Siirry sisältöön

Miksi valkohäntäpeura aiheuttaa keskustelua?

Sorkkia ja sarvia-blogin toisessa jaksossa käsitellään valkohäntäpeuraa. Jaksossa vastataan muun muassa kysymyksiin, miksi valkohäntäpeura aiheuttaa keskustelua, mitä metsästäjät ja metsästysseurat voisivat tehdä asialle ja miksi peuroja ruokitaan.

Haastateltavana tällä kertaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan hirvitalousaluesuunnittelija Antti Rinne. Isäntänä jaksossa toimii Valto Kontro.

Valkohäntäpeuran talvikannan tiheyden vaihtelu (valkohäntäpeuroja / 1000 ha) Suomessa talvella 2018 – 2019. Tiheyspinta on laskettu riistanhoitoyhdistyksille allokoiduista peuratiheyksistä. Kuva: Luonnonvarakeskus

 

Valto Kontro

Hirvitalousaluesuunnittelija, Uusimaa ja Kaakkois-Suomi

Suomen riistakeskus

12 kommenttia artikkeliin ”Miksi valkohäntäpeura aiheuttaa keskustelua?

  1. Ville Hakanen

    Ruokinnan vaikutuksesta olisi kiva saada oikein tutkittua tietoa. Kuulemani tiedon mukaan Turun saaristossa on saaria, joilla peurakanta on yli 200 kpl/1000 ha. En usko että pienillä saarilla, joille ei ole siltaa mantereelta, kuitenkaan merkittävää ruokintaa tapahtuu. Tästä voisi päätellä että lounaisrannikolla peurat pärjäävät talven yli ihan hyvin jos kanta on alle 200 kpl/1000 ha. Toki vasatuotto saattaa hieman kasvaa ruokinnan ansiosta, mutta en usko, että talvikuolleisuus merkittävästi kasvaisi vaikka ruokinnan jättäisi pois. Eli se alueen luonnollinen kantokyky, joka voi olla luokkaa 200 kpl/1000ha, saavutetaan vaan hieman hitaammin ilman ruokintaa verrattuna tilanteeseen, jossa tarjotaan runsasta ruokintaa. Tämä on toki vain mutu-tietoa, koska kunnon tutkimuksia aiheesta ei ole ja sisämaassa lunta voi ollakin niin paljon että ruokinnalla on jotain vaikutusta talvikuolleisuuteen.

    Itse uskon että ainakin tässä kotikylälläni peurakanta on jo kääntynyt laskuun sekä kovan metsästyspaineen että lisääntyneen petokannan ansiosta, koska riistakameroihin ei enää tulee kuvia vasoista. Muutama vuosi sitten vasoja näkyi runsaasti. Nyt tulee eniten kuvia peurapukeista ja hirvistä.

    Jos saa jättää kommentteja myös ensi kerran ”Oma.Riista” sovelluksen vastaavalle niin:
    1.) Sovelluksen etusivulle jää muistiin pikavalintoihin kaksi viimeisintä havaintoa. Kännykän ruudulle mahtuisi hyvin kaksi lisää, eli pikavalinnoissa voisi olla 4 viimeisintä tehtyä havaintoa. Näin olisi suht nopeaa kirjata havainnot tärkeimmistä riistaeläimistä eli hirvi, vh.peura, metsäkauris ja villisika.

    2.) Olisi kiva myös pitää vähän kirjanpitoa metsästykseen käytetystä ajasta. Eli etusivulla voisi olla painikkeet ”aloita metsästys” ja ”lopeta metsästys”. Esimerkiksi olen kuluttanut aika paljon aikaa peuran kyttäyksessä, mutta ei mitään tietoa kuinka monta tuntia siihen oikeasti menee. Joku aika ja/tai paikkatieto ajan mittauksen katkaisu tietysti tarvitaan ettei ”aloita metsästys” jää päälle moneksi päiväksi, vaan sen jälkeen kun on painanut ”aloita metsästys”, niin tulisi valittavaksi joku oletusaika milloin ”lopeta metsästys” menee automaattisesti päälle, jos sitä unohtaa itse painaa esim 3 h. Tai sitten sovellus voisi havaita milloin tultu takaisin kotiin ja päätellä siitä että metsästys on loppunut.

