaikkapa netissä nähdystä saaliskuvasta. Sanana eettisyys saattaa olla vieras, mutta sitä voisi kuvata myös kysymällä, onko jokin asia tai teko reilua vai ei.

Historiassa opittavaa

Suomessa metsästyksellä on pitkä historia ja vahvat perinteet. Perinteisessä metsästyksessä on paljon hyviä puolia myös eettisyyden näkökulmasta. Tosin lähihistoriassa omaksutut tavat ovat ehkä enemmänkin seurausta sota-ajan aiheuttamista ankarista olosuhteista.

Niukkoina aikoina ampumatarpeiden saanti on ollut vaikeaa, joten laukaukset on harkittu tarkkaan. Metsästystä on harjoitettu ruuan saamiseksi, usein todellisen nälän torjumiseksi. Tästä on seurannut se, että saalis on opittu hyödyntämään tarkkaan ja kunnioittaen. Riista on tarkoittanut ruokaa ja ruokaa ei ole missään tilanteessa häpäisty.

Eräkulttuurin historiaan voi tutustua Suomen Metsästysmuseossa, jota rahoitetaan riistanhoitomaksuista ja jonne metsästyskortilla pääsee ilmaiseksi sisään.

Vaikka elintaso on noussut, kokee metsästäjä saamansa saaliin edelleen arvokkaana ravintona. Nykytermeillä riistaruoka on itse hankittua turvallista lähiruokaa parhaimmillaan. Tätä perinteistä asetelmaa pyrkii tosin horjuttamaan eläinoikeusaate, jonka mukaan eläimillä on oikeus elämään ja omaehtoisuuteen ja metsästys loukkaa näitä oikeuksia.

Metsästyskin saa uudistua

Metsästyksen ei tarvitse olla kaikessa vanhoihin perinteisiin nojaavaa. Olosuhteet ympärillä muuttuvat ja metsästyskin voi uudistua. Se, että luovutaan perinteistä, ei tarkoita luopumista eettisistä periaatteista.

Nykyaikainen metsästys on eettistä oikein harjoitettuna. Eikä se eettinen metsästys kovin monimutkainen asia ole. Kun sinulla on luvat kunnossa ja metsästät luvallisena aikana luvallisella alueella, on sinulla jo oikeat lähtökohdat. Kun ammut riistaa harkiten ja kiintiöiden rajoissa siten, että eläimelle ei aiheudu tarpeetonta kärsimystä, olet taas askeleen pidemmällä. Ja kun käytät saamasi saaliin tarkkaan hyödyksi, oletkin jo pitkällä. Niin ja muistat käyttäytyä metsällä ollessasi ystävällisesti muita luonnossa liikkujia ja toisia metsästäjiä kohtaan. Siis ihan niin kuin teet töissä ja kotonakin.

Suomen riistakeskus on julkaissut eettisiä ohjeistuksia metsästäjille.

Eräretken kahvitulilla on hyvä pysähtyä joskus pohtimaan metsästyksen arvoja ja jahtipäivän aikana tehtyjä valintoja. Niiden perusteella muut kansalaiset muodostavat mielipiteensä metsästäjistä ja metsästyksestä.

3 kommenttia artikkeliin ”Eettisyys syntyy valinnoista

  1. Hyvä kirjoitus ja näkökulma.
    Reiluutta tässä on tullut pohdituksi jäniksen metsästyksen viimeisten hetkien aikana, kun joku vähemmän reilu metsästäjä on alkanut ampua koiraltamme jänikset. Tekoa sinänsä, eli jäniksen ampumista, emme pidä pahana. Meille tämä on koiran kanssa yhteinen harrastus jossa on tärkeää, että koira saa saaliin aina silloin tällöin. Sekään ei haittaa jos päivän saalis on raittiissa ilmassa juotu kahvi ja syöty makkara. Koirakin saa silloin osansa eväistä ja palkitaan tekemästään työstä.
    Mutta nämä toisen ajosta ampujat eivät näyttäisi koiraa palkkaavat.
    Olemme olleet toistaiseksi onnellisia, että tätä koiraa ei ole myöskään pahoinpidelty. Niitäkin tapauksia on aikaisemmin ollut.
    Miksi ei voisi reilusti kysyä oman seuran sisällä, että saako ampua jos ajo tulee omalle reitille ja kuinka on ollut tapana palkata koira?
    Varsinkin jos on itse ilman koiraa liikkeellä tai oma koira ei parhaillaan aja.
    Yleensä metsämiehet kuitenkin tuntevat oman seuransa koirat ja tietävät niiden omistajat yhtä hyvin kuin tietävät oman metsästysalueensa.

