Rohkeutta puhua elinympäristöistä

Suomen riistakeskus on toteuttanut useita hankkeita ollakseen omalta osaltaan ratkaisemassa maailman suurinta luonnonsuojeluongelmaa: elinympäristöjen laatu heikkenee, tai ne katoavat tai pirstoutuvat ihmistoiminnan takia. 

Metsästyksen kestävän käytön periaatteen toteutuminen pyyntilupaprosessien ja kannanarviointien kautta on edelleen tärkeää, mutta Suomen riistakeskus haluaa nostaa elinympäristöjen tilan ja niiden hoidon yhdeksi kestävän käytön osa-alueeksi. Olemme saaneet kehityshankkeistamme tunnustusta sekä kumppaneilta että sidosryhmiltä.

Viime vuosien lippulaivamme on ollut EU:n Life+ -rahaston mahdollistama Kotiseutukosteikkohanke, joka on keskittynyt kosteikoiden kunnostamiseen yhteistyössä maanomistajien ja muiden paikallisten asukkaiden kanssa.

Toinen merkittävä teema on riistametsät elinympäristönä. Pyrimme edistämään metsäkanalintujen elinympäristöjä yhdessä metsäammattilaisten kanssa. Työn tuloksena on laadittu riistametsänhoidon työohje, jonka päätavoitteena on auttaa riistan hyvinvoinnista kiinnostunutta metsänomistajaa parantamaan metsäkanalintujen elinympäristöjä metsätaloustoimintansa ohessa kuitenkaan joutumatta juurikaan tinkimään taloudellisesta tuotosta.

Tutkimusten mukaan metsästävät maanomistajat omistavat lähes puolet Suomen yksityismetsien pinta-alasta. Metsästysharrastuksen perusteella voisi olettaa, että suuri osa heistä toivoo puukauppoja tekevän metsätalousyrityksen ottavan työssään riista-arvot huomioon. Jos kysyntää on, mahdollistaa se myös monipuolisten metsäsuunnittelupalveluiden tai muiden vastaavien palvelutuotteiden lisääntymisen markkinoilla. Tämä on myös uuden metsälain henki ja päätavoite.

Riistan huomioon ottamisessa on usein kyse pienistä toimenpiteistä, jotka eivät pienennä taloudellista tuottoa. Elävä riistametsä rakentuukin maanomistajan tahdon ja konekuljettajan taidon kautta. Vähällä vaivalla ja nokkeluudella voi saada merkittäviä tuloksia, jos riistametsänhoitoa toteutetaan laajoilla alueilla kautta Suomen.

Riistalajien ja metsästäjän näkökulmasta Suomen luonnon monimuotoisuus on pääosin riippuvainen maa- ja metsätalouden menetelmistä ja toimenpiteistä. Ne määrittelevät arkiluontomme monimuotoisuuden ja sitä kautta myös metsästäjien toimintakentän. Jos maa- ja metsätalouden toimenpiteisiin tuotaisiin entistä enemmän aktiivisen luonnonhoidon menetelmiä, kasvaisivat myös elinvoimaisten riistakantojen mahdollistamat hyvinvointivaikutukset. Näin entistä suurempi osa kansalaisista kokisi olevansa osa aktiivista luonnonhoitoa ja käytännön luonnonsuojelutyötä.

Metsästäjien ja maanomistajien suhde on useimmiten toimiva ja perustuu luottamukseen. Metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen ja metsästysseurojen alueet ovat vuokralla maanomistajilta toimivien metsästysalueiden muodostamiseksi. Toimivaa yhteistyösuhdetta tulisi käyttää nykyistä tehokkaammin hyödyksi, jotta riistanhoidon myönteiset vaikutukset voisivat näkyä luonnossamme laajemmin.

Vaikuttavuus edellyttää riistahallinnolta ja metsästäjiltä rohkeutta puhua riistalajien tarpeiden huomioon ottamisesta maa- ja metsätaloudessa. Se on osa elinkeinojen, mutta myös metsästyksen, kestävyyttä. Kun maanomistajalla itsellään on hyvät vaikutusmahdollisuudet vaikkapa oman metsänsä käsittelytapoihin ja painotuksiin, ei voida mennä kovinkaan paljon vikaan.

Toimitaan yhdessä riistan vuoksi!