Luonnonvarakeskus, tiedote 16.8.2022
Vesilintulaskentojen perusteella vesilintukannat ovat pienentyneet pitkällä aikavälillä sekä karuissa että rehevissä vesistöissä. Rehevissä vesistöissä taantuma on ollut voimakkaampaa kuin karuissa. Runsaimpien riistasorsien parimäärät olivat kesän 2022 laskentojen perusteella lähellä viime vuoden tasoa, mutta poikastuotto hieman viime vuotta pienempi.
− Yksi keskeisimmistä tekijöistä vesilintujen taantuman taustalla on ilmeisesti vesien ylirehevöityminen. Rehevillä vesillä vesilintujen taantuma jatkuukin edelleen, kertoo erikoistutkija Markus Piha Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Tärkeimpien riistavesilintujen kantojen kehitys:
Sinisorsan valtakunnallinen pesimäkanta on kasvanut 37 seurantavuoden aikana liki neljänneksellä. Vuoden 2022 laskentojen mukaan sekä parimäärä että poikasten määrä on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Parikohtainen poikastuotto puolestaan on viime vuoden hyvällä tasolla eli 16 % pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella.
Tavin Suomen pesimäkanta on pitkällä aikavälillä pienentynyt viidenneksellä. Vuoden 2022 valtakunnallinen parimäärä on noin 19 %, poikasten kokonaismäärä 39 % ja parikohtainen poikastuotto 16 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
Haapanan parimäärä on pienentynyt vesilintuseurannan 37 vuoden aikana peräti 56 %. Kannan hupeneminen on ollut voimakkaampaa etelässä ja pohjoisessa kuin maan keskiosissa. Vuonna 2022 valtakunnallinen parimäärä on 40 % ja poikasten määrä 27 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, mutta parikohtainen poikastuotto oli ilahduttavasti 27 % pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Haapanan parikohtainen poikastuotto on pitkällä aikavälillä pysynyt vakaana, mutta poikasten kokonaismäärä on pienentynyt parimäärän voimakkaan pienenemisen myötä.
Telkän valtakunnallinen parimäärä on pienentynyt 37 seurantavuoden aikana 11 %. Vuoden 2022 laskentojen mukaan valtakunnallinen parimäärä, poikasten kokonaismäärä ja parikohtainen poikastuotto ovat lähellä viime vuoden tasoa, mutta kuitenkin yli 10 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
Muiden vesilintulajien kantojen kehitys:
- Vuoden 2022 laskentojen mukaan jouhisorsan kanta on 40 % ja tukkasotkan 55 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
- Isokoskelon ja tukkakoskelon parimäärät ovat pitkällä aikavälillä pienentyneet 43 %, mutta kääntyneet kasvuun viimeisen kymmenen vuoden aikana. Isokoskelon vuoden 2022 parimäärä oli 15 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja tukkakoskelon lähellä pitkäaikaista keskiarvoa.
- Kuikan parimäärä oli vuonna 2022 noin 20 % pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella.
- Laulujoutsenen valtakunnallinen kanta on kasvanut 37 vuoden aikana yli kolminkertaiseksi. Kanta on kasvanut kaikilla Suomessa.
- Lapasorsan valtakunnallinen parimäärä on pienentynyt 37 seurantavuoden aikana 60 %, silkkiuikun 53 % ja punasotkan jopa 95 %.
- Nokikana on taantunut voimakkaasti pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Vuonna 2022 parimäärä oli 50 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
- Härkälintu runsastui voimakkaasti vuosituhannen vaihteeseen asti, mutta on sen jälkeen taantunut jyrkästi. Viimeisen 10 vuoden aikana kanta on pienennyt 33 %.
- Mustakurkku-uikun parimäärä on pienentynyt pitkällä aikavälillä 76 %, mutta viimeisen 10 vuoden ajan kanta on ollut vakaa.
Vapaaehtoiset vastaavat laskennoista
Vesilintuaineisto koostuu pääosin vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien sisävesillä suorittamista pari- ja poikuelaskennoista. Ensimmäinen parilaskenta tehdään noin viikko jäiden lähdön jälkeen ja toinen 2–3 viikkoa myöhemmin. Heinäkuussa lasketaan poikueet samoilla laskentapisteillä. Vuonna 2022 parilaskentoja tehtiin yhteensä 1651 ja poikuelaskentoja 852 kohteella.
Suuret kiitokset kaikille laskentaan osallistuneille!