Metsästäjät tuntuvat ottaneen omikseen monenlaiset harrastukseen liittyvät elektroniset laitteet ja verkkopalvelut. Metsästysbloggaaja Mikko Hämäläinen kertoo, mistä metsästyksen teknistymisessä oikein on kyse.
Repun täydeltä elektroniikkaa
Vaikka metsään mennään vieläkin rauhoittumaan ja nauttimaan luonnosta, ei eränkäyntikään ole välttynyt modernin ajan vaikutuksilta. Metsästystä helpottamaan on ilmaantunut monenlaisia sähkövempaimia ja digitaalisia palveluita: erälehdet pullistelevat uusimman tekniikan vertailuja ja Internet ajantasaista metsästystietoutta. Moderni metsästäjä sujauttaakin usein patruunoiden lisäksi varaparistot taskuunsa ennen kotioven sulkemista.
Digitalisoituminen on havaittu myös metsästyskansan syvien rivien ulkopuolella, tästä on osoituksena muun muassa kahdeksan suomalaisen museon verkkonäyttely. Internetin ja erityisesti sosiaalisen median hiipiminen osaksi eräkokemustamme on herättänyt jopa tieteellistä kiinnostusta viime vuonna julkaistun pro gradu -tutkielman muodossa.
Vaikka voidaankin kritisoida sähköistetyn eränkäynnin vievän meitä kauemmas metsästyksen juurista, tuovat modernit laitteet ja palvelut paljon uutta ja hyvää harrastukseemme. Internetin tietoryppäät madaltavat kynnystä metsästyksen aloittamiseen samalla kun laitteet luovat tuoreen metsästäjän ympärille elektroniset apupyörät harrastuksen ensimetreille. Vanhalle konkarille verkkopalvelut tuovat mahdollisuuden jakaa omia kokemuksia Internetin keskustelupalstoilla ja videopalveluissa. Digitaalinen metsästyskausi jatkuu ympäri vuoden.
Reissuvarustus
Iso osa metsälle mukaan otettavista laitteista liittyy enemmän tai vähemmän metsästäjän itsensä, hänen koiransa tai naapuripassissa jäpittävän kanssakansalaisen turvallisuuden takaamiseen. Osa taas on olemassa puhtaasti mukavuudenhaluisia varten ja osa vain varuiksi, poikkeustilannetta varten.
Hirvijahdissa ja muissa joukkuelajeissa kommunikaatio nousee arvoon arvaamattomaan. Mikään ei turhauta niin paljon kuin tuntitolkulla passissa päivystäminen ilman aavistustakaan siitä, missä vaiheessa jahti on menossa. Tietämättömyyden tuskaan löytyy oiva lääke porukan yhteishankintana ostettavista radiopuhelimista. Lällärin laulu kuljettaa uutiset vikkelästi metsästyksenjohdon ja passimiesten välillä
Pienriistajahdissa ollaan usein koiran kanssa. Mikäli musti kulkee mukana, voidaan nelijalkaisen metsästystoverin edesottamuksia seurata koiratutkan avulla. Koiran seuraamisen lisäksi laitteen voi ohjelmoida näyttämään metsästysalueen rajat ja siihen voi kirjata ylös mielenkiintoiset havainnot ja takuuvarmat tärppipaikat tulevia reissuja varten.
Vaikka GPS onkin nykyään tuiki tärkeä kartan korvike, ainakin vieraalla alueella metsästettäessä, ei siihenkään parane luottaa ainoana suunnistusvälineenä: patterit ovat voineet jäädä lataamatta tai laite ruveta oikuttelemaan. Perinteisiä erätaitoja ei siis sovi unohtaa.
Muita metsästykseen liittyviä laitteita ovat muun muassa väsymättömänä vahtivat riistakamerat, erilaiset jäljitysvalot ja lämpökamerat, sekä viime aikoina muotiin tulleet akuilla toimivat lämpövaatteet ja kengänpohjalliset. Monet tähtäinlaitteetkin vaativat sähköä toimiakseen, mutta toistaiseksi liipasinta joutuu vielä painamaan metsästäjä itse.