    3.) Miksei passipaikkoja saa talletettua ja jaettua seurakavereille?

    4.) Olisiko mitenkään mahdollista että tietoa saisi jaettua seurakavereille enemmänkin, kuten oma sijainti, tehdyt havainnot, saadut saaliit. Muiden havainnot voisivat olla oletusarvoisesti näkyvissä vaikka 24 h ja saaliit 72 h.

    Vastaa
    • Kiitos kommenteistasi ja kehitysideoistasi! Kirjaan nuo Oma riista-kehitysideasi listaamme, johon noita keräillään.

      Olen itsekin sitä mieltä, että tutkittua tietoa täältä Suomesta kaivattaisiin enemmänkin, mutta siihen ollaan toivottavasti saamassa vastauksia. Luonnonvarakeskus on aloittelemassa tutkimusta ruokinnan vaikutuksista riistakantoihin, sillä aihe on kovasti tapetilla.

      Saaristossa tilanne voi hyvinkin olla juuri tuollainen kuin kuvailit, että saarissa tiheydet voivat olla tuota luokkaa paikallisesti. Toki on sitten myös saaria, joilla peuroja ei ole, joten keskiarvona isommilla alueilla ei tuollaisia tiheyksiä käytännössä ole. Yhdysvalloissa Michiganissa on joillain alueilla biologisen kantokyvyn havaittu olleen jopa noin 380 peuraa/1000ha. Saarilla ruokintaa harvemmin on varsinkaan isommissa määrin, mutta saaristossa ravintoa saattaa olla hyvinkin paljon kesäaikaan tarjolla. Peurat toki usein lähtevät saarilta sisämaahan päin talveksi, jolloin saaret eivät koko aikaa ylläpidä noin suuria peuratiheyksiä. Lounaisessa Suomessa varsinaista riistanhoidollista tarvetta ruokinnalla pienille hirvieläimille ei juurikaan ole, paitsi jos sattuu tulemaan paljon lunta ja kovat keväthanget. Talvikuolleisuus tuskin kovin paljoa nousisi vaikka ruokinta lopetettaisiinkin, kuten itse tuossa olit pohdiskellut.

  2. Leena Kauppila

    Eikö hirvitalousaluesuunnittelija tiedä vai eikö hän välitä tietää, kuinka paljon tämä metsästäjien ylläpitämä karjalauma tuhoaa piha- ja puutarhaistutuksia ja hävittää luonnon monimuotoisuutta? Myös kauriit ovat valtavasti lisääntyneet ja nekin selviävät Suomessa talven yli vain metsästäjien tehokkaan tukiruokinnan turvin. Ruokintapaikoilla lisääntyvät myös monet muut haittaeläimet, kuten supikoirat, villisiat, rotat ym. Ja suunnittelija kehtaa todeta, että niillä alueilla, joilla peuroja ei ole vielä ihan mahdottomasti, voidaan hyvin jatkaa kannan kehittämistä (=nostamista) talviruokinnalla.

    Vastaa
    • Hei Leena, kiitos kommentistasi! Olet siinä täysin oikeassa, että pienet hirvieläimet aiheuttavat vahinkoja myös piha- ja puutarhaistutuksille. Koska näissä podcasteissa aika on hyvin rajallinen, en pystynyt ihan kaikkea haastattelussani sanomaan aiheeseen liittyen. Tämän takia totesinkin, että ”keskustelu keskittyy liikennekolareihin ja maatalousvahinkoihin pääosin”, sillä tuo ei sulje pois kaikkea muuta. Kolarit ja maatalousvahingot ovat kuitenkin pienten hirvieläinten kannalta ne merkittävimmät, jotka myös sidosryhmien kanssa keskusteltaesssa nousevat useiten esille.

