Hakamaat sekä metsäniityt ja –laitumet ovat kulttuurivaikutteisia perinneympäristöjä. Ne ovat syntyneet ihmistoiminnