Viimeisimmän kanta-arvion susireviireillä sijaitsee runsaat 2 100 nauta-, lammas- tai vuohitilaa. Suurpetoalueilla toimintaa harjoittavat tilalliset joutuvat pohtimaan, miten eläimet pidetään turvassa. SusiLIFE-hanke selvitti, mitä tilanpitäjät ajattelevat kotieläinten suojaamisesta.
Suurpedot tappavat ja vahingoittavat tuotantoeläimiä vuosittain. Poronhoitoalueen eteläpuolella vahinkoja aiheutuu kotieläimille kuten lampaille ja naudoille. Usein asialla on susi.
Tilanpitäjät kantavat huolta ja nukkuvat yönsä huonosti vahinkoja peläten. SusiLIFE-hanke selvitti, miten paljon tilalliset käyttävät aikaa ja rahaa eläinten suojaamiseen ja mitä he ajattelevat vahinkojen ehkäisemisestä.
Tilanpitäjien näkemyksiä selvitettiin kahdella kyselyllä ja haastatteluilla. Selvitykseen osallistui 233 tuotantoeläintilallista poronhoitoalueen eteläpuolelta. Tulokset eivät ole pienen vastaajamäärän vuoksi suoraan yleistettävissä kaikkiin suomalaisiin tilanpitäjiin, eivätkä kaikkiin suurpetoalueilla eläviin tilallisiin. Tulokset antavat lähtökohtia keskusteluun siitä, miten tilallisia voisi tukea eläinten suojaamisessa.
Selvitys tehtiin Luonnonvarakeskuksessa yhteistyössä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton ja Suomen riistakeskuksen kanssa.
Riski suurpetovahingolle saa suojaamaan eläimet
Suurin osa vastaajista piti suurpedoista sutta suurimpana riskinä eläimilleen. Erityisesti lampaat ja vuohet nähtiin alttiiksi susivahingoille.
”Mitä suuremmaksi vahingon riski koettiin, sitä ennemmin tilallinen otti käyttöön suojaustoimia”, kertoo erikoistutkija Jani Pellikka Luonnonvarakeskuksesta.
Toinen kyselyistä lähetettiin MTK-yhdistysten kautta. Kyselyn kohteena olevat tuottajayhdistykset sijaitsivat ainakin osittain susireviirillä.
Neljä yleisintä tapaa ennaltaehkäistä vahinkoja olivat:
- Estetään petoja löytämästä tilan tuntumasta syötävää, jotta ne eivät tottuisi etsimään sieltä ruokaa
- Petoaitojen rakentaminen ja ylläpitäminen
- Eläinten siirtäminen yöaitauksiin tai rakennuksiin yön ajaksi suojaan
- Alueen suurpetotilanteen selvittäminen esimerkiksi riistahavainnot.fi-palvelusta
Monet tilalliset käyttivät useita suojauskeinoja yhtä aikaa. Vastaajat kertoivat myös harvinaisemmista menetelmistä, kuten laumanvartijakoirista tai ääni-, valo- ja hajukarkottimista.
Petoaita on tehokas mutta työläs suojauskeino
Suurpetoaita on laiduntavien eläinten suojaamiseen kehitetty aita, joka torjuu suurpetoja tehokkaasti. Selvityksen toinen kysely lähetettiin tilallisille, jotka ovat saaneet Suomen riistakeskukselta petoaitatarvikkeet. Vastaajista 80 % kertoi olevansa tyytyväinen aitaan vahinkojen ennaltaehkäisyssä.
”Tärkeimmiksi petoaidan hyödyiksi mainittiin koetun torjuntatehon lisäksi mielenrauha ja paremmat yöunet. Pedoista oli tehty havaintoja aidan ulkopuolella, mutta ei sisäpuolella”, Pellikka kertoo.
Tyytymättömyyttä aiheuttivat esimerkiksi lumisiin olosuhteisiin nähden liian lyhyet tolpat ja aidan ylläpidon työläys.
Suomen riistakeskus myöntää petoaitatarvikkeita perusteltua hakemusta vastaan. Aidan pystyttäminen ja ylläpito jäävät tilallisen vastuulle.
Petoaita on ylläpitonsa puolesta suhteellisen kallis suojausmenetelmä. Vastaajat rakensivat petoaitaa tavallisesti 1500 metrin verran. Aidattujen laitumien koko kuitenkin vaihteli suuresti.
Suomen riistakeskuksen aitamateriaalit saaneiden vastaajien mukaan:
- Uuden petoaidan rakentamiseen kului tyypillisesti 60 tuntia, ja kuluja kertyy noin 1 €/aitametri.
- Huoltamiseen ja kunnossapitoon kului vuodessa 20 tuntia, ja työstä kertyy kuluja noin 0,34 €/aitametri.
Kotieläinten suojaaminen on raskasta, mutta uskoa tulevaisuuteen löytyy silti
Enemmistö vastaajista oli vahvasti sitä mieltä, että valtion tulee korvata kaikki suurpetovahingot ja että vahinkoja täytyy ehkäistä ensisijaisesti metsästyksellä. Metsästyksellä tarkoitettiin vahinkoja tuottaneiden yksilöiden poistamista. Enemmistön mukaan valtion tulisi korvata täysimääräisesti vahinkojen ennaltaehkäisyyn liittyvä työ.
”Selvityksen tavoite oli auttaa etsimään keinoja tilanpitäjien tukemiseen suurpetovahinkojen torjunnassa. Kyselystä selvisi esimerkiksi toiveita aitamateriaalien kehittämiseen”, Pellikka sanoo.
Enemmistö vastanneista arvioi jatkavansa tuotantoeläinten pitämistä suurpetovahinkojen riskistä huolimatta.
Lisätietoja
Jani Pellikka, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
029-532 7544, jani.pellikka@luke.fi
Selvityksen raportti: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/547058/luke-luobio_5_2021.pdf
SusiLIFE-hanke on Itä-Suomen poliisilaitoksen, Metsähallituksen, Luonnonvarakeskuksen, Suomen riistakeskuksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin kuusivuotinen yhteisponnistus. SusiLIFE ennaltaehkäisee susien aiheuttamia vahinkoja, kehittää lajin DNA-seurantaa, parantaa paikallistason vuorovaikutusta sekä tuottaa ja välittää tietoa susista.
Hanketta rahoittavat Euroopan Unionin LIFE-ohjelma (LIFE BOREALWOLF, LIFE18 NAT/FI/000394), maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry rahoittaa kotieläinten suojaamista ja vahinkojen ennaltaehkäisyä koskevia toimenpiteitä.