Hoitokoulun aiheena on tällä kertaa ennakkoraivaus. Riistametsässä raivauksessa on tärkeää jättää riistalle suojaa.
Ennen raivaamisen aloittamista tulee arvioida alueen todellinen raivaustarve, paljonko aluskasvillisuutta löytyy ja mistä. Tulevat metsänhoitotoimenpiteet vaikuttavat raivaustarpeen laajuuteen, tämän vuoksi kukin kohde on hyvä suunnitella erikseen. Vaikka tarpeetonta siistimistä on hyvä välttää, tulee ainespuuston lähettyvillä kasvavat alikasvospuut poistaa.
Alikasvosta säästetään mahdollisimman paljon koko alueella, eli siistiminen pitäisi suorittaa lähinnä ainespuuston tyviltä. Aukkopaikoissa ja muissa hakkuualueen ulkopuolelle jäävissä paikoissa ei alikasvospuita tarvitse poistaa. Alueelle levinneitä lehtipuita ja pensaita kannattaa jättää sinne tänne tuomaan vaihtelua.
Riistapainotteisen metsänhoidon ennakkoraivauksessa riistalle pitäisi jäädä näkösuojaa. Tämä voidaan saavuttaa luomalla koko- ja tiheysvaihtelua siistimällä maltillisesti alikasvosta tai jättämällä riistatiheikköjä. Jos raivattavan kasvillisuuden määrä arveluttaa, voi nyrkkisääntönä pitää 20–70 metrin vaakanäkyvyyttä.
Maltti raivauksessa ei vaikuta metsästä saatuihin tuottoihin, kunhan se suoritetaan suunnitelmien mukaisesti. Sen sijaan raivauksen kohdentaminen vain sinne, missä sille on todellista tarvetta, voi säästää metsänomistajaa turhalta työltä.
Yllä olevassa esimerkkikuvassa raivausta ei tarvittu, vaan hakkuut sujuivat hyvin ilman sitäkin.
Lisätietoja löytyy riistametsa.fi –sivustolta.