Siirry sisältöön

Hyvinvointi muutettava euroiksi

Menneen vuoden merkittävimpiä avauksia riistataloudessa oli hyvinvointiteeman voimakas esiinnousu. Suomen riistakeskuksen viestintäpäällikkö Klaus Ekman haluaa, että metsästyksen tuottama hyvinvointi voidaan todentaa myös rahallisesti.

Paljonko maksaa henkinen hyvinvointi?

Metsästäjät ovat aina tienneet, että metsästyksen positiivinen merkitys henkiselle hyvinvoinnille on erittäin suuri eikä metsästyksen fyysisiä hyvinvointivaikutuksiakaan voida ohittaa. Arkinen aherrus ja stressi ovat tipotiessään, kun koiran haukku alkaa tai koira pysähtyy patsaanomaiseen seisontaan, kyyhkyt tai sorsat kääntyvät kuville tai tervastulilla kiehautetaan nokipannukahvit. Samalla reissulla saadaan hiki pintaan ja hengästytään sopivasti, jotta myös keho voi paremmin. Mutta kuinka suuresta lisäyksestä hyvinvointiin oikeasti puhutaan? Tätä tietoa tarvitaan, koska jos hyvinvointia ei voida mitata, ei sitä voida muuttaa euroiksikaan.

Suomalaisen metsästyksen ongelma onkin juuri se, että metsästys on lähes ilmaista tai sen arvoa on muutoin vaikea todentaa useimpiin muihin harrasteisiin ja vapaa-ajanviettomuotoihin verrattuna. Metsästäjät kyllä pitävät harrastustaan erittäin tärkeänä, mutta taloudellista merkitystä metsästykseen löytyy lähes pelkästään negaation kautta, eli esimerkiksi siitä, kuinka paljon hirvieläimet aiheuttavat vahinkoja. Tulopuolelle löytyy vain riistan lihan laskennallinen arvo, ja sekin on laskennallinen arvo, koska kotimaista riistaa ei kaupoista juuri löydy.

Siis keskustelu suomalaisesta riistataloudesta on varsin harhaanjohtavaa, koska käsitykseni mukaan taloudesta puhutaan, kun joku tuottaa jotain – jotain, joka voidaan mitata rahassa. Ja koska riistataloutemme ”tuotto” on euroissa niin mitätön, on selvää, että se väistyy, jos jotkin muut taloudelliset edut ovat puntarin toisessa kauhassa. Juuri tästä syystä on nyt esiin nostettu hyvinvointiteema niin tärkeä metsästykselle. On erittäin tärkeää, että pystymme laskemaan metsästyksen antaman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin taloudellisen arvon. Ja vähintään yhtä tärkeää on tietää ja tiedostaa metsästyksen aluetaloudelliset vaikutukset. Tätä tutkimusta tehdään paraikaa Metsähallituksessa ja tuloksia on toivottavasti saatavissa jo ennen kesää.

Jos haluat lukea lisää luonnon hyvinvointivaikutuksista, käy tutustumassa Metsähallituksen Luonto liikuttaa -blogiin.

Kaupallinen metsästys on tätä päivää

Hyvinvointi tarkoittaa myös taloudellista hyvinvointia. Suomalaisen metsästyksen tabu on kaupallinen metsästys ja ylipäätään metsästyksen kaupallistuminen. Ensimmäinen aiheeseen liittyvä virallinen selvitys saatiin vasta aivan hetki sitten, kun ministeri Kalevi Hemilän johtama työryhmä luovutti aiheesta raporttinsa maa- ja metsätalousministeriölle. Ja kuin jatkeeksi sille ministeriö uusi strategiansa tasan vuosi sitten – strategiaksi, jossa uusiutuvien luonnonvarojen on tarkoitus tuottaa hyvinvointia. Ja tietysti riista, jos mikä, on uusiutuva luonnonvara.

