Metsästyskauden jahtireissut tarjoavat monipuolisesti kokemuksia, ne ovat opettavaisia ja mieleenpainuvia. Parhaimpia muistoja kerrataan keskusteluissa vielä useiden vuosien jälkeenkin. Viime syksynä Ville Viitanen pohdiskeli blogissaan hirvijahdin merkitystä itse metsästyskaudella.
Hirvieläinjahtien merkitys ulottuu metsästävän yhteisön ja metsästyskauden ulkopuolellekin. Jahdeissa saatu riistanliha on arvokas ja laadukas raaka-aine, joka sopii hyvin moneen tilanteeseen ja eri tavoin valmistettavaksi. Monin paikoin perinteinen hirvikeitto saa paikallisia koolle peijaisten merkeissä. Ja vaikka moni maanomistaja metsästää itsekin, niin kokoontuminen mahdollistaa paremman yhteydenpidon metsästämättömien maanomistajien ja muiden paikallisten kanssa. Kun yhteiset peijaiset ovat monin paikoin jääneet nyt väliin, sen oikeasti huomaa, että kuinka merkityksellisiä ja ainutlaatuisia tapahtumia ne ovat paikallisesti.
Laatulihaa on nautittu jo metsästyskauden aikana tuoreeltaan tai siitä on teetetty lihajalosteita. Kauden jälkeenkin sitä hyödynnetään pitkin vuotta pakastimesta. Kotikeittiöissä näistä loihditaan maistuvia herkkuja joko perinteiseen tapaan tai kokeilevasti uusilla tavoin. Perinteisiä menetelmiä ovat olleet esimerkiksi savustaminen ja makkaraksi valmistaminen, osassa maata on taito ja olosuhteet kuivalihan valmistamiselle.
On ollut hieno havaita, kuinka intohimoisesti osa metsästäjistä harjoittelee erilaisia riistanlihan hyödyntämistapoja, kun makuaistia kutkuttamaan kaivataan uunipaistin, suolan ja pippurin lisäksi jotain muutakin. Usein nämä henkilöt poimivat satokauden marjoja ja sieniä, jotka päätyvät riistalihan kanssa samalle lautaselle. Ruuanlaitto luo myös yhteisöllisyyttä, kokemuksia ja reseptejä vaihdetaan avoimesti, kun samanhenkiset ihmiset kokoontuvat aiheen äärelle.
Riistaruuat ovat kiinnostaneet minua pitkään. Uusi tuttavuus on Sous vide -kypsentäminen, joka on tuonut lisää mahdollisuuksia onnistumiselle vaikkapa pihvien kanssa. Ja hyvin riista sopii myös kesäiseen grillaukseen. Yksi perinteinen resepti omassa kokoelmassani on esimerkiksi lihahyytelö, ”alatoopi”, jota pääsin lapsuudessani jo edesmenneen mummoni valmistamana maistamaan. Tässäpä resepti kokeiltavaksi:
Lihahyytelö:
Hirvenlihaa: esimerkiksi hirven päästä irroitetut lihat, posket, niskaa tai muita luullisia paloja, lapaa tms.
Sianlihaa, esimerkiksi luullinen lapa hyytymisen edistämiseksi.
(Lihojen määrä voi vaihdella käytettävissä olevien mukaan, esimerkiksi 3/4 hirveä ja 1/4 sikaa)
Mausteeksi merisuolaa ja maustepippuria
Keitä ensin hirven- ja sianliha mausteiden kera. Erottele luut tarvittaessa. Säästä keitinliemi. Jauha keitetyt lihapalat. Voit kuutioida osan lihasta, jolloin suutuntuma on karkeampi.
Lisää jauhetut lihat takaisin keitinliemeen ja tarkista mausteet. Viilennä hyvin, jolloin liha hyytyy ja on leikattavissa. Liemen määrä vaikuttaa lihan ja hyytelön suhteeseen. Tarvittaessa voit käyttää esimerkiksi liivatetta hyytymisen parantamiseksi sekä lisätä mukaan sipulia, valkosipulia tai mieleisiäsi mausteita.
Nauti esimerkiksi ruisleivän kanssa.
Mausteita riistaruuassa voi kukin käyttää oman maun ja mieltymystensä mukaan. Moni vannoo tuttuun suolan ja pippurin yhdistelmään, jolloin itse raaka-aineen oma maku tulee paremmin esille. Joskus yllättäviä makuyhdistelmiä voi löytyä myös vahingossa, kuten eräässä useamman ”kokin” yhteisessä pitsaprojektissa jokin aika sitten. Todennäköisesti en olisi koskaan kokeillut kanelia hirven jauhelihaan, jollei sitä olisi vahingossa siihen päätynyt. Ei siitä vielä tullut lempimakuyhdistelmääni, mutta erästä televisiostakin tuttua henkilöä lainatakseni voisi todeta, ”Ei huono”.
Reseptejä löytyy nykyisin aiempiin vuosikymmeniin verrattuna todella hyvin niin paperille painetuna kuin sähköisenäkin. Katso esimerkiksi Metsästäjä-verkkolehdestä kuinka valkohäntäpeura taipuu Akseli Herlevin reseptillä vaikkapa burgeriin.
Ennen kokeiluja kannattaa tutustua mahdollisiin riskeihin niiden välttämiseksi. Puhtaus on puoli ruokaa, ja parhaiten riistalihasta saadaan kiinnittämällä huomiota hygieeniseen lihankäsittelyyn sen kaikissa vaiheissa.
Risto Paakkonen
Hirvitalousaluesuunnittelija, Oulu
Suomen riistakeskus