Hirvijahti on ohi viime syksyltä, ja nyt katseet käännetään tulevan syksyn jahtiin. Kaatoluvat hirvelle on haettu viimeistään huhtikuun aikana. Usealla lupa-alueella käytäntö on vakiintunut, että lupia haetaan vähintään saman verran kuin viime vuonna.
Suomen riistakeskus tekee lupia myöntäessään tarvittaessa korjausliikkeitä alaspäin, antaa suosituksia ja joissain tapauksissa jopa lupaehtoja. Seurueiden keskinäiseksi tehtäväksi jääkin taistella keskenään sopivat kaatosuhteet, vasaprosentti, uros-/naarasprosentti ja toisinaan sarvipiikkirajoitukset.
Ennen jahdin alkua päätettävät kaatosuhteet aiheuttavat useasti näkemyseroja varsinkin, jos ohjeistuksen mukaan vasoja pitäisi kaataa 65 prosenttia tai naaraita vähänkään yli puolet. Liian harvassa ovat ne luvansaajat, jotka miettivät kaatomääriä syvällisesti. Uroksia ollaan valmiit kaatamaan useampikin, koska ne eivät synnytä.
Kaatoprosentit
Vallitsevan käytännön mukaan hirvenmetsästyksen sekä kannanhoidon tärkeimpänä mittarina pidetään kaatoprosentteja, jotka kuitenkin kertovat vain kaadettujen yksilömäärien keskinäiset suhteet. Se mitä metsiin jätettiin, ei kaatoprosenteista tule esille. Saalisjakaumaa kuvaavat luvut ovat juurtuneet hirvenmetsästäjien sekä lupahallinnon mieliin vuosikymmenien saatossa. Koko Suomen alueella urosten keskimääräinen kaatoprosentti verrattuna naaraisiin on laskenut 2000-luvun alun lähes kuudestakymmenestä viime vuosien noin 51:een. Suunta on oikea, mutta tällä tahdilla tilanne korjaantuu varsin hitaasti. Urosten runsaat kaatomäärät ovat johtaneet hirvikannan vinoutumiseen jo paljon nykyhetkeä aikaisemmin.
Vuosina 2000–2005 urosten osuus kaadetuissa aikuisissa oli 54,9 prosenttia yksilömääränä 22 715 urosta enemmän verrattuna naaraisiin. Vuonna 2008–2013 lukemat ovat olleet lähempänä toisiaan: prosentteina 52,47 prosenttia, yksilöinä 4 903 urosta enemmän kuin naaraita. Nämä kaatomäärät ovat pitäneet uroshirvikannan pienenä ja keski-iältään nuorena.
Montako sonnia?
Monessa seurueessa alkavat niskakarvat nousta pystyyn, kun puhutaan, että kaadettavien aikuisten uros/naarassuhde tulisi olla 45 prosenttia uroksia ja 55 prosenttia naaraita. Näinkin pieni ero saatetaan tyrmätä heti alkuunsa pinttyneiden uskomusten vuoksi.
Kuvitellaan alue, jossa arvioidaan olevan 300 hirveä ja lehmä/sonnisuhde alueella on 2 eli 2 naarasta sonnia kohden. Alueella esimerkin mukaisessa 300 yksilön kannassa on sata urosta ja kaksisataa naarasta. Mikäli talvehtivaan kantaan jätetään 75 vasaa, aikuisia poistetaan saman verran, jos kanta halutaan pitää samalla tasolla. 75:stä kaadetusta aikuisesta tarkoittaa ohjeistetulla suhteella 34 urosta ja 41 naarasta. Toisinpäin ajateltuna olemassa olevista uroksista kaadetaan 34 prosenttia ja naaraista 20,5 prosenttia.
Sarvirajoitus
Pinttyneiden kaatosuhteiden vaikutukset ovat hyvin nähtävissä maassamme. Hirviä on, mutta huoli suurista sarvista on ajanut seurueet keksimään sarvirajoituksia pelastaakseen ja parantaakseen sonnikantaa. Samalla kuitenkin pidetään kiinni vanhasta tavasta kaataa 55 prosenttia uroksia ja 45 prosenttia naaraita ajattelematta olemassa olevan aikuiskannan rakennetta.
Esimerkkimme mukaisella alueella kaadetaan näillä suhteilla 41 urosta ja 34 naarasta eli toisinpäin kuin edellä suositeltiin. Poistuma näillä lukemilla on aivan toinen kuin suosituksessa. Olemassa olevista uroksista kaadetaan 41 prosenttia ja naaraista enää vain 17 prosenttia. Kaadettaessa tuo 41 prosenttia olemassa olevista uroksista seulotaan läpi reippaassa kahdessa syksyssä. Voidaankin kysyä, mitkä ovat mahdollisuudet kasvaa yli 6-vuotiaaksi, jos tuona aikana koko urospopulaatiota vastaava määrä kaadetaan kolmeen kertaan ennen sonnin kuudetta syksyä.
Montako piikkiä?
Sonnien suojeluun tähtääviä sarvisuosituksia on laidasta laitaan: yhdessä ohjeessa säästetään kaikki yli kuusipiikkiset, toisessa säästetään alle kahdeksanpiikkiset ja joissain suositellaan säästettävän 6–12 piikkisiä. Sarvipiikkirajoituksen heikkona puolena on, että se kohtelee eriarvoisesti lapio- ja hankosarvisia. Hankosarvet kasvavat hitaasti, ja näin ollen saavuttavat suojelun varsin myöhään. Vastaavasti sarvirajoituksen ollessa haarukallinen (6–12) lapiosarviset kasvavat rajoituksen ulkopuolelle liian nopeasti. Näin ollen lähes kaikki parhaassa iässä olevat hankosarviset suojellaan, mutta parhaat lapiosarviset voidaan kaataa, koska suojelu kohdistuu lapiosarvisissa vain keskimmäiseen ikäluokkaan. Tämä johtaa lapiosarvisten urosten vähenemiseen.
