Uusien hirvitalousalueiden kartoitus ja hirvieläinten metsätaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvaaminen ovat kriittisessä tilassa. Suomen metsäkeskuksen riistavahinkovastaava Esko Viinanen toivoo, että riistan- ja metsähoitoa voidaan jatkossakin käsitellä yhteistyössä niin, että kaikkien etu toteutuu.
Hirvitalousalueissa piilee mahdollisuus
Riistahallinnon ja siihen kiinteästi liittyvien sidosryhmien keskinäisellä vuorovaikutuksella on pitkät perinteet. Yhteistyötä on myös tarkoitus entisestään syventää, kun uudistunut hirvikannan hoitosuunnitelma luo suuntaviivat aiempia laajempien hirvitalousalueiden perustamiselle.
Ensimmäisiä luonnoksia tulevista alueista on jo päästy tutkailemaan, ja vaikuttaa vahvasti siltä, että edelleenkin kompuroidaan vanhakantaisessa alue- ja kielipoliittisessa kannokossa. Alkuperäinen ajatus todellisista, yhtenäisistä hirvikantojen alueista uhkaa vesittyä ja uudistuksen tuoma mahdollisuus jäädä käyttämättä.
Toivottavasti karttaharjoitukset tuottavat jalostuneempia ajatuksia ja maahamme saadaan toimivia hirvitalousalueita. Pian olisi kyllä aika saada se uusi hirvikannan hoitosuunnitelmakin vihdoin käyttöön: lausuntoja on kirjoiteltu jo 1,5 vuotta sitten…
Talous. Sana vilahtelee monissa yhteyksissä myös riista-asioissa. Toivottavasti meille ei käy kuten entiselle miehelle, joka osti hämärämieheltä tummia lintuja (variksia) säkillisen ”talousteerinä”.
Riista- ja metsätalouden yhteensovittaminen vaarassa
Samaan aikaan keväällä on toisaalla painittu Euroopan unionin kanssa hirvieläinvahinkojen korvausjärjestelmän oikeutuksesta ‒ meinasivat Brysselin byrokraatit kieltää vahinkokorvaukset kokonaan! Näin siitä huolimatta, että systeemi toimii hyvin: eurot tulevat kaatolupamaksuista, maanomistajien oikeusturva toteutuu ja riista- ja metsätalouden yhteensovittaminen on ollut hieman helpompaa.
Silti suomalaista järjestelyä ei ole EU:ssa osattu tai haluttu ymmärtää, vastaavaa kun ei muualla Euroopassa ole. Onneksi nyt näyttää siltä, että vaikuttaminen lienee onnistunut ja vahinkokorvauksia voidaan maksaa jatkossakin. Päinvastainen vaihtoehto olisi voinut tuoda ennalta-arvaamattomia muutospaineita koko riistatalouden osalle.
