Metsästävää luontoväkeä

Alice Karlsson pohtii tuoreessa kirjoituksessaan ansiokkaasti metsästäjien ja luontoväen suhdetta.

Aihe on usein myös Riistametsänhoitajan mielessä. Hän on työnsä vuoksi etuoikeutettu, ja tapaa paljon luonnonhoidosta innostuneita metsästäjiä. Usein he ovat myös maanomistajia, toisinaan jopa metsäammattilaisia. Todellisia luontoihmisiä!

Heitä luonnonhoitoon motivoi riista, mutta myös muut arvot ja hyödyt koetaan tärkeiksi. Tiedossa on, että kosteikon rakentamisesta hyötyvät metsästettävien sorsien lisäksi myös muut vesilinnut ja suonkunnostus edistää riekon lisäksi suoluontoa.

Riistametsänhoitajan taskussa on metsästyskortti, mutta hän myöntää kuuluvansa Karlssoninkin mainitsemien haulikon ulkoiluttajien joukkoon. Ei metsällä tärkeintä ole saalis vaan luonnossa liikkuminen ja ystävien seura.

Aihe jäi kiusaamaan Riistametsänhoitajan mieltä niin paljon, että hän päätti kysyä metsästämättömältä kollegalta, mikä häntä motivoi työskentelyyn riistametsänhoidon parissa? Kollegan ei vastausta tarvinnut miettiä: ”Metsien monimuotoisuuden ja metsien käytön monipuolistamisen edistäminen. Jos siinä sivussa tuotetaan parempia kanalintusaaliita, ei se ole minulta pois”, Nainen napautti. Napakasta vastauksesta keskustelu rönsyili siihen, kuinka hienoa olisi, jos metsänomistajille tarjottaisiin nykyistä monipuolisempia palveluita ja metsätalouden ohessa tehtäisiin enemmän arkiluonnonhoitoa. Onneksi Riistametsänhoitajalle sattui kahvikuppi mukaan, sillä juttua riitti puoleksi tunniksi.

Riistametsänhoitajan jo palatessa kahvikuppinsa kanssa omaan huoneeseen, kuului käytävälle huikkaus: ”Ja ne mustikat! Jos riistametsänhoito edistää mustikkasatoa, se edistää minunkin hyvinvointia!” Niinpä tietysti. Kollegaa ja Riistametsänhoitajaa yhdistää intohimo mustikoihin. Keväällä jännitetään kukintaa, alkukesällä marjojen kypsymistä ja elokuussa vertaillaan sankkojen täyttymistä. Luonnosta voi nauttia niin monella tavalla.

Huoneeseen palattuaan Riistametsänhoitaja jäi pohtimaan metsästäjäkunnan ja riistahallinnon arvojen pehmenemistä, haulikon ulkoiluttamista ja luonnonsuojelua. Ainakin riistahallinto on muuttumassa. Mustikoita poimivan kollegan huoneessa istui harjoittelijan koneen ääressä nuori ympäristötieteen opiskelija.

Pohdinnoissaan Riistametsänhoitaja palasi vielä Riistapäiviin. Tänään eläkkeelle siirtyvä Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Orava kiteytti esityksessään hyvin metsästäjien roolin. Jokainen metsästäjä on lajinsa käyntikortti. Jokaisen puheilla ja teoilla on väliä!

Karlssonia lainaten: Motiivit ovat erilaiset, mutta samaan suuntaan kompuroidaan.

Kuva_Svensberg

Riistametsänhoitaja retkeili kesällä ilman haulikkoa.