Siirry sisältöön

Riistakamerat seuratason kannanarvioinnissa

Pari viikkoa sitten kirjoittelin siitä, miten voisi saada mahdollisimman hyviä riistakamerakuvia. Hyvät riistakamerakuvat ovat edellytys sille, että kuvia voidaan käyttää kannanarvioinnin työkaluna. Kuvien avulla on hankalaa tunnistaa eläinyksilöitä, mikäli kuvat ovat epätarkkoja. Esimerkiksi sarvellisten hirvieläinten yksilöimistä varten kuvia pitäisi olla mahdollisimman monelta suunnalta ja siihen voidaan vaikuttaa kameran asetuksilla. Kun kuvien määrä liikkuvasta kohteesta maksimoidaan, saadaan siitä mahdollisimman paljon irti. Toisaalta tämä voi aiheuttaa hurjasti lisätyötä.

Mikäli oman metsästysalueen eläinkantaa halutaan arvioida, on viisasta asettaa kamerat riistan kulkupaikoille eli poluille. Mikäli kamera on ruokintapaikalla, ei välttämättä saada parasta mahdollista kuvaa siitä mitkä ovat omalla alueella liikkuvia yksilöitä. Ruokintapaikka voi koota eläimiä laajoiltakin alueilta, tai sitten ei, joka tapauksessa kuva alueella liikkuvien yksilöiden määrästä saattaa vääristyä. Ruokintapaikoilla käymisen määrä riippuu vuodenajasta ja ruokintapaikkojen määrästä lähiympäristössä. Samoin kaikki yksilöt eivät välttämättä käy ruokintapaikoilla.

Jotkin yksilöt saattavat ruokailla mieluummin pelloilla, kuin ruokintapaikoilla. Tässä metsäkaurispukki ateroimassa.

Kannattaa tehdä yhteistyötä muiden metsästäjien kanssa. Mikäli jokaisella seuran metsästäjällä on oma kameransa, mutta tieto kameroissa vierailevista otuksista ei vaihda omistajaa, voi kanta-arvion tekeminen olla haastavaa. Kun yhdistetään useamman kameran tietoja, voidaan esimerkiksi kuvien aikamerkintöjen avulla pois sulkea eläimiä. Mikäli samannäköinen eläin näkyy samalla minuutilla kahdessa kaukana toisistaan olevassa kamerassa, voidaan vetää johtopäätös, että kyse ei olekaan samasta yksilöstä.

Joka tapauksessa lopulta tullaan sen ongelman äärelle, ettei tiedetä tarkalleen, montako eläintä on jäänyt kokonaan kameroiden ulkopuolelle. Mahdollisimman intensiivisellä seurannalla voidaan pois sulkea kokonaan kuvien ulkopuolelle jääneiden yksilöiden määrää.

Riistakamerakuvien perusteella on haastavaa tunnistaa muita valkohäntäpeurayksilöitä kuin pukkeja.

Yksi tärkeä tavoite Loimaalla vuosina 2016-2017 kerätyn aineiston avulla on selvittää millainen määrä kameroita minimissään tietyllä alueella tarvitaan, jotta kannan koosta uskallettaan sanoa jotain. Tämä tieto sataa suoraan metsästäjien laariin. Samalla toivottavasti saadaan tietoa siitä, kuinka suuri osuus peuroista jää näkymättömiin. Se tietenkin riippuu peuratiheydestä, ruokintapaikkojen määrästä ja monesta muusta. Tällöin metsästäjille tarjoutuu parempi mahdollisuus haarukoida oman alueensa peurakantaa.

Eerojuhani Laine
Suunnittelija
Suomen riistakeskus