Siirry sisältöön

Lintujen uhanalaisuus

”Vakavaksi vetää” totesi Riistametsänhoitajan kollega Juha Tiaisen esityksen jälkeen Riistapäivillä. Tiainen esitteli tuoretta lintujen uhanalaisuusarviota 2015. Huolestunut on myös Riistametsänhoitaja. Liian monella lintulajilla menee huonosti!

Peräti 87 lajia Suomen linnuista on uuden arvion mukaan uhanalaisia. Riistalajeista uhanalaisia ovat mm. punasotka, metsänhanhi ja haapana.

Syyt tukalaan tilanteeseen ovat moninaiset, eikä kehityksen pysäyttämiseksi ole helppoja ratkaisuja. Monet syistä löytyvät muuttoreittien varrelta. Vesilintujen ahdinkoa selittää lisäksi kotimaisten sisävesien heikentynyt tilanne. Kosteikkojen rakennukselle ja hoidolle on suuri tarve.

Uhanalaisten lajien listalle kuuluu myös tuttuja metsälajeja, joita on voinut tavata omalla lintulaudallaan, kuten vaarantuneeksi luokitellut hömö- ja töyhtötiainen.

Arvio sisälsi hyviäkin uutisia. Metsäkanalinnuista metson ja teeren tilanne on parantunut. Kannat ovat elinvoimaiset, eikä lajeja enää luokitella silmälläpidettäviksi.

Huolestuttavampi tilanne on riekolla, joka luokitellaan uhanalaiseksi. Riekon tilanne johtuu Etelä-Suomen vähenevistä tai jopa olemattomista kannoista. Lapissa riekko on elinvoimainen.

Tiaisen esityksen tiivistelmästä ja Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 raportista löytyy tietoa lintujen ahdingosta.

Lisää kuulumisia Tampereen Riistapäiviltä ja metsähanhen hoitosuunnitelmasta blogissa myöhemmin. Kuvassa Juha Tiainen luennoi Riistapäivillä.

Juha Tiainen_kuva

3 kommenttia artikkeliin ”Lintujen uhanalaisuus

  1. Mauri Riihiaho

    Pohjois-pohjanmaa tällä alueella on riekkokanta erittäin huono.miten onnistas riekon siirtoistutus. Jos tällä ois mahdollista elvyttää kantaa.

    Vastaa
    • Riistametsänhoitaja

      Hei Mauri,

      Siirtoistutus on mielenkiintoinen ehdotus. Riistametsänhoitaja ei tiedä varmaksi onko joku kokeillut riekon siirtoistutuksia. Istutuksiin liittyy aina paljon epävarmuutta ja riekko on lajina haastava.
      Soiden riistataloudellinen kunnostus sen sijaan todistetusti auttaa riekkoa. Riekko on palannut kunnostetuille alueilla ja näyttää niillä menestyvän.
      Kunnostettavaksi sopivat ojitetut suot, joilla puuston kasvu on heikkoa. Kunnostetuilla riistasoilla voi olla merkitystä myös muille lajeille kuten uhanalaiselle metsähanhelle.

  2. Arno Westerholm

    POLITIKOINTI LINTUJEN UHANALAISUUDELLA

    Arvoisat lukijat!

    Oheisella sivustolla on äskettäin julkaistu vuoden 2015 tilanteeseen pohjautuva raportti suomen lintujen uhanalaisuudesta, eli ns. “punainen kirja”. Raportin sisältämä aineisto on monella tapaa huolestuttava. Päähuolenaiheeni ei kuitenkaan ole esitetyt lintukantojen heikkenemiset vaan lintuharrastusyhdistyksiin ja muihin luonnonsuojelujärjestöihin kuuluvien henkilöiden silmiinpistävä politikointi monilta osin näennäistieteellisten tai muuten puolueellisten tutkimustulosten julkaisemisen avulla.

