Vapaaehtoisuus on valttia

Riistametsänhoitaja on viime viikkoina keskustellut useamman metsäammattilaisen kanssa. Keskustelun aiheet ovat vaihdelleet, mutta yksi on puheissa toistunut. Ammattilaiset kokevat hyvin tärkeäksi, että riistametsänhoito ja luonnonhoito yleisemmin perustuvat maanomistajan vapaaehtoisuuteen.

Hyvänä esimerkkinä vapaaehtoisuudesta nostettiin esiin paljon julkisuutta saaneet tekopökkelöt. Metsä Group on ilmoittanut jättävänsä lokakuusta 2016 alkaen kaksi tekopökkelöä jokaiselle hakkaamalleen hehtaarille, jos saa tähän metsänomistajalta luvan. Asiasta keskustellaan aina puukaupan yhteydessä. Ammattilaiset ovat epäilleet, että harva maanomistaja pökkelöistä kieltäytyy.

Riistametsänhoitajan erityiseksi iloksi Metsä Group kertoo tekopökkelöiden sopivan hyvin riistatiheikön osaksi eli tiheikköjäkin Metsä Groupin hakkuille jätetään.

dsc00619

Kuvan pökkelön on muotoillut metsurin sijaan luonto.

Toinen hyvä esimerkki vapaaehtoisuuden voimasta on vuosia kestänyt menestystarina METSO-ohjelma. Kohteiden tarjonta on vuodesta toiseen ylittänyt ohjelman suojelualueiden hankintaan varatut määrärahat. Selvää onkin, että maanomistajat ovat halukkaita turvaamaan metsäluonnon monimuotoisuutta, jos se on vapaaehtoista.

Pakko tuntuu olevan suomalaiselle pahasta. On kyseessä sitten pakkoruotsi tai pakkosuojelu vapaaehtoisuus näyttää tuottavan paremman tuloksen.

Riistametsänhoitaja kunnioittaa maanomistajien valinnan vapautta ja riistametsänhoito perustuukin täysin maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Siihen ei liity velvoitteita tai byrokratiaa. Hyvä näin!

Yksi Riistametsänhoitajaa kuitenkin mietityttää. Kuka oikeastaan päättää yksityismetsiemme hoidosta? Tekevätkö päätöksen metsäammattilaiset vai omistajat? Onko kiireisillä ammattilaisilla aikaa kysyä maanomistajien toiveita ja osaavatko omistajat kertoa toiveistaan? Maallikon ja ammattilaisen kohdatessa ammattilaiselta vaaditaan herkkää korvaa kuunnella, mitä toinen todella metsältään haluaa. Kaikki metsänomistajat eivät kenties osaa pukea toiveitaan ammattilaisen kielelle.

Metsä Groupin esimerkki kysyä jokaisella hakkuulla tekopökkelöistä on hyvä askel eteenpäin. Voisiko seuraava askel olla kysymys: Haluatko ottaa riistan huomioon metsässäsi tai jätetäänkö linnuille suojaksi riistatiheikkö?

Riistametsänhoitaja haastaa jokaisen metsäammattilaisen pysähtymään asiakkaan luokse ja todella selvittämään, miten he toivovat metsiään hoidettava. Haaste lähtee myös maanomistajille, kertokaa metsäammattilaisille tavoitteistanne!