Siirry sisältöön

Kukaan ei ole seppä syntyessään

Maaliskuisessa blogitekstissä Valto Kontro pohti hirvieläinkantojen tulevaisuutta metsästäjien määrän mahdollisessa muutoksessa. Tulevaisuuden ja jatkuvuuden kannalta on tietysti merkityksellistä myös se, kuinka houkuttavalta metsästys vaikuttaa ulospäin. Miten uusi metsästäjä otetaan vastaan ja millaiset ovat ensikokemukset hirvieläinjahdeista. Ne saattavat tuoda lisäkipinää kannustaen jatkamaan tai lopettamaan tutustumisen heti alkuunsa.

Jos aiemmin hirvieläimistä oli saatavilla yksinomaan painettuja julkaisuja, niin nykyisin rinnalle on tullut myös runsaasti sähköistä materiaalia. Näin tarjolla on varmastikin tietoa jokaiselle sopivalla tavalla. Kaikkea ei kuitenkaan opi pelkästään lukemalla tai videoita katselemalla, osaaminen karttuu koko ajan käytännön kokemusten myötä. Toki oppimiskykyyn vaikuttaa myös oma asenne.

Joko olet tutustunut hirvieläinmateriaaliin riistainfossa?

Etenkin alkuvaiheessa hirvieläinjahdissa tulee paljon uutta asiaa ja ensimmäiset kosketukset uuteen riistalajiin ovat yleensä jännittäviä tilanteita. Tunnistanko varmasti lajin ja yksilön, milloin kyseessä on sopiva ja turvallinen ampumatilanne sekä riittävätkö taitoni? Nämä asiat saattavat mietityttää jossain vaiheessa uusia metsästäjiä. Ampumaton laukaus on hyvä valinta, mikäli ei ole varma taidoistaan tai tilanteen turvallisuudesta, eikä siitä pidä moittia. Kokeneemmalle tilanne olisi voinut olla hyvinkin erilainen.

Usein kokemuksen karttuessa asioita opitaan arvostamaan laajemmin. Kokeneet metsästäjät osaavat arvostaa harrastusta myös muuten kuin kaadetun saaliin määrän tai esimerkiksi sarvitrofeen kautta. Jokainen kaatotilanne on oma kokemuksensa, ja verotusta tulee suunnitella alueen hirvieläinkannan mukaan. Vasa tai vasaton naaras voi olla saaliina suurisarvista urosta merkityksellisempi kannanhoidollisiin tavoitteisiin pääsemisen kannalta. Myös valikoivan verotuksen tietopakettiin voi tutustua riistainfossa.

Ampumataitoa voi kehittää vain käymällä ampumaradalla ja yksilöiden tunnistamista voi harjoitella esimerkiksi tarkkailemalla eläimiä. Usein kokeneemman metsästäjän seura voi auttaa asioiden huomaamisessa ja omaksumisessa. Vastavuoroisesti uudet metsästäjät voivat tukea esimerkiksi tietoteknisten laitteiden käyttöönotossa niin paikannuslaitteiden tai riistakameroiden kanssa. Yhdessä harjoiteltavia voisi olla esimerkiksi saaliin parempi ja hygieeninen hyödyntäminen sekä valikoivan verotuksen suunnittelu ja toteutus. Myös riistaruokareseptejä olen kuullut vaihdettavan puolin ja toisin.

Seuruejahdissa onnistutaan ja toisinaan epäonnistutaankin yhdessä. Perusasioiden lisäksi voi miettiä myös haastavampien taitojen jatkuvuutta, esimerkiksi haavoittuneiden eläinten jäljestäminen on oma lajinsa ja oppiminen ottaa aikaa. Hyödyllisten taitojen siirtäminen uusille metsästäjille ja heidän onnistumisensa voivat olla yllättävänkin antoisia kokemuksia.

Millaisia hyviä esimerkkejä teillä on uusien ja kokeneempien metsästäjien yhteistoiminnalle?

 

Risto Paakkonen

Hirvitalousaluesuunnittelija, Oulu