Luonnonvarakeskuksen tiedote
Suden jätöksiä kerätään DNA-tutkimukseen marraskuusta helmikuun loppuun. DNA-tutkimus paljastaa susista asioita, joita emme saa tietää millään muulla menetelmällä. Tulevana talvena Luonnonvarakeskus ottaa käyttöön entistä tarkemman SNP-analyysilaitteen.
Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen koordinoima suden DNA-näytekeräys käynnistyy tänään. Suden jätöksestä analysoitavan DNA:n avulla tunnistetaan jätöksen jättänyt susi ja susireviirin rajat sekä saadaan tietää, elääkö reviirillä susipari vai -lauma.
”Viime vuonna suden DNA-näytteitä kerättiin ennätysmäärä, 1 499 kappaletta”, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Antti Härkälä, joka koordinoi DNA-keräystä. ”Lähes kaikilta tunnetuilta susireviireiltä löydettiin jätöksiä DNA-näytteiksi. Siitä on kiittäminen vapaaehtoisia DNA-näytekerääjiä.”
DNA-tulokset on koottu kartalle Riistahavainnot.fi-palvelussa. Näytteitä keräävät vapaaehtoisten lisäksi Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen työntekijät.
SNP-menetelmä ja koirasusipaneeli tarkentavat DNA-analyysejä
Luonnonvarakeskus on saanut maa- ja metsätalousministeriön tuella käyttöön SNP-analyysilaitteen.
”Aiemmin suden DNA-näytteitä on tutkittu Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskuksessa mikrosatelliittimenetelmällä. Tulevana talvena suden DNA-näytteet tutkitaan rinnakkain vanhalla ja uudella analyysimenetelmällä”, kertoo Luken erikoistutkija Mia Valtonen.
Oulun yliopiston johtama kansainvälinen hanke julkaisi keväällä 2021 uuden koirasusipaneelin (luke.fi). Koirasusipaneelin avulla voidaan tunnistaa aiempaa tarkemmin koiran ja suden risteymät. Näin voidaan reagoida nopeasti, jos luonnosta löytyy koirasusia. Koirasusi on luokiteltu Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi.
Talvi on parasta aikaa DNA-näytteiden keräämiseen
Olosuhteet suden jätösten keräämiselle DNA-näytteiksi ovat otollisimmat talvella pakkassäällä. Lumijäljet helpottavat susien liikkeiden seuraamista, ja pakkasessa DNA säilyy hyvin jätöksen pinnalla.
”Susikanta muuttuu vuoden aikana. Uusia reviirejä syntyy ja vanhoja häviää. Itärajalta vaeltaa Suomeen uusia yksilöitä, ja meiltä liikkuu susia toiseen suuntaan. Siksi tietoa pitää päivittää”, kertoo Valtonen.
Kuka tahansa jätöksiä ja jälkiä tunnistava luonnossa liikkuja voi ryhtyä vapaaehtoiseksi DNA-näytekerääjäksi. Ohjeet DNA-näytekerääjäksi ryhtymiseen löytyvät Riistahavainnot.fi-sivulta.
Lisätietoja:
Mia Valtonen, 0295322428, mia.valtonen@luke.fi
Haastateltavia eri alueiden keräysvastaavista voi tiedustella Iina Ala-Kurikalta: iina.ala-kurikka@luke.fi, 029 532 2812