Metsästäjät sosiaalisen median palveluissa
Metsästäjille suunnattuja sosiaalisen median (tuttavallisesti some) palveluita löytyy verkosta jokaiseen makuun. Facebook mahdollistaa yksinkertaisten tilapäivitysten ja valokuvien jakamisen, Twitterissä edustavat lähinnä yksittäiset harrastajat ja organisaatiot ja keskustelupalstoilta löytyvät laajemmat keskustelut.
Keskustelupalstoista ylivoimaisesti suosituin on Erälle.netin foorumi yli 27 000 rekisteröityneellä jäsenellään. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja keskustelukategorioiden kirjo pitää aiheet ryhmiteltynä. Laaja ja haettava keskustelupalsta pitää sisällään suuren määrän kollektiivisesti kerättyä metsästystietoutta ja, foorumeille tyypilliseen tapaan, vielä suuremman määrän mölinää asian vierestä. Kuten Internet-tietoutta yleensäkin, keskustelupalstoja kannattaa lukea pienellä varauksella.
Metsästäjät ovat löytäneet tiensä myös Facebookiin. Suurin suomalainen metsästäjäryhmä on Metsästäjät!, jossa on yli 16 000 jäsentä. Ryhmän keskustelut ovat nopeita, liittyvät yleensä johonkin ajankohtaiseen aiheeseen tai ovat saaliskuvia tai statuspäivityksiä. Metsästäjät!-ryhmän lisäksi naamakirjasta löytyy useita pienempiä yhteisöjä, esimerkiksi Metsästyskuvaus-ryhmä, eri metsästyskoirarotujen harrastajaryhmät ja Metsästäjien kauppatori -ryhmä.
Toinen maailmalla suosittu some-palvelu, Twitter, on vielä metsästyssisällön osalta lapsenkengissään. Oikeita järjestöjä ja muutamaa aktiivia seuraamalla sekä #metsästys-hashtagin avulla sieltäkin löytyy aina välillä mukavasti sisältöä. Hyviä aloituspaikkoja Twitterin seuraamiselle ovat Suomen riistakeskuksen Metsästysseuroja-lista ja Twitterissä aktiivisen Jokivarren Metsästysseuran Metsästys-lista.
Metsästysseuroille sopivista sosiaalisen median työkaluista on kerrottu Metsästäjä-lehdessä viime vuonna.
Metsästäjältä metsästäjälle
Facebookia syvällisempi metsästykseen liittyvä sisältö löytyy blogeista ja videopalveluista. Blogeja löytyy sekä harrastajien että virallisten tahojen ylläpitäminä, videoita taas tuottavat lähinnä yksinomaan metsästäjät itse.
Harrastajien ylläpitämiä blogeja on kourallinen ja aiheet vaihtelevat erätarinoista varustevertailuihin. Vakiintuneempia metsästysblogeja ovat muun muassa pienriistajahdista ja noutajista kertova Tapiolan Takamailla, resepteihin, politiikkaan ja villisikajahteihin perehdyttävä Terveiset ravintoketjun huipulta sekä metsästyksestä ja ajokoirien elämästä kertova Pupu-Poimurit. Edellisiin alan myös pikkuhiljaa laskea omani, vuoden verran ilmestyneen hengentuotteeni Metsälle-blogin, joka avaa metsästyksen saloja kokoamalla metsästystietoutta ja jahtikokemuksia helposti pureskeltavaan muotoon. Lisäksi Suomen Metsästäjäliitto julkaisee riistaruokahankkeeseen liittyvää Riistaruokaa-blogia.
Valtionhallintokin on löytänyt tiensä suomalaiseen metsästysblogosfääriin, lue lisää ensipostauksen lopusta.
Action-kamerat, eli pienet otsalle tai piipun päälle kiinnitettävät videokamerat, on otettu metsästyspiireissä avosylin vastaan ja verkosta löytyykin tuntitolkulla materiaalia, jolla nostaa tunnelmaa jahtikausien välissä. Metsästysvideoihin keskittyvä videoita.fi-palvelu sisältää tällä hetkellä vajaa tuhat tallennettua ja jahtimuodon mukaan kategorisoitua metsästyskokemusta. Palvelussa on kommentointimahdollisuus ja sitä onkin käytetty ahkerasti. Myös Googlen Youtube-palvelu sisältää paljon metsästysvideoita.