Suomen pitkään uinuneet metsästystarvikemarkkinat heräsivät henkiin jo yli 10 vuotta sitten, kuitenkin 10 vuotta myöhemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Se oli ensimmäinen merkki meilläkin siitä, että metsästykseen ollaan valmiita panostamaan myös rahallisesti. Nyt ollaan tilanteessa, jossa meillä on jo kotimaassakin yhä lisääntyvä määrä metsästäjiä, jotka ovat valmiita maksamaan hyvin järjestetystä metsästyksestä alueilla, joilla on riistaa.

Viime syksynä suomalaiset ammattiriistanhoitajat ja riistatalousyrittäjät järjestivät seminaarin, jossa aihe nostettiin selvästi esiin. Jos riistatalous tuottaisi maanomistajille jotain, riistakantamme lähtisivät nousuun. Silloin riistan hyvinvointi olisi kaikkien maanomistajien intressissä ja kaikki haluaisivat korkeampia riistatiheyksiä. Maanomistajista riistatalouden ”tuotto” menee nyt vain metsästäville maanomistajille eli he keräävät metsästyksen antaman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin hedelmät ja tietysti myös riistan antaman nykyisen laskennallisen tuoton eli riistanlihan. On tietenkin selvää, että metsästysalueiden markkina-arvon määrittävät juuri riistakannat eli markkinatalouden lakien mukaisesti tuskin kukaan on valmis maksamaan metsästyksestä muutamaa kymppiä enempää, jos ei riistaakaan ole.

Kuvassa kirjoittaja poikansa kanssa pari vuotta sitten Argentiinassa, jossa riistavahinkojen torjunnasta on tehty liiketoimintaa.
Kuvassa kirjoittaja poikansa kanssa pari vuotta sitten Argentiinassa, jossa riistavahinkojen torjunnasta on tehty liiketoimintaa.

Aihe on mitä ajankohtaisin, osallistu keskusteluun! Millaista riistayrittäjyyttä Suomi sinusta tarvitsee? Minkä arvoiseksi sinä laskisit metsästyksestä saamasi henkisen virkistäytymisen?

________________________________

Mikä Vapaata riistaa on?

Tämä on ensimmäinen Vapaata riistaa -blogimerkintä. Blogin tarkoitus on pöyhiä suomalaista riistakenttää niin sanotun virallisen pöytäkirjan ulkopuolella. Vapaata riistaa -blogi ei siis millään muotoa edusta esimerkiksi Suomen riistakeskuksen tai minkään muun virallisen tahon kantaa riista-asioihin, vaan se tarjoaa paikan näkemysten esiintuomiselle ja käsittelee riistataloutta vapaasti pohdiskellen: tarkoituksena on avata keskustelua aiheista, jotka eivät yleensä nouse esiin julkisissa viestintäkanavissa. Toivommekin uuden blogin lukijoiden olevan aktiivisia kommentoimaan ja osallistumaan, sillä kirjoitusten ympärille viriävää keskustelua seurataan riistahallinnossa mielenkiinnolla. Koska me kirjoitamme asioista täällä blogissa avoimesti omalla nimellämme, edellytämme myös teiltä, hyvät lukijat, oman nimen käyttöä kommentoinnissa. Kommentit julkaistaan vasta hyväksymisen jälkeen, mutta yritämme pitää viiveen vähäisenä. Kunkin blogimerkinnän kommentointi on mahdollista kuukauden ajan.

 Riista-aiheista kerrotaan myös esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön Sarvi-uutisblogissa ja Metsähallituksen Eräluvat-blogissa.

Hyvää alkanutta uutta erävuotta 2014!

6 kommenttia artikkeliin ”Hyvinvointi muutettava euroiksi

  1. Jaakko Ojaniemi

    Syrjäseutujen harrastusmahdollisuudet ovat rajoitettuja ja ilman metsästysmahdollisuutta varsin suppeat. Henkinen hyvinvointi etenkin syrjäseuduilla on usein erittäin paljonkin riippuvainen metsästysmahdollisuuksista. Jos metsästysmahdollisuutta ei olisi, olisivat ihmiset paljon sairaampia ja vanhuuden aiheuttamat sairaudet huomattavasti lisääntyisivät. Tällainen kehitys tulisi yhteiskunnalle hyvin kalliiksi.

