Siirry sisältöön

Eläintautien leviämisriski on otettava vakavasti

Villisikakanta on vahvistunut Suomessa varsin lyhyessä ajassa. Vain muutamassa vuosikymmenessä kanta on kohonnut nollasta yli tuhannen yksilön tasoon.  Laji lisääntyy tehokkaasti ja pyrkii levittäytymään uusille asuinsijoille.  Tihein kanta on Kaakkois- Suomessa ja Etelä-Suomen rannikkoalueella.

Muutos luonnossa on ollut nopea.  Voi perustellusti kysyä, kuuluuko villisika suomalaiseen luontoon ja varsinkin miten suurena populaationa. Euroopasta olemme saaneet varoittavia esimerkkejä villisian muuttumisesta riistaeläimestä vahinkoeläimeksi. Talvien lauhtuminen voi entisestään vauhdittaa kannan kehitystä, jos emme ole hereillä.

Suurin ajankohtainen huoli liittyy villisian merkitykseen tarttuvien tautien levittäjänä.  Nyt polttopisteessä on afrikkalainen sikarutto. Tämä sikojen ja villisikojen keskuudessa leviävä virustauti, on vaikeasti hävitettävä ja tarttuu helposti esimerkiksi kosketuksen tai ruhojen välityksellä. Tätä kirjoitettaessa lähimmät tiedossa olevat sikaruttotapaukset ovat Itä-Virosta läheltä Suomenlahtea. Kauhuskenaario olisi taudin leviäminen Suomeen.  Tämä romahduttaisi jo muutenkin heikosti kannattavan sikatalouden toimintaedellytykset Suomessa. Uhka on otettava vakavasti ja leviämisen riskiä on pienennettävä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tuotantotilojen suojaus ei ole perusratkaisu uhkakuvaan. Selvästi tehokkain ratkaisu on villisikojen leviämisen estäminen. Tässä poikkeustilanteessa villisikakanta tulisi vähintäänkin puolittaa Etelä- ja Kaakkois-Suomessa.  Tällä tavoin voidaan ratkaisevasti vähentää kannan leviämistä uusille alueille muuhun Suomeen.

Nyt on tärkeää miettiä myös niitä keinoja millä villisikojen metsästystä voitaisiin tehostaa. Esimerkiksi valon käyttö apuvälineenä ja loukkupyynti tulisi sallia. Järkiratkaisu oli myös ruokinnan salliminen, mikä vähentää eläinten liikkumista ja helpottaa metsästystä.

Myös alenevan villisikakannan tilanteessa tarvitsemme toimivan kannanhoitosuunnitelman ainakin Etelä- ja Kaakkois-Suomeen.  Hyvin toimittaessa tavoiteasetanta tapahtuu paikallisesti metsästäjien ja maanomistajien yhteistyönä ja kantojen kehitystä ja vaikutuksia ympäristöön seurataan säännöllisesti. Villisika on erittäin tehokas lisääntyjä ja meillä ei saa tapahtua samanlaista tilanteen karkaamista hallinnasta kuten Etelä-Ruotsissa on tapahtunut.

Villisikojen liikkumisen ohella toinen merkittävä sikaruton leviämisen riski liittyy ihmisten liikkumiseen. Virossa käyvät suomalaiset metsästäjät sekä Virosta Suomessa kulkevat työntekijät ovat liikkuvista riskiryhmistä merkittävimmät. Nyt kaikilta kysytään vastuullisuutta. Villisian lihan tai ruhonosien kuljetus Suomeen on luonnollisesti kiellettyä, mutta tarkkuutta on välttämätöntä lisätä myös varusteisiin liittyvän riskin vuoksi.  Naapurimaan metsästyksessä tulee käyttää vain paikallisia varusteita.  Tauti voi kulkeutua maahamme vaikka teurasroiskeista metsästyspuvun lahkeissa.