    Koskien edellä mainitun raportin uskottavuutta pyydän lukijoita ensinnäkin huomioimaan mitkä tahot ovat raportin/”Punaisen kirjan” 2015 laatineet. Raportin keskeisestä sisällöstä ovat vastaanneet: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Luke, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, BirdLife Suomi, ELY-keskukset sekä alueelliset lintuharrastusyhdistykset. BirdLife Suomen ja lintuyhdistysten poliittinen/ideologinen kanta mm. petolintuihin ei liiemmin tarvitse kommentointia. Lisäksi viimeisten vuosikymmenten aikana em. viranomaistahoihin yms. on hakeutunut merkittävässä määrin julkisestikkin metsästykseen ja riistanhoitoon kielteisesti suhtautuvien yhdistysten jäseniä. Näin ollen nykyisten luonnonsuojeluviranomaisten ratkaisut ja päätökset ovat useasti metsästäjien ja riistanhoitajien oikeusturvan vastaisia, puolueellisia, pseudotutkimuksiin perustuvia, mustavalkoisia ja jopa lainvastaisia.
    Vain eräinä pahimmista väärinkäytöksistä ja vääristelyistä tuotakoon esille seuraavat tapaukset:1) Allekirjoittanut haki muun tyydyttävän ratkaisun puuttuessa, eläimistön suojeluperusteella vuonna 2010 Uudenmaan ELY-keskukselta poikkeuslupaa neljän nuoren kanahaukan, kuuden korpin ja 10 närhen pyyntiin. ELY-keskuksen kielteisestä päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen tekemäni valitus johti monien vuosien oikeusprosessiin, joka huipentui em. ympäristöviranomaisen korkeinpaan hallinto-oikeuteen lähettämään kirjeeseen, jossa todettiin, että “vaikka kaikki juridinen normisto täyttyy hakijalle ei tulla myöntämään lupaa”. Toisin sanoen Uudenmaan ELY-keskus suoranaiseti ilmoitti, että he eivät tulisi noudattamaan lakia ja myöntämään akuuttiin tarpeeseen haettua lupaa, jossa kuitenkin täyttyivät kaikki juridiset, direktiivipohjaiset ja riistanhoidolliset perusteet!
    2)Liittyen em. poikkeuslupahakemukseen, allekirjoittanut pyysi puhelimitse puoltolausuntoa Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta. Tälläinen myös luvattiin lähettää, mutta paikallisen ELY-keskuksen painostuksen takia lausuntoa ei koskaan kirjoitettu.
    3) Saatoin vireille 06.02.2015 laatimani kansalaisaloiteperusteisen lakiehdotuksen koskien kanahaukan kokonaisrauhoituksen osittaista purkamista. Luonnontieteellinen keskusmuseo lupasi tukilausunnon myös ko. prosessille sitä kuitenkaan koskaan toimittamatta. On siis selkeästi nähtävissä, että ympäristöviranomaiset/muut asiaan liittyvät tahot julkaisevat totuutena vain lintuyhteisöjä miellyttäviä lausuntoja.
    4) Myös susikysymys on ollut vuosien ajan erittäin “kuuma” aihe. Eri puolilla Suomea paikallisten asukkaiden sekä metsästäjien/riistanhoitajien näkemykset susikannan todellisesta määrästä ovat systemaattisesti poikenneet Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vastaavista. Rktl:n muuttuessa Luonnonvarakeskukseksi näkemyserot ovat vain kasvaneet. Voidaan esittää perusteltu kysymys; miksi Luke:n arviot poikkeavat säännöllisesti paikallisten havainnoista?
    Kun “Punaisen kirjan” laatijoiden listaa tarkastellaan, metsästys/riistanhoitoviranomaisten, Suomen metsästäjäliiton ja muiden metsästystä ja riistanhoitoa harjoittavien instanssien puuttuminen “loistaa” selkeästi esiin. Puolueettoman raportin laatiminen edellyttäisi välttämättömästi myös em. tahojen kuulemista. Esimerkiksi ammattimaista tai muutoin intensiivistä riistanhoitoa harjoittavat tahot ja henkilöt tuntevat kyllä parhaiten oman alueensa lintukantojen tilan ja kehittymisen. Lisäksi kanahaukan elinvoimaisuutta arvioitaessa tulisi myös huomioida kaikki ne suuret määrät kanahaukkoja, jotka riistanhoitajat joutuvat pyyntikauden aikana vapauttamaan laillisesti pyynnissä olevista varishäkeistä.