      Metsäkauriit kyllä selviävät Suomessa talven yli hyvin myös ilman metsästäjien tehokasta ruokintaakin. Kauris on melko sitkeä laji, sillä sitähän tavataan Suomessa aivan pohjoisinta Lappia myöten. Ruokinta toki lisää kannan tuottavuutta ja vähentää talvikuolleisuutta, mutta kuten tuossa toisessa kommentissakin todetaan, ei talvikuolleisuus merkittävästi Lounaisessa Suomessa kasvaisi, vaikka ruokinnat lopetettaisiinkin. Ruokinnalla on hyvin merkittävä vaikutus metsästyksen tehokkuuteen, sillä arviolta 80% pienistä hirvieläimistä ammutaan kyttäämällä ja usein juuri ruokintojen läheisyydestä. Ruokintojen lopetettua talvikuolleisuuden kasvu ei mitenkään riittäisi kompensoimaan metsästyksen tehokkuuden laskua, joten kannat todennäköisesti kasvaisivat hyvin nopeasti suuremmiksi. Olet myös siinä oikeassa, että ruokintapaikoilla ei ruokita ainoastaan pieniä hirvieläimiä. Myös tosiaan laaja joukko muita eläimiä hyötyy ruokinnasta, jolla on myös omat vaikutuksensa ekosysteemeihin. Oikein mitoitetulla ja suunnitellulla ruokinnalla näitä haittoja pystytään kuitenkin vähentämään. Haastattelussa totesinkin, että ruokintojen laajuutta ja määrää olisi hyvä pohtia metsästysseuroissa, jotta se saataisiin pidettyä tarkoituksenmukaisena.

      Harvan kannan alueella pieniä hirvieläimiä voidaan mielestäni ruokkia ja kantoja kehittää, kunhan vahinkojen määrää pidetään tehokkaasti silmällä. Haastattelussa taisin todeta, että harvan kannan alueella ruokinnan avulla voidaan kantaa kehittää eli lisätä jos näin halutaan. Tällä en tarkoita, että kaikille alueille olisi saatava mahdottoman suuri peurakanta, vaan että eläimiä riittäisi myös hieman metsästettäväksi asti. Pienet hirvieläimet ovat mielestäni hienoja ja arvokkaita riistalajeja, ja ne tuovat paljon hyvinvointia monessa muodossa. Riistaeläimistä puhuttaessa niiden tuomat hyvinvointivaikutukset usein unohtuvat ja jäävät vahinkokeskustelujen alle, vaikkakin vahingoista puhuminen on erittäin tärkeää ja aiheellista.

  3. Ville Hakanen

    Michigan onkin hyvä esimerkki, sillä sen kasvillisuus ja talven pituus ovat samantapaisia kuin Suomessa. Tosin lunta siellä lienee reilusti enemmän kuin Suomen lounaisrannikolla. Mutta en oikein usko että peurat pystyvät uimaan pois kaukana mantereelta olevista saarista, eli eiköhän enemmistö vietä koko talven siellä. Ellei sitten tule niin kova talvi että meri jäätyy ja voi kävellä pois. Mutta kovia jäätalvia ei ole ollut varmaan pariinkymmeneen vuoteen. Kesällä kun vesi on lämmintä voi aikuisilta onnistua vähän pidempikin uimamatka. Vai onko jotain gps-pantaseurantadataa olemassa peurojen liikkeistä?

    Se on kiva kuulla että ruokinnan vaikutuksista on tutkimusta vireillä. Voisin heti lahjoittaa siihen parikymppiä.

