Riistanisäkkäiden lumijälkiä lasketaan riistakolmioilla Etelä- ja Keski-Suomessa 15.1.–28.2.2022 ja Pohjois-Suomessa 15.1.–15.3. Peltokolmioilla laskenta-aika on koko maassa 1.1.–28.2. Kolmioita laskevat vapaaehtoiset metsästäjät ja luontoharrastajat.
− Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa talvilaskentojen avulla riistanisäkkäiden määrien vuosittaisia ja pitkän aikavälin vaihteluja. Tuleva lumijälkilaskenta on järjestyksessä 34. talvinen riistakolmiolaskenta ja 24. peltokolmiolaskenta, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén Lukesta.
Lindénin mukaan riista- ja peltokolmioiden laskenta on usean lajin kohdalla ainoa kattava kannanmuutosten seurantamenetelmä Suomessa. Laskentoja koordinoi Luke Suomen riistakeskuksen tuella.
Lumijälkien laskijat voivat palauttaa tulokset Luken sähköisen Riistakolmiot.fi-palvelun kautta. Sieltä löytyy ohjeita ja opastusta, oma kolmiokohtainen raportti koko historiasta sekä perustietoa laskettavista lajeista ja niiden lumijälkien tunnistamisesta.
Lumiolot vaikuttavat laskentaan – kannanmuutoksia tärkeää tarkastella pidemmällä aikavälillä
Jälkilaskennan onnistuminen edellyttää tuoretta lumikerrosta. Lumen puute tai liian kova rakenne, mutta myös liian syvä lumipeite voivat estää laskennan toteuttamisen. Laskenta vaatii onnistuakseen yhtenäisen lumipeitteen ja riittävästi pehmeää lunta, jotta pienienkin nisäkkäiden jäljet havaitaan.
– Sää voi muuttua nopeasti, joten laskentaan kannattaa varautua heti otollisten kelien sattuessa, Lindén toteaa.
Rauhallista joulun aikaa ja suuret kiitokset kaikille laskentaan osallistuneille kuluneesta vuodesta!
Mikä on riistakolmio?
Riistakolmiot ovat metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja pysyviä laskentareittejä. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivut ovat neljän kilometrin pituisia, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 kilometriä.
Talvella riistakolmioilla lasketaan seuraavien lajien lumijäljet: metsäjänis, rusakko, orava, liito-orava, majava, piisami, susi, kettu, naali, supikoira, karhu, kärppä, lumikko, minkki/hilleri, näätä, ahma, mäyrä, saukko, ilves, villisika, valkohäntäpeura, hirvi, metsäpeura ja metsäkauris. Lisäksi kirjataan ja merkitään kartalle linjalta tehdyt näköhavainnot metsosta, teerestä, pyystä, riekosta, peltopyystä, fasaanista, kanahaukasta ja korpista riippumatta siitä, kuinka kaukana laskentalinjasta ne on nähty. Kesälaskennassa kirjataan havainnot metsäkanalinnuista (metso, teeri, pyy ja riekko) sekä lehtokurpasta, karhusta ja metsäjäniksestä.
Peltokolmiolaskenta on kehitetty riistakolmiolaskennasta maatalousympäristön, metsän ja asutuksen muodostaman rikkonaisen ja pienipiirteisen etelä- ja länsisuomalaisen maisemamosaiikin riistakantojen seurantaan. Myös peltokolmiot ovat muodoltaan tasasivuisia, mutta niiden sivut ovat pituudeltaan lyhyemmät, kaksi kilometriä.
Lisätietoja:
Andreas Lindén, Luke
Olli Kursula, Suomen riistakeskus