Valtion palvelut verkossa
Digitalisoituminen on kauan kaivattu rasva metsästysbyrokratian rattaisiin ja trendin soisi laajentuvan entisestään.
Metsähallitus on jo pitkään kaupannut lupansa netin kautta, mutta taannoisen palvelu-uudistuksen myötä pienriistan päivälupien myynti siirtyi Eräluvat.fi-palveluun, joka kokoaa saman katon alle runsaan määrän metsästysinfoa. Palvelusta löytyvät Metsähallituksen 123 metsästysalueen esittelyt, runsaasti tietoa metsästyksestä, blogi, pienriistan päivälupien verkkokauppa sekä lupapalvelu pienriistan kausiluville ja hirvenmetsästyksen alueluville.
Suomen riistakeskus tarjoaa sivuillaan kattavan metsästäjän tietopaketin. Palvelusta löytyvät niin tärkeät tiedonjyväset, metsästysajat kuin kaatolupien hakemiseen tarvittavat lomakkeetkin. Osa palveluista toimii edelleen perinteisellä paperi postiin -mallilla (tosin ilmeisesti lupalappuja vastaanotetaan myös modernilla paperi sähköpostiin -menetelmällä) ja osa on korvattu verkkopalveluilla, kuten saalisilmoitusjärjestelmällä, jolla voi kätevästi ilmoittaa metsäkauris-, ilves- ja karhusaaliin. Toivottavasti riistakeskuksen palveluiden digitalisoituminen jatkuu ja voimme pikapuolin lähettää hirvenkin kaatoilmoitukset mobiilisti paikan päältä. Muita käteviä riistakeskuksen palveluita ovat muun muassa tapahtuma- ja yhteystietopalvelu Riistaweb ja metsästäjätutkintoa varten harjoittelevaa auttavat metsästäjätutkinnon esittelytehtävät.
Digitalisoituminen etenee Suomen riistakeskuksessakin vauhdikkaasti, uusista verkkopalveluista tullaan myöhemmin tänä vuonna kertomaan myös Vapaata riistaa -blogissa.
Valtion palveluita listattaessa ei sovi unohtaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylläpitämää, viime talvena paljon keskustelua herättänyttä susien pantaseurantapalvelua, jolla tiedotetaan pannoitettujen susien liikkeistä. Palvelua ovat hyödyntäneet erityisesti koirien kanssa metsästävät. Palvelu on toistaiseksi tauolla ja jos sitä päätetään jatkaa, avautuu se uudelleen syksyn 2014 metsästyskauden alkaessa. RKTL on myös yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa kehittämässä riistakolmiot.fi-palvelua riistakolmiolaskentojen tulosten palauttamisen helpottamiseksi.
Sähköä ilmassa
Verkkopalvelut helpottavat monia metsästykseen liittyviä rutiineja ja toimivat tiedonlähteinä sekä kanavana omien kokemusten jakamiselle. Yhteisöllisyys toimii tukena harrastusta aloittavalle ja inspiraationa vanhalle konkarille. Innovaatiot mahdollistavat myös uusia tapoja osallistua jahteihin vaikka kahvihuoneesta käsin tai mahdollisuuden seurata reaaliaikaisesti esimerkiksi koirien ajokokeen edistymistä. Nykyaikaiset palvelut taipuvat monelle näytölle ja kulkevat mukaan metsään kännykän ruudulla. Usein älykapula onkin haulikon tai kiväärin jälkeen tärkein erävaruste.
Palveluiden ja laitteiden käyttäminen metsästyksen tukena on vapaaehtoista. Monia ne helpottavat, mutta on varmasti myös niitä, jotka hakevat metsästyksestä vastapainoa arjen kiireille ja hetken hiljaisuutta keskelle sähkölaitteiden surinaa. Myönnettävähän se on, kännykän pirinä ei säestä kovinkaan kauniisti ikihonkien huminaa ja väärin ajoitettu tekstiviesti pilaa tehokkaasti huolella valmistellun saalistilanteen. Onneksi kännykän voi aina jättää kotiin, tai vähintään vaihtaa soittoääneksi metsäiseen tunnelmaan paremmin istuvan kottaraisen lurituksen.