Hirvieläintavoitteet asetetaan maaliskuussa

Alueelliset riistaneuvostot asettavat hirven ja valkohäntäpeuran kantatavoitteet uudelle kolmivuotiskaudelle maaliskuussa. Alkamassa on jo neljäs tavoitekausi, mutta tällä kertaa tavoitteita asetetaan aiempaa monisyisemmässä tilanteessa. Alueellisia sidosryhmiä kuullaan laajasti ennen tavoitteista päättämistä.

Hirvieläintavoitteiden asettamismenettely on määritelty maa- ja metsätalousministeriön vahvistamassa hirvikannan hoitosuunnitelmassa. Tavoitteet asetetaan hirvikannan lisäksi valkohäntäpeurakannalle.

– Asetetut tavoitteet ohjaavat vuosittaista metsästystä. Päätökset kunkin hirvitalousalueen hirvieläintavoitteista tekee alueellinen riistaneuvosto, joka kuulee laajasti hirvieläinkantojen hoitoon liittyviä sidosryhmiä,  hirvitalousaluesuunnittelija Joni Saunaluoma kertoo.

Hirvieläinten yhteiskunnallisten vaikutusten näkökulmasta halutaan varmistaa maa- ja metsätalouden sekä liikennevahinkojen kannalta keskeisten sidosryhmien kuuleminen alueellisessa sidosryhmätilaisuudessa.

Nykyiset hirvitiheystavoitteet on saavutettu vaajalla puolella hirvitalousalueista. Viime kaudesta hirvikanta nousi yli tavoitteen usealla alueella ja muutamalla se on alle tavoitteen. Hirvikanta on Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan noussut noin 6 prosenttia viime vuodesta.

Valkohäntäpeurakanta keskittyy voimakkaasti lounaisen Suomen alueelle ja kannan pienentymisestä huolimatta peuratiheydet ovat edelleen monin paikoin nykyisiä tavoitteita korkeammat.

Monen asian yhteensovittaminen tarpeen

Kasvaneiden suurpetokantojen vaikutus hirvieläinkantoihin ja metsästykseen on monin paikoin aiempaa suurempi. Lisäksi suurpetokantojen säätelyn tulevaisuus on varsin epävarmassa tilanteessa. Osalla alueista esiintyy useita eri suurpetolajeja sekä useita hirvieläinlajeja.

– Hirvieläinten kantatavoitteiden asettamisessa ja kannansäätelyssä on välttämätöntä tarkastella entistä laajemmin monilajista eläinyhteisöä ja eri lajien välisiä vuorovaikutussuhteita. Hirvieläimet ovat suurpetojen luontaista ravintoa ja ravintoresurssin määrällä on yhteys suurpetokantojen kehittymisen lisäksi suurpetovahinkojen määrään, Saunaluoma sanoo.

Hirvieläintavoitteiden asettamisessa peruslähtökohtana on hirvieläimistä metsä- ja maataloudelle ja liikenteelle aiheutuvien vahinkojen säilyttäminen kohtuullisina. Vastaavasti kestävän metsästyksen edellytykset ja metsästyksen rakenteiden säilyminen sekä hirvieläinten tuottamat hyvinvointivaikutukset halutaan turvata.

Hirvieläintavoitteet asetetaan hirvitalousalueille, joita Suomessa on 59 kappaletta. Hirvitalousalueiden rajaukset noudattavat osin hallintorajoja ja osin hirvieläinten luontaisia liikkumisesteitä, kuten aidattuja tieosuuksia ja vesistöjä. Hirvitalousalueiden välillä on suurta vaihtelua maisemarakenteessa, liikennemäärissä, elinkeinoissa ja eläinkannoissa.

– Keskustelu hirvieläintavoitteista on tärkeää käydä aluekohtaisesti ja sovittaa hirvieläintavoitteet kunkin alueen ominaispiirteiden mukaisesti, Saunaluoma korostaa.

Lisätietoja