    Suomeen rakennetaan juuri nyt joka puolelle tuulivoimaa, joka tulee rajoittamaan metsästystä suurilla alueilla, häiritsemään riistakantoja ja pienentämään metsästysalueita. Olen erääseen tuulivoimaprojektiin YVA-selostukseen ottanut seuraavan kannanoton:
    ”Metsästys on perinteisesti ollut erittäin tärkeä harrastus kaikkialla Lapin alueella. Muut harrasmahdollisuudet Lapin syrjäseuduilla ovat vähäiset ja sen vuoksi metsästyksen merkitys ihmisten terveyttä edistävänä tekijänä on alueellamme merkittävä. Metsästysharrastuksen on kiistattomasti todettu edistävän ihmisten henkistä ja fyysistä terveyttä.

    Tarvitaan selvitys tuulivoimaloiden aiheuttamasta haitasta metsästykselle ja sitä kautta selvitys metsästysmahdollisuuksien vähenemisen aiheuttamasta vaikutuksesta paikallisten asukkaiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Tarvitaan myös selvitys mitä lisäkustannuksia valtiolle ja kunnille nämä terveyshaitat aiheuttavat.”

  2. Jaakko Ojaniemi

    “Jokainen päivä, jonka vietät luonnosa ja metsästät, lisää enlinaikaasi päivällä loppupäästä”.

    Tälle ei hintaa voida arvioida, mutta arvokas se on.

  3. Aleksi Stenfors

    Eli Suomen ainutlaatuinen metsästyskulttuuri, jossa käytännössä jokaisella suomalaisella on varaa metsästää, tulisi muuttaa markkinataloudelliseksi tuottavaksi konseptiksi, jossa ne metsästävät kenellä eniten löytyy pätäkkää?

  4. Lauri Ilovaara

    Riistan määrän lisäksi olisi syytä ottaa huomioon myös metsästysympäristön laatu. Vaikka saalis olisi vähäinen, voi reissu olla onnistunut jos maisemat ovat kauniita. Toisaalta monen mieltä masentavat nykyiset talousmetsämaisemat, vaikka saalista tulisikin. Ja tämä pätee myös paljon isompaan porukkaan kuin metsästäjiin.
    Toivottavasti näissä yhteyksissä voisi nostaa kunnolla esille myös sitä seikkaa että metsillä ja soilla voi olla muutakin rahassa mitattavaa arvoa kuin niiden raaka-aineiden myynti.
    Kuten uuden Metsästäjä-lehden artikkelissa “Napapiirin tuntumassa” Petri totetaa: “Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan maisemaa, jossa metsästys tapahtuu.”

    Kissa siis pöydälle ja ruvetaan miettimään miten eteläisempäänkin suomeen saataisiin kauniimpia metsästys ja retkeilymaastoja. Eihän ole oikein että oikeus nauttia kauniista luonnosta kuuluu vain niille jotka ovat syntyneet tai muuttaneet Lappiin. Suurin osa suomalaisista asuu kuitenkin etelässä, eikä voi matkustaa vähän väliä maan toiseen päähän metsäkävelyille.

    • Alpo Karhapää

      Kirjoitat asiaa Lauri Ilovaara. On todella masentavaa katsella nykyisi metsiämme,
      kun on saanut nähdä ne jo -50 luvulta lähtien. Satojen hehtaarien raiskioita syntyy
      kun ahneet ihmiset haluavat ainavain enemmän rahaa sijoituksiinsa.
      Onneksemme ei metsästysbisnes voi toteutua suomessa meidän alhaisen riistatideyden ja riistamme isotöisen saatavuuden takia.