    Vastaa
    • Ulkosaaristosta tuskin tosiaan uivat pois kovinkaan usein, mutta sisäsaaristossa saattavat matkata mantereelle talveksi, ja välisaaristossa pienemmiltä saarilta isommille saarille. Toki osa aina pysyy vuoden ympäräri samoilla saarilla. Tästä olisi kieltämättä mukava saada enemmänkin tutkittua tietoa, mutta ehkä vielä joskus. Ainoa tiedossani oleva Suomessa tehty tutkimus gps-pannoitetuista valkohäntäpeuroista on 2010-luvun alusta. Tutkimusta koskeva artikkeli löytyy Metsästäjä-lehden numerosta 6/2012: https://www.lehtiluukku.fi/lue/metsastaja/6-2012/37141.html.

  4. Leena Kauppila

    Oma kesäpaikkani Hiittisten saaristossa osoittaa, minkälaista tuhoa saaristossa tekee peura-/kauriskanta 200 kpl/1000 ha. Kaikki pienet lehtipuut tuhotaan, isommista lehtipuista hangataan sarvilla kuori pois niin että puut kituvat, kuivuvat ja kaatuvat myrskyssä, kaikki puutarha- ja koristekasvit syödään/katkotaan/tallataan. Aidat hajotetaan. Maastosta syödään mustikanvarvut (sato kärsii useita vuosia eteenpäin), metsämansikat syödään jokaista lehteä myöten, kaikki siniset kellokukat, kanervat, mesiangervot, sienet, ym. syödään.
    Paikallinen metsästäjä kävi tammikuussa -19 metsästämässä saaressa ja totesi, että saari oli tyhjä eläimistä. Totta kai se oli tyhjä, koska kaikki peuroille ja kauriille sopiva ruoka oli loppunut ja eläimet olivat uineet joko mantereelle tai isompiin saariin, joissa on tarjolla ruokintapaikkoja huhtikuun loppupuolelle asti! Puutarhatuhot ovat tuhansia euroja/puutarha, mutta niitä ei noteerata vahinkoina, koska niistä ei makseta minkäänlaisia korvauksia! Korvaukset ovat niin jälkeenjääneitä, että tarvitaan esim. 25 omenapuun tuho/vuosi, jotta voisi saada 2 euron korvauksen (korvauslaskennassa omenapuun hinta on 7 € ja omavastuuosuus 170 €). Luumu- ja kirsikkapuita ei korvata lainkaan, eikä mitään muitakaan puutarhakasveja. Metsästäjät saavat kasvattaa kantaa ja tehdä ihan omia arvioitaan siitä, mikä on ’kohtuullista haittaa’ ympäristölle. Nykyisessä riistanhoidossa on kyse metsästäjien riistalihankasvatuksesta, jossa nämä eläimet saavat vapaasti laiduntaa muiden pelloilla, erityisviljelmillä, pihoilla ja puutarhoissa tuhoten yksityisten ihmisten omaisuutta ja luonnon monimuotoisuutta.
    Miksi riistakeskus ei tee minkäänlaista tutkimusta, missä nämä eläimet laiduntavat kesäajan, missä ruokintapaikoilla ne kiertävät talven ja kevään ajan ja kuinka monta vilkasliikenteistä tietä tässä kiertelyssä ylitetään?

    Vastaa
    • Suomen riistakeskushan ei ole tutkimuslaitos, vaan itsenäinen julkisoikeudellinen laitos. Suomessa riistantutkimusta tekee pääosin Luonnonvarakeskus, jonka tutkimustuloksia riistakeskus käyttää esimerkiksi hirvilupia myönnettäessä. Toiveista tutkimusaiheisiin kannattaa siis olla yhteydessä Luonnonvarakeskukseen, jossa hirvieläimiä tutkivat esimerkiksi Jyrki Pusenius ja Tuomas Kukko. Kuten noissa ylemmissä kommenteissa totean, olisin itsekin vailla kuvaamanlaistasi tutkimustietoa Suomesta. Valitettavasti sellaista ei tosiaan ole kuin tietääkseni yksi tehty, mutta toivottavasti tähän saadaan tulevaisuudessa lisää rahoitusta tutkimuksen edistämiseksi.

