Riistakamerakuvia huvikseen

Riistakameran mahdollisuudet riistantutkimuksessa osa 1

Tiedon keruu vaatii valtavasti työtä. Esimerkiksi vuoden 2015 riistakolmiolaskennoissa on käytetty noin 30 000 henkilötyötuntia eli 3700 henkilötyöpäivää. Tällainen työmäärä ilman vapaaehtoisia metsästäjiä tulisi hyvin kalliiksi.

Riistakamera tekee töitä ihmisen puolesta. Kun kamera on asetettu metsään, alkaa se ottaa kuvan jokaisesta havaitsemastaan eläimestä. Tämä vastaa sitä, että ihminen istuisi kannon nokassa riistakameran sijasta päivästä toiseen ja kuvaisi kaikki ohi kulkevat otukset. Suomalaisilla metsästäjillä on valtava riistakameraverkosto ympäri Suomen tekemässä jatkuvasti tätä työtä. Mitä jos tämä kapasiteetti pystyttäisiin valjastamaan kannanarvioinnin avuksi?

Tämän kuukauden aikana on lähdössä satunnaiselle metsästäjäjoukolle kysely, missä selvitetään kuinka suosittua kameroiden käyttäminen on ja mihin kameroita käytetään? Samaten tiedustellaan miten metsästäjät suhtautuvat ajatukseen, että riistakamerakuvia käytettäisiin kanta-arvioiden muodostamisessa.

Riistakamerakuvia on hauskaa katsella, koska milloinkaan ei tiedä millaisia otoksia kamera on napsinut.

Maailmalta on olemassa muutamia esimerkkejä siitä, miten valtavia tietomääriä kameroilla voidaan kerätä.

Yhdysvalloissa Wisconsin osavaltiossa on meneillään hanke, snapshot wisconsis. Siellä vapaaehtoiset lisäävät riistakameroitaan yhteiseen kameraverkostoon, jossa kuvia sitten tunnistetaan. Siellä on  tällä hetkellä 875 kameraa, joista on saatu 14 648 456 riistakamerakuvaa.

Serengetin kansallispuistossa Tansaniassa 230 riistakameraa kerää kuva-aineistoa. Aineiston koko on miljoonia kuvia, tällä kaudella kuvia on räpsähtänyt noin 700 000 kappaletta. Projektin nimi on Snapshot Serengeti ja projekti perustuu myös osittain vapaaehtoisuuteen. Pelkällä kuvamassalla kun ei ole mitään käyttöä, jos kuvia ei voi yhdistää niiden sisältöön. Niinpä vapaaehtoiset ihmiset tunnistavat kuvia huvikseen. Riistakameraharrastajat tietävät kuinka jännittävää riistakamerakuvia on käydä läpi. Koskaan ei tiedä mikä otus kuvaan on osunut. Toisinaan se voi olla poikkeuksellinen eläin tai poikkeuksellinen yksilö. Joskus kuva voi vain olla oikein hyvin onnistunut. Tähän samaan uteliaisuuteen Snapshot Serengetikin pohjautuu.

Kuvien tunnistaminen on melkoisen koukuttavaa puuhaa, voitte käydä täällä testaamassa kuvien tunnistamista. Mikäli haluatte auttaa hanketta tosissanne, voitte rekisteröityä sivulle ja aloittaa tunnistamisen.

Mitä jos Oma riistaan rakennettaisiin samanlainen työkalu? Mihin näitä kaikkia kuvia sitten voidaan käyttää? Siitä tarinoidaan tulevissa blogipostauksissa.

Eerojuhani Laine
Suunnittelija
Suomen riistakeskus