  5. Markus Nuutinen

    Tuo metsästyksen tuoman mielihyvin muuttaminen euroiksi on aika kaksipiippuinen juttu: Se voisi olla tietenkin siinä mielessä hyvä että kyllä tällä metsästyksellä on kiistatta oma arvonsa monellakin tavalla. Mutta kolikolla on kääntöpuolensakin, joku saattaa alkaa kuvitella että tässä olisi hyviä bisnesmahdollisuuksia vaikka tosiasiassa niitä ei isommin ole, aika harvassa ovat metsästysmatkailulla elävät suomalaisyritykset. Eikä ihme kun tätä katsotaan ihan kylmien numeroiden valossa. Sen sijaan moni maanomistaja kuvittelisi tätä kovin kannattavaksikin hommaksi ja alkaisi kysellä vuokraa metsästysmaista, näin etenkin mikäli metsästysseura alkaisi kauppaamaan metsästysmahdollisuuksia normaalin yrityksen tapaan. Ja tuossa homma sitten saattaisikin mennä laajemminkin kovasti metsään, saatettaisiinpa siinä sivumennen sotkea nykyinen toimiva hirvivahinkojen korvausjärjestelmäkin.

    Ne jotka uneksivat näin avautuvista kaupallisista metsästysmahdollisuuksista voivat miettiä minkälaisia kaatolupamaksuja seurat joutuisivat pyytämään Suomen karuilla ja riistaköyhillä alueilla mikäli ne yrittäisivät kattaa edes pelkät metsästysmaavuokrat tarjoamalla kaupallista metsästystä. Kutakin tuhatta hehtaaria kohti hirviä on Suomessa keskimäärin 2-3 kpl joten tuota aluetta kohti seura saa enintään yhden hirviluvan, ei tosin välttämättä edes niinkään paljoa. Silti jo yhden euron hehtaarivuokra metsästysalueista toisi eteen tilanteen jossa samaa tuhatta hehtaaria kohti pelkästään metsästysaluevuokrien kattamiseksi pitäisi löytää 1000 €. Viidentuhannen hehtaarin omaavan seuran alueella yksinomaan metsästysaluevuokriin menisi siis 5000 €. Jos tuo summa (siis pelkät metsästysmaavuokrat, ei edes kaatolupamaksuja) haluttaisiin kattaa myymällä metsästysvieraille viisi hirvikaatoa, niin ottaen huomioon metsästyslupamyyntiin kohdistuvan arvonlisäverotuksen kustakin luvasta pitäisi saada 1 240 € (=1000 € + 24 % arvonlisävero). Jos metsästysvieras suostuu maksamaan tuollaisen summan, hän luultavasti odottaa sen vastineeksi hyvin toimivia järjestelyitä, opastuspalveluita, kuljettelua passiin, majoitusta, muonitusta ja kohtalaisen varmaa kaatoa, käytännössä sitä että ampumista lukuun ottamatta likimain kaikki tehdään valmiiksi hänen puolestaan. Nämä palvelut ovat toki toteutettavissa mutta eivät ilmaiseksi joten nämä kaikki toteuttaen seuran myymän hirviluvan hinnaksi saattaisi tulla äkkiä noin 1 500-2 000 €. Ja tuollaisilla summilla seuralla ei vielä jäisi koko hommasta kassanpohjalle yhtään mitään verrattuna tilanteeseen jossa jahtia ei myytäisi kaupallisesti eikä metsästysmaista ei otettaisi vastiketta. Ja tämä kaikki siis edellyttäen että nuo hirviluvat saataisiin kaupaksi ilman mitään markkinointia. Käytännössä seuran omalle hirviporukalle ei jäisi mitään muuta kaadettavaa kuin alueella mahdollisesti esiintyvät peurat ja kauriit, muilta osin hirviporukkaan kuulumisesta olisi jäljellä vain velvollisuus tehdä talkootyötä kaupallisten metsästysvieraiden hyväksi ja näin edelleen seuran metsästysmaavuokrien kattamiseksi (jahtijärjestelyt, jahtivieraiden opastus ja ajomiestehtävät, kuljettelut, kaadettujen eläinten käsittely, jahtivieraiden muonitus,…). Vieläkö houkuttelee?