Rajoituksen suojellessa esimerkiksi kaikki yli kuusipiikkiset saattaa metsästyspaine kohdistua liiaksi nuoreen urosikäluokkaan. Tuloksena saatetaan leikata lähes kokonaisia ikäluokkia pois.
Miksi vasojen runsas kaataminen lisää hirvikantaa?
Urokset ovat parhaassa siitosiässä noin 6,5–10,5 -vuotiaana. Vastaavasti naaraat ovat tuottavimmillaan 5,5–9,5 vuoden iässä. Mikäli alueittainen kaatomäärä kohdistuu liiaksi aikuiseen hirvikantaan, se laskee aikuisten hirvien keski-ikää ja sitä kautta heikentää vasatuottoa, koska aikuisessa kannassa on runsaasti niin sanottuja ylivuotisia yksilöitä, jotka eivät vielä ole tuottavassa iässä.
Vasojen runsas kaataminen ei ole mikään pelastuskeino hirvikannan kehittämiselle, jos toimitaan silmät ummistettuina ja kaadetaan lähes kaikki olemassa olevat vasat. Jossain vaiheessa jahtia saattaa tuntua siltä, että vasoja on runsaastikin, mutta on muistettava myös jäävän kannan rakenne, johon on suositusten mukaan hyvä jättää noin 20–30 prosenttia vasoja riippuen aikuiskannan keski-iästä. Eli 300 yksilön talvehtivassa kannassa tulisi olla noin 60–90 vasaa. Liian voimakas vasaverotus vaikuttaa myös aikuiseen uroskantaan. Mitä voimakkaampaa vasaverotusta harjoitetaan, sitä heikommin eloon jäävien urosvasojen osuus kompensoi aikuisverotuksella aikaan saatua urospulaa.
Miten kantaa pitäisi verottaa?
Hirvikannan verotussuunnittelussa kaatoprosentit tulisi unohtaa kokonaan. Sen sijaan kaatomäärät tulisi mitoittaa poistumaprosentilla eli montako prosenttia kaadetaan olemassa olevasta uros tai naaraskannasta. Sarvirajoituksia tulisi käyttää vain harkiten ja jakaa urosverotus tasaisesti jokaiseen ikäluokkaan. Kaatomäärien suunnittelussa on syytä tutustua hirvihavaintoaineistoon, josta näkyy muun muassa uros/naarassuhde.
Edellisen vuoden jäävästä kannasta edellä mainitulla suhteella lasketaan, paljonko alueella arvioidaan olevan uroksia ja paljonko naaraita. Olemassa olevista aikuisista voidaan olosuhteista riippuen kaataa 20–30 prosenttia, riippuen mihin suuntaan kantaa halutaan kehittää. Vasatuoton kautta lasketaan arvio syntyneistä vasoista, joita talvehtivaan kantaan jätetään kaadettuja aikuisia vastaava määrä. Loput voidaan kaataa, kunhan huomioidaan alueen muut kantaa verottavat tekijät kuten esimerkiksi liikenne ja pedot.
Mallilaskelma
Esimerkissämme alueella on 300 yksilön hirvikanta ja uros/naarassuhde 2 eli 100 urosta ja 200 naarasta. Vasatuotto on 70 vasaa/100 aikuista. Vasoja syntyy näillä lukemilla noin 210 yksilöä ja muille verottaville tekijöille jätetään 10 yksilöä, jolloin metsästettäväksi jää 200 yksilöä. Aikuisista uroksista kaadetaan 30 prosenttia, joka tässä tapauksessa on 30 yksilöä. Naaraista verotetaan 20 prosenttia, joka tekee 40 yksilöä. Vasoja jää tällä laskelmalla kaadettavaksi 130 yksilöä. Perinteiset kaatoprosentit näillä kaadoilla ovat: uroksia noin 43 prosenttia, naaraita 57 prosenttia ja vasoja 65 prosenttia. Talvehtivaan kantaan jää vasoja noin 23 prosenttia.
Luvut saattavat tuntua hirmuisilta, mutta perinteiset kaatoprosentit toimivat kuin keinulauta: jos uroksia säästetään, naaraiden prosentuaalinen osuus saaliissa kasvaa, vaikka niitä ei kaadettaisi yhtään alkuperäistä enempää.
Joten – verotetaan hirvikantaa sen mukaan, paljonko minkäkinlaisia hirviä on kaadettavissa. Jaetaan sonniverotus sopivasti jokaiseen ikäluokkaan. Suunnitellaan kaadot yksilöiden, ei lupien mukaan. Seurataan hirvihavaintoja jahtikauden aikana, ei pelkästään jahdin jälkeen. Ja muistetaan, että tärkeintä ei ole se mitä kaadetaan, vaan se mitä jätetään. Pienelläkin kaatoprosentilla saatetaan kaataa iso prosentti olemassa olevasta kannasta.
Tämäkin systeemi toimii vain, jos laskelmat tehdään jokainen vuosi, eikä samaa vanhaa kaavaa jatketa vuosikymmeniä eteenpäin.