On harmillista, että villisikaan liittyvät kehitysnäkymät ovat näin heikot. Järkiratkaisu kuitenkin on se, ettei harrastusmahdollisuuksien lisäämisellä lähdetä tuhoamaan kokonaista elinkeinoa.  Kysymys on myös siitä, onko meillä suomalaisilla ruokapöydässämme myös jatkossa kotimaista possun lihaa.

3 kommenttia artikkeliin ”Eläintautien leviämisriski on otettava vakavasti

  1. Hannu S. Laine

    Olen samaa mieltä Timo Leskisen kanssa. Muutama vuosi sitten eräs kaveri kysyi kantaani villisikaan ja vastaukseni oli: “tapettava heti tavattaessa”. Afrikkalainen sikarutto on tuonut oman lisänsä tähän villisikasoppaan. Ilman sitäkin villiskakannan voimakas kasvu tulisi johtamaan isoihin maatalouden vahinkoihin. Villiskaa emme enää saa hävitettyä Suomesta, mutta meidän pitää pyrkiä pitämään sikakanta kaikin keinoin mahdollisimman pienenä. Metsästysmahdollisuuksien lisäämiseksi tulisi lisätä valkohäntäpeurojen ja kauriiden kantoja. Ne ovat maa- ja metsätalouden kannalta melko harmittomia.

  2. Johan Hindersby

    Ihan oikeasti huvittaa tämä villisian vastaisuus tässä maassa!
    Veikkaisin, että (erilaisten) jahtimahdollisuuksien kaupallinen tarjonta olisi paljon kannattavampaa kuin ” muutenkin heikosti kannattavan sikatalouden ” ylläpitäminen verovaroin. Vaan sitähän ei saa ääneen sanoa, Pidetään vanhat rakenteet yllä ja upotaan suohon etelä-Euroopan vanavedessä ja myydään maailmassa ylituotettua sikaa nyt jopa Kiinaankin. Ei läpäise yhtäkään kannattavuuslaskelmaa!

    Mutta jahtimatkailuhan on aivan lapsenkengissä tässä maassa, miksi? Kaikkine MTK&virkamiesblokkien tekemine esteineen/rakenteineen “kannattaa” viljellä vehnää, vaikka sekin on tappiollista kansantaloudelle. Vaan vähät siitä.
    Maataomistamattomille metsästäjille taas on surkeasti mitään tarjolla verrattuna esim. Ruotsiin, Viroon jne. Samoin muita palveluja; trikiinitestauskin kannattaa teettää noissa maissa, maksaa muuten alle kolmanneksen.

    Ja mitä tulee sikaruttoon, niin pitää varmaan tappaa kaikki hanhetkin jo rajalla, kun keväisin Virossa tallaavat samoja peltoja sikojen kanssa. Ja auton renkaat vaihtaa satamassa, koska tien yli, jota ajoit, on voinut sika juosta. Aseen, jahtikengät ja vaateet poltan aina matkan jälkeen ja ostan parilla tonnilla uudet kö?
    Olen vastuullinen, enkä mene niissä, enkä muissakaan kamoissa lähellekään sikatiloja, mutta esitettyyn hysteriaan en sorru.

    Ja kiitos kyllä, jatkan jahtia Viron maillani. Mieluummin syön villisikaa ja riistalihaa, kuin minkäänmaalaista kasvatusjötkälettä.

  3. Tarmo Mäntymäki

    Tänä kesänä ja nyt syksyllä on teiden varsilla näkynyt poikkeuksellisen paljon supikoiran raatoja. Sen mukaan supikoirakanta on normaalia suurempi. Jos oletamme, että metsiimme kuolisi yksikin sikaruton tappama villisika, niin voisiko supikoira levittää viirusta edelleen. Riski voi olla suuri. Sen tähden supikoirakantaa pitäisi kurittaa normaalia enemmän. Oikeastaan kaikki supikoirat pitäisi hävittää muutenkin, mutta toive on tietysti epärealistinen.

Kommentointi on suljettu.