    No entäpä se maanomistaja: Hänelle tuo esimerkkilaskelman euron hehtaarivuokra olisi kuitenkin suhteellisen mitätön summa ja kun tämäkin jouduttaisiin vielä raportoimaan arvonlisäveroilmoituksessa ja ainakin arvonlisäverovelvollisten kohdalla se arvonlisäverotettaisiin, niin maanomistaja saisi kustakin hehtaaristaan vajaan 80,6 eurosentin suuruisen tulon. Ja luonnollisesti tähänkin vajaan 81 eurosentin tuloon kohdistuisi vielä normaali elinkeinovero joten aika laihaksi tuo tulo jäisi tulonsaajan kannaltakin. Suuremmilla vuokrilla taas päädyttäisiin niin kalliisiin hirvenkaatomaksuihin että aika vaikea olisi löytää kovin paljon sellaisen maksajia. Ja vaikka maanomistaja myisi itse metsästystä suoraan, sekään ei muuttaisi tilannetta: Käytännössä meillä on aika harvassa sellaisia maanomistajia että heidän oma maa-alueensa olisi vähintään 1000 hehtaarin suuruinen, yhtenäinen ja hirvenmetsästykseen soveltuva joten joka tapauksessa tuo vaatisi useiden kymmenien maanomistajien yhteistyön. Ja jos nuo kaikki maksullisen metsästysvieraan odottamat palvelut toteuttaa palkkatyönä, hirviluvan hinta nousee jopa aiemmin mainittuja summiakin kovemmaksi

    Noita kaatolupasummia on aivan turha vertailla Keski-Eurooppaan siitäkään syystä että siellä on aivan erilainen asukastiheys ja keskimäärin aivan erilainen tulotaso kuin Suomessa, tämä kaikki vieläpä yhdistettynä selvästi kevyempään ansiotuloverotukseen. Voidaan kärjistää että 100 km säteellä metsästysalueesta asuu Keski-Euroopassa moninkertainen määrä nk hyvätuloisia metsästäjiä verrattuna Suomeen, tämä siitä riippumatta mihin hyvätuloisuuden raja asetetaan. Sädettä kasvattamatta tai pienentämällä tilanne ei muutu radikaalisti, edelleen niitä hyvätuloisia metsästäjiä (potentiaaleja asiakkaita) on moninkertainen määrä siihen verrattuna mitä Suomessa löytyisi vastaavalta alueelta. Puhtaasti kaupallisen metsästyksen potentiaalinen asiakaskunta on siis Keski-Euroopassa aivan eri tasolla kuin Suomessa. Tämä asia yhdistettynä meikäläisen harvaan riistatiheyteen tarkoittaa että suomalaisen maanomistajan on aivan turha unelmoida keskieurooppalaistasoista metsästyslupatuloista. Kyllä tämä bisnesmalli on aika heppoinen.

    Nyt joku varmaan kaivaa argumentin että ”Kettukylän porukka onnistui myymään vuonna 2001 hirvenkaatoluvan 1000 eurolla puutavarafirma X:n johtokunnalle”. Tuo voi pitää jossain yksittäistapauksessa jopa paikkansa mutta se ei tarkoita että samalla toiminnalla olisi laajamittaisemmin toimintaedellytyksiä. Edustusjahdeissa kaadettavat hirvet edustavat hyvin pientä murto-osaa koko hirvisaaliista. Kertaluontoisesti joku yksittäinen metsästysporukka voi ehkä onnistua myymään yksittäisen hirven hyväänkin hintaan mutta tämäkään ei ole yleistettävissä laajemmin ja jatkuvammin toteuttavaksi toimintamalliksi. Tuollainen voi olla taloudellisesti kannattavaa vain silloin jos kaupalliseen metsästykseen saa metsästysmaan käyttöönsä maksutta, siihen sisältyvä työ tehdään talkoilla eikä toimintaa veroteta millään tavoin.

Kommentointi on suljettu.