    “Viimeistä sanaa” ei todellakaan kanahaukkakysymyksessä ole vielä sanottu. Tulen ajamaan edelleen eteenpäin laatimaani lakiehdotusta ja uskon, että metsästystä ymmärtävä hallitus myös tulee vallitsevaan epäkohtaan, eli kanahaukan kokonaisrauhoitukseen puuttumaan.Metsästys ja luonnonsuojelulaki ovat uudistumassa ja Euroopan komissio on ajantasaistamassa lintudirektiivin. Kaikkeen em. viitaten “maaperä” on hedelmällinen muutoksille. Tämän tietävät myös lintu ja luonnonsuojeluyhdistykset. Heidän reaktionsa on uudessa lintujen uhanalaisraportissa selkeästi nähtävissä.
    Laatiessani kansalaisaloiteperusteista lakiehdotustani helmikuussa 2015 kävin lävitse laajan aineiston koskien kanahaukan nykyistä kannan voimakkuutta. Maanlaajuiseksi keskiarvoksi (jota myös lakiehdotuksessa käytin) muodostui 5500kpl pesiviä pareja. Tämä siis tarkoittaa 11000kpl pesivää aikuista lintua. Em. ajankohtana myös kanahaukan virallinen luokitus oli elinvoimainen eli (LC). Uusimmassa “Punaisessa kirjassa” luokitus on pudotettu silmälläpidettäväksi eli (NT) ja maanlaajuiseksi arvioksi on laskettu 8600kpl aikuisia haukkoja. Toisin sanoen 4300kpl pesivää paria. Todellisuudessa kanahaukkakanta on edelleen elinvoimainen eikä siinä ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosikymmeniin.
    Kanahaukan luokituksen pudottaminen silmälläpidettäväksi (NT) ei ole myöskään johdonmukainen muiden haukkalajien suhteen. Esimerkkeinä nyt laaditun raportin perusteella Suomessa on tällä hetkellä 6900kpl ampuhaukkaa, 6000kpl nuolihaukkaa ja 1300kpl sääkseä. Em. lintulajimäärät ovat selkeästi pienempiä, kuin kanahaukan, mutta ko. lintujen status on edelleen elinvoimainen (LC). Kysymys kuuluukin; miksi juuri kanahaukka on pudotettu pois LC statuksesta? Eikö varsinkin sääksestä tulisi olla huomattavasti huolestuneempi.
    Em. lintukannoilla politikointiin liittyen Etelä-suomesta (varsinkin Uusimaa) lähes kokonaan hävinnyt peltopyy on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC) ja ko. linnun maanlaajuiseksi määräksi on laskettu 18000kpl. Lisäksi myös aikaisemmin silmälläpidettäviksi (NT) luokitellut metso ja teeri ovat nostettu luokkaan LC.Koskien kanalintuja, lintuyhteisöt ovat huolestuneet ainoastaan riekkokannan laskusta, mainitsematta kuitenkaan sanallakaan sitä tosiasiaa, että noin 60% riekkojen vuotuisesta kuolevuudesta johtuu kanahaukasta.
    Syy ja seuraus näkyvät selkeästi. Kanahaukkalakiehdotuksen tullessa ennemmin tai myöhemmin eduskunnan ja valiokuntien käsiteltäväksi voivat luonnonsuojelijat yrittää vedota “Punaiseen kirjaansa” ja todeta, että kanahaukkakanta on voimakkaasti taantunut, kun taas kanalintukannat ovat niin voimistuneet, että perusteita kanahaukkojen vähentämiselle ei ole.

    Lopuksi lausun vielä ihmetykseni siitä, että nyt laaditussa uhanalaisraportissa varisten määräksi on laskettu 37000kpl ja korppien 43000kpl. Variksia saa metsästyslain perusteella metsästää (mikä on täysin oikein), mutta edes muutaman korpin pyyntiin on mahdotonta saada poikkeuslupaa vaikka em. raportin perusteella korppeja on Suomessa 6000 yksilöä variksia enemmän.

    Liitän kirjoitukseni oheen laatimani lakiehdotuksen osoitteen (lakiehdotuksen äänestysaika on toistaiseksi umpeutunut).

    http://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1093

    Arno Westerholm
    Luutnantti
    Riistanhoitaja, metsästäjä

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>
Kommentointiohjeet