Siirry sisältöön

Metsäpeura – kehittyykö silmälläpidettävästä lajista uudelleen metsästettävä laji?

Metsäpeura on elänyt aikoinaan suuressa osassa maatamme. Liiallisen pyynnin seurauksena tämä tärkeä riistaeläin hävisi Suomesta viime vuosisadan vaihteessa palaten kuitenkin Venäjän Karjalasta uudelleen eläimistöömme 1950-luvulla. Metsäpeuran merkityksestä tärkeänä riistaeläimenä kertovat maastamme löydetyt kalliomaalaukset, joissa usein on ollut kuvattuna peuran tai hirven hahmo. Useiden paikkojen nimissä esiintyy myös ”peura” nimen osana.

Kolme sarvipäistä metsäpeuraa. Keskimmäisenä vasa ja taaimpana peura keltainen panta kaulassaan.
Kuva: Pekka Kilpeläinen

Suomen metsäpeurakanta on jakautunut pääasiassa kahteen erilliseen, Kainuun ja Suomenselän populaatioon. Pohjois-Karjalan peuraesiintymä on taantunut muutamaan yksilöön. Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi metsäpeurojen määrää talviaikaan tehtävien lentolaskentojen avulla. Syksyisin suoritetaan myös laumalaskentoja, joilla pyritään saamaan tietoa vasatuotosta. Kainuun peurakanta kasvoi ensin hitaasti 1970-luvulta lähtien noin 1650 yksilöön, romahtaen kuitenkin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä alle puoleen huippulukemistaan. Talven 2019 laskennoissa kanta oli noin 720 yksilöä. Kainuusta metsäpeuroja on siirretty Suomenselälle, missä kannan koko on nykyisin noin 1450-1500 yksilöä. Samalla se on levittäytynyt uusille alueille laajasti Suomenselkää pitkin ja Pohjois-Pohjanmaalla poronhoitoalueelle saakka.

Suomen metsäpeurakannan yksilömäärien kehitys lentolaskentojen mukaan Kainuun ja Suomenselän erillisissä populaatioissa. Kuvaajan lähde: Luonnonvarakeskus.

Merkittävä metsäpeurakantaan vaikuttava tekijä voi olla elinympäristön muuttuminen. Luonnontilaisia vanhoja metsiä ja laajoja, ojittamattomia soita, joissa metsäpeurat aikoinaan elivät, on yhä harvemmassa. Kainuussa tapahtuneen metsäpeurakannan taantuman suurin syy lienee kuitenkin suurpetojen ja erityisesti susien määrä. Metsäpeura lisääntyy luontaisesti hitaasti, sillä usein se tekee vain yhden vasan. Siksi suurpetojen saalistus vaikuttaa metsäpeuroihin voimakkaammin verrattuna vaikkapa hirviin, joiden vasatuotto on korkeampi.

Metsäpeura voi risteytyä poron kanssa, mikä ei ole toivottavaa. Tämän vuoksi Kainuuseen poronhoitoalueen etelärajalle on rakennettu aita, pyrkimyksenä pitää porot ja metsäpeurat erillään. Osana MetsäpeuraLIFE-hanketta (suomenpeura.fi) Metsähallitus kartoittaa poronhoitoalueen eteläpuolisia porohavaintoja. Poronhoitoalueelle harhautuneet metsäpeurat pyritään joko ajamaan tai pyytämään pois samoin kuin myös porot eteläpuolisilta alueilta.

Keskeinen osa MetsäpeuraLIFE-hanketta on metsäpeuran palauttaminen Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle. Palautusistutuspaikat sijaitsevat Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistoissa, joiden totutustarhoihin on siirretty villejä peuroja Kuhmosta sekä vaatimia eläintarhoista. Tarhoissa syntyviä metsäpeuroja vapautetaan luontoon niiden aikuistuttua. Totutustarhoihin tuodaan vielä lisää sekä villejä, että eläintarhoissa syntyneitä metsäpeuroja. Villien metsäpeurojen siirroilla halutaan laajentaa totutustarhoissa syntyvien vasojen geeniperimää. Lue lisää palautusistutuksista (suomenpeura.fi).

Vähäinen metsäpeurakantamme ei ainakaan toistaiseksi mahdollista niiden laajamittaista metsästystä. Kainuussa metsäpeuran pyyntilupia ei ole myönnetty vuoden 2001 jälkeen kannan taantumisen vuoksi. Myös Pohjanmaalla pyyntilupamäärää on vähennetty. 31.1.2020 päättyneelle metsästyskaudelle Suomen riistakeskus myönsi Pohjanmaalle 18 ja Keski-Suomeen 3 pyyntilupaa lähinnä vahinkojen estämistarkoituksessa ja lähtökohtana oli, että alueen metsäpeurakanta ei vaarannu metsästyksen vuoksi.

Aika näyttää, kehittyykö vielä joskus tästä alkuperäislajistamme metsästettävä laji?

 

Timo Toivonen

Hirvitalousaluesuunnittelija, Kainuu

Suomen riistakeskus

3 kommenttia artikkeliin ”Metsäpeura – kehittyykö silmälläpidettävästä lajista uudelleen metsästettävä laji?

    • Timo Toivonen

      Aikoinaan peurojen palautusistutuksia harkittaessa, yhtenä vaihtoehtona oli myös Pyhännän seutu Pohjois-Pohjanmaalla. Nyt peurat ovat kuitenkin levittäytyneet sinne Suomenselältä itsekseen. Kesäisin metsäpeuroja tavataankin yleisesti Pyhännän, Kestilän, Vaalan ja Tyrnävän suurilta suoalueilta. Pohjoisimmat havainnot Pohjois-Pohjanmaalla ovat Oulujoen vesistön pohjoispuolelta poronhoitoalueelta, jossa peuroja arvellaan olevan noin 70-80 yksilöä. Nämä lähtevät kuitenkin jo varhain talven kynnyksellä liikkeelle etelän suuntaan ja menevät talvehtimaan Etelä-Pohjanmaalle Lappajärvelle saakka.

  1. Ville Hakanen

    Onhan se komea eläin mutta jotenkin kuulostaa siirrot ja totutustarhat hukkaan heitetyltä rahalta, jos susien poistamista ei kuitenkaan sallita.

Kommentointi on suljettu.