  5. Leena Kauppila

    Vielä yksi kysymys. Kerroit, että ’ metsäkauriit selviävät Suomessa talven yli hyvin myös ilman metsästäjien tehokasta ruokintaakin. Kauris on melko sitkeä laji, sillä sitähän tavataan Suomessa aivan pohjoisinta Lappia myöten.’ Onko jotain tutkimustietoa tuon väittämäsi tueksi, että kauris selviäisi Suomessa ilman ruokintaa talven yli jopa Lapissa.

    Vastaa
    • Tuossahan en väittänyt, että kauris pärjäisi ilman tukiruokintaa myös Lapissa, vaan sanoin että kaurista tavataan myös lapissa. Lapissa toki ei ole laajaa ruokintaverkostoa, mutta ne todennäköisesti hyötyvät myös porojen ruokinnasta jonkin verran. Kauriita on kuitenkin havaittu sellaisillakin alueilla, joilla ei ole mitään tukiruokintaa, joten selvinnevät myös siellä ainakin jotenkin ilman ruokintaa. Tästä ei ole mitään tutkimustuloksia, vaan lähinnä omia, kollegojen ja siellä asuvien tuttujeni havaintoja.

      Göran Cederlund on tutkinut metsäkauriita hyvin paljon Ruotsissa, ja mm. hänen kirjoittamassaan Kauriin metsästys-kirjassa viitataan tutkimukseen, jossa Ruotsin Bergslagenissa tehtiin useana vuonna kokeiluja ruokinnan vaikutuksista kauriskantaan. Yhdelle kaurisryhmälle annettiin rajoittamattomasti rehua ja verrokkiryhmälle ei annettu mitään tukiruokintaa. Useamman vuoden tarkkojen mittausten perusteella (eläimet paikannettiin, otettiin kiinni ja mitattiin useaan otteeseen joka talvi) kaurisryhmien välillä ei havaittu olevan mitattavissa olevia eroja niiden kuolleisuudessa, lisääntymisessä tai painonkehityksessä. Varsinkin Lounais-Suomessa maisema on niin pirstaileinen peltojen, metsien ja taajamien suhteen, että siellä ravintoa on kauriille yllin kyllin. Sama on havaittu myös Ruotsissa. Suomesta valitettavasti tällaisia tutkimuksia ei tietääkseni ole.

  6. Anneli Jalkanen

    Blogissani on juttua hirvieläinkantojen hoidosta ja pienten hirvieläinten roolista punkkitautien levittäjinä. Ahvenanmaalla metsäkauriilla on siinä tärkeä rooli ja manner-Suomessa valkohäntäpeuralla. Olen ehdottanut punkkitautien hillintään auttavia toimenpiteitä:

    – Aidataan pihoja ja puistoja kauriiden ja jäniseläinten poissa pitämiseksi.
    – Tehostetaan hirvieläinten metsästystä kohti tavoitetasoa, joka voisi olla pohjoisessa 1-2 eläintä per 1000 ha, etelässä 2-3 eläintä per 1000 ha METSÄpinta-alaa kaikki hirvieläimet yhteen laskien (pellot ja rakennetut alueet pois lukien).
    – Vähennetään riistaeläinten talviruokintaa, rajaten sen lähinnä metsästyksen avuksi syksyisin.
    – Hävitetään villisiat Suomesta kokonaan.
    – Vähennetään ilveksen, ketun ja näädän metsästystä.

    Anneli Jalkanen, tutkija, metsänhoitotiede

    Vastaa
  7. Ilpo Pietilä

    Tämä täysin hyödytön vieraslaji pitää hävittää Suomesta. Täysi virhetikki sen hommaaminen tänne. Kuinkahan monta ihmishenkeä on jo vaatinut tieliikenteessä? Osaako kukaan kertoa?

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>
Kommentointiohjeet