  2. Mika Piiroinen

    Hyviä kirjoituksia ja näkökulmia tarvitaan.
    Toistaiseksi suomalaiset on hyväksyneet metsästyksen, ja jotta tämä trendi pysyisi, olisi metsästäkunnan kohotettava profiiliaan. Media on viime aikoina tarttunut hanakasti salametsästys epäilyihin sekä esimerkiksi Turun sanomien valkohäntäpeuran känniräiskimis hanke oli karseata luettavaa. Seuroilla on suuri vastuu puuttua tuon kaltaiseen toimintaan. Siihen pitää kyetä. Meillä ei ole varaa hävitä taistelua metsästyksen vastustajien mediamylläkässä. Profiilia pitää pystyä nostamaan, ja piirien sekä riistahallinnon yleensäkin olisi hyvä järjestää tempauksia maineemme parantamiseksi. Suomalainen metsästäjä ei itseään helpolla mainosta tai nosta, sama vika on etujärjestöillämme. Meidän on oltava aktiivisempia. Nimenomaan oman kuvamme kiillottamisessa. Ensimmäinen ja tärkein toimi on mielestäni seuroissa tapahtuva työ joka tarkoittaa sääntöjen ja lain kunniottamisen tärkeyttä. Tämä pitäisi ottaa takaisin vuosikokousten ohjelmaan. Olisi hyvä että Metsästysseuroissa olisi vastuuhenkilö, joka tämän muistutuksen antaisi. Tältä henkilöltä vaaditaan tietysti koko joukon luottamusta mutta melko rautaista selkärankaa, sillä monissa seurueissa säännöt on tulkittu usein löyhästi. Käytännön metsästys on kuitenkin kaikkien metsästäjien oman vastuun alla, mutta jokaisella pitäisi olla takaraivoissa varmuus siitä ettei rötöstely kannata. Autojen käyttö metsästyksessä, alkoholi metsästyksessä, luonnon kunnioitus, roskaaminen, saaliin kunniotus ja muiden luonnossaliikkujien huomioiminen, nämä asiat pitäisi saada hanskaan paremmin. Noin aluksi. Lapsista ja nuoristahan tämä lähtee, mutta aikuisten mallilla. Ehkä osa tulevaisuuden metsästuskorttia voisi olla eettiset säännöt. Ehkä niiden teroittaminen pitäisi ottaa takaisin vuosikokouksiin ja muihinkin metsästykseen liittyviin tapahtumiin. Näin hiukan huolissani harrastukseni, tai ehkä ennemmin elämäntapani, tulevaisuudesta näitä ajatuksia kirjoittelen.

  3. Hannu S. Laine

    Hyviä kirjoituksia sekä Juhan että kommentoijien. Jäniksen ampuminen toisen koiran ajosta ilman lupaa on temppu, jota meillä päin ei ole harrastettu. Ei uskoisi sitä enää nykypäivänä edes sattuvan. Jos sen tekee seuran jäsen tahallaan, se on minusta selkeä seurasta erottamisen peruste. Metsästäjien profiilin nostaminen on asia, jota tulevaisuudessa on pohdittava tarkkaan ja uusia keinoja toteutukseen on löydyttävä. Rikolliset ja epäeettiset tavat on ehdottomasti karsittava. Seurojen johtokuntien on puututtava niihin kovalla kädellä. Olisi varmaan hyvä löytää myös nykyisten hirvipeijaisten lisäksi muitakin pr-tapahtumia. Olen pari kertaa sattunut pysähtymään Keski-Slovakiassa erääseen kylään Pyhän Hubertuksen päivänä. Siellä lähes koko kylä juhlii toritapahtumassa metsästäjiä ja metsästystä. Esiintymislavan edessä on siististi havupedillä saaliiksi saatu saksanhirvipukki juhlapukuisen kunniavartion ympäröimänä. Pappi puhuu, on torvisoittoa ja yhteislaulua ja tietenkin myös tarjolla gulassikeittoa, borovitskaa ja olutta kohtuulliseen hintaan. Kaiken kaikkiaan todella näyttävät juhlat. En tarkoita, että meidän tulisi kopioida Keski-Eurooppalaisia tapoja, mutta jotakin uutta ja näyttävää voisimme kuitenkin myös Suomessa kokeilla.

Kommentointi on suljettu.