Asiantuntijat ja virkamiehet edistävät riista-asioita paitsi kotimaassa myös kansainvälisen politiikan piireissä. Pienehkökin organisaatio voi vaikuttaa Euroopan mittakaavassa, sanoo riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi. Kirjoitus on julkaistu Riistan vuoksi -lehden pääkirjoituksena.
Suomalaisen riistatalouden tukena on metsästäjien tekemä talkootyö. Vaikka riistahallinto on henkilömäärältään piskuinen (noin 65 henkeä), vapaaehtoisten avulla se on läsnä joka kylässä ja korttelissa. Verovaroja ei toimintaan käytetä, vaan riistanhoitomaksu peritään metsästäjiltä, jotka tuottavat talkoilla lisäarvoa.
Suomen riistakeskuksen 15 aluetoimiston ja lähes 300 riistanhoitoyhdistyksen yhteistyön kautta säilyy kontakti noin 5 000 metsästysseuraan. Riistanhoitoyhdistyksissä tehdään vuosittain 400 henkilötyövuotta talkootyötä. Mikäli lasketaan mukaan vielä metsästysseurojen talkootyöt, kasvavat luvut jo valtaviksi! Tämä sitouttaminen on suomalaisen riistahallinnon paras saavutus.
Alueellinen verkosto on tärkeä paikallisen työn tukemiseksi. Tuore esimerkki on susireviirien yhteistyöryhmien toiminta, joka perustuu sudenhoitosuunnitelmaan. Tavoitteena on nostaa susien kanssa ”reviirinsä” jakavien ihmisten ääntä ja ideoita esille.
Paikallisen, maakunnallisen ja valtakunnallisen työn lisäksi riista-alan kansainvälinen toiminta kehittyy. Työn tärkeyden havaitsee, kun osallistuu kansainvälisten organisaatioiden ja hallinnonalojen kokouksiin. Niissä valmistellaan ja käsitellään merkittäviä metsästykseen vaikuttavia linjauksia. Ilman läsnäoloamme asioista saatettaisiin kuulla Suomessa vasta muutaman vuoden päästä. Silloin niihin olisi myöhäistä vaikuttaa.
Suomen aktiivisuus taigametsähanhikannan muuttoreittitasoisen hoitosuunnitelman laadinnassa osoittaa, että pienehkökin organisaatio voi vaikuttaa eurooppalaisessa mittakaavassa. Suomen riistakeskuksen asiantuntijoiden ja maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten rooli on ollut merkittävä hankkeen edistämisessä ja rahoituksessa. Työn edetessä on mahdollista avata metsähanhikannan metsästystä uudelleen. Suomi on näin toiminut vesilintukantojen muuttoreittitasoisen kannanhoidon tienraivaajana.
Suomen Lapissa tehtävälle supikoiratorjunnalle on saatu mittavaa rahoitusta Norjan ja Ruotsin luonnonsuojelu- ja riistahallinnoilta ja Metsähallitukselta. Tavoitteena on estää supikoirakannan levittäytyminen Skandinaviaan. Pohjoismaista yhteistyötä tehdään myös suurpetokantojen hoidossa, johon olisi tärkeää löytää uusia, yhteisiä linjauksia.
Suomalainen riistatalous ja metsästys kehittyvät ja luovat uutta hyvinvointia kiihtyvällä vauhdilla. Jotta vauhti säilyy, on riistakonsernin toimijoiden (maa- ja metsätalousministeriö, Suomen riistakeskus, Metsähallitus, Luonnonvarakeskus) panostettava kansainvälisen toiminnan suunnitteluun ja resursointiin tiimityön avulla. Paikallisuutta ei silti unohdeta!