Siirry sisältöön

Tilaa eläimille ja ihmisille valtion mailla

Luonnossa vietetty aika lisää tutkitusti ihmisen hyvinvointia. Metsähallituksen erätalouspäällikkö Jukka Bisin mukaan valtion alueille mahtuisi enemmänkin metsästäjiä hakemaan ravintoa, liikuntaa ja elämyksiä. Kirjoitus on julkaistu Kieppi-lehden pääkirjoituksena aiemmin tällä viikolla.

Hyvinvoivat metsästäjät!

Valtion metsät ovat Suomen kanalintukasvattamoja. Metsänhoito on tehokasta ja hakkuut järjestelmällisiä, mutta siitäkin huolimatta – vai senkö takia – kanalintukannat, erityisesti Pohjois-Suomen metsokanta, ovat pärjänneet hyvin viime vuosina. Hyvin hoidetut nuoret ja varttuneet kasvatusmetsät ovat lintupyhättöjä, vaikka palautteiden perusteella moni metsästäjä kaipailee vanhan metsän siimestä.

Viime vuonna Metsähallituksen lupa-alueille lunastettiin jopa ennätysmäärä pienriistalupia (115 000 lupavuorokautta), ja silti metsästys oli hyvin kestävää. Teimme laskelman: vertasimme potentiaalista lupakiintiötä ja myytyjen lupien määrää. Tulos oli pienoinen yllätys. Lupakiintiöstä jäi myymättä noin 40 prosenttia.

Monelta lupa-alueelta puuttuvat asiakkaat. Palaute on viime vuosina ollut pikemminkin ihmettelyä, missä kaikki metsästäjät ovat, kuin että onpa täällä ruuhkaa. Tähän vaikuttaa moni seikka. Muun muassa Pohjois-Suomessa kuntalaisten oikeudella metsästävien ikääntyminen harventaa askelta. Toki on ruuhkaisiakin alueita.

Kirjoittaja Veeti-koiransa kanssa Seinäjoen Paukanevalla. Valtion luontoalueet tarjoavat virkistys- ja harrastusmahdollisuuksia kaikille suomalaisille. Kuva: Pekka Rajala

Valtion maiden lupametsästys on kiinnostava ilmiö. Laajat selkoset innostavat metsästäjiä kävelemään ja paljon. Selvitämme parhaillaan terveysvaikutuksia. Luvan lunastaneiden miljoonalla kävelykilometrillä palaa rasvaa, ja vastapainoksi kertyy elämyksiä, villiä ruokaa ja hyvinvointia. Käyttäessään alueellisia palveluja eränkävijät virkistävät aluetaloutta. Kesäkuussa kerromme tarkemmat luvut, mutta paljastan, että luvut ovat merkittäviä. Sloganille ”lupa on sijoitus luontoon” näyttää löytyvän laajempikin merkitys.

Saamme jostakin syystä selittää toistuvasti, ettei Metsähallitus tahkoa rahaa erälupien myynnillä itselleen vaan luo harrastusmahdollisuuksia kansalaisille ja samalla asiakaspintaa alueellisille palvelutuottajille. Eräpalvelujen oheistoimintana tuemme riistalajien hoitoa. Panostamme myös nuoriin. Meillä on käynnissä monta hanketta, jossa kohteena on nuorten eräharrastuksen edistäminen. Joku saattaa kokea, että kasvatamme itsellemme asiakkaita. Niin, ja huolehdimme osaltamme siitä, että eränkäynnin kulttuuri ei kuole.

Erätalouden sektorilla on huoliakin. Viranomaisten erävalvontayhteistyö on paljastanut useita törkeitä metsästysrikoksia. Surkeinta tässä on se, että monet näyttävät tukevan tai ymmärtävän vaikkapa suurpetojen salatappoja ymmärtämättä, että usein tekojen taustalla onkin paatunutta taparikollisuutta. Nyt sitä yritetään pestä puhtaaksi olemalla kriittisiä yhteiskuntaa, EU:ta tai tutkimusta kohtaan. Tosiasiassa salapyynti syö sekä metsästyksen että metsästäjien hyvinvointia.