Petoyhdyshenkilöiden tehtävät yksien kansien väliin

Ensimmäinen petoyhdyshenkilöille suunnattu painettu opas on julkaistu. Opas kokoaa yksiin kansiin tehtävän hoitamisessa tarvittavat tiedot.

Uudessa oppaassa avataan petoyhdyshenkilöverkoston toiminnan periaatteet ja havaintojen varmentaminen. Lisäksi teoksessa käsitellään suurpetojen ekologiaa sekä niiden maastoon jättämiä jälkiä ja merkkejä. Oman lukunsa ovat saaneet asutuksen lähellä vierailevat pedot, poikkeusluvat ja petojen aiheuttamat vahingot.

– Oppaasta löytyy hyödyllistä tietoa paitsi toimintaansa aloittaville, myös kokeneille petoyhdyshenkilöille. Se on mielenkiintoista luettavaa myös muille suurpedoista kiinnostuneille, suunnittelija Mari Tikkunen Suomen riistakeskuksesta kertoo.

Petoyhdyshenkilöt tärkeä tuki tutkimukselle

Petoyhdyshenkilöt ovat suurpetoihin sekä niiden jälkiin ja jätöksiin perehtyneitä henkilöitä. Vapaaehtoisten muodostama verkosto syntyi Suomeen 1970-luvun lopulla. Alussa toiminta keskittyi pohjoiseen Suomeen, mutta jo 80-luvulla se levittäytyi koko maahan. Suurpetokantojen vahvistumisen ja levittäytymisen myötä havaintomäärät nousivat voimakkaasti vuosituhannen vaihteessa. Havaintojen ilmoittaminen siirtyi paperilomakkeilta sähköiseen Tassu-palveluun vuonna 2009, jolloin kirjattiin noin 25 000 suurpetohavaintoa. Vuonna 2020 Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään aktiivisesti havaintoja kirjaavia petoyhdyshenkilöitä oli Suomessa vajaat 2 500. He kirjasivat Tassuun lähes 46 000 suurpetohavaintoa.

– Verkoston tärkein tehtävä on suurpetohavaintojen kerääminen, varmistaminen ja välittäminen tutkimukselle petokantojen arvioinnin pohjaksi. Petoyhdyshenkilöiden keräämät havainnot muodostavat edelleen keskeisen perustan suurpetokantojen arvioinnille, Tikkunen sanoo.

Petoyhdyshenkilöiden asiantuntemus on vauhdittanut suden DNA-keräyksen laajenemista. Syksyn ja talven aikana toteutettu näytekeräys kohdennettiin ensimmäistä kertaa kaikille poronhoitoalueen ulkopuolisille susireviireille. DNA-näytekeräys tuo arvokasta lisätietoa susireviirien lisääntymisstatuksesta, reviirialueista sekä susiyksilöiden liikkeistä, ja yhdessä havaintoaineiston kanssa niistä saadaan yhä tarkempi arvio susilaumojen määrästä Suomessa.

Suomen riistakeskuksen julkaiseman oppaan ovat kirjoittaneet Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat.

Opasta on saatavilla sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Suomen riistakeskus jakaa painettua opasta petoyhdyshenkilöinä toimiville. Sähköinen versio on julkisesti saatavilla Suomen riistakeskuksen sivuilla.

Oppaan kirjoittamista tukivat SusiLIFE-hanke sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Opas luettavissa täältä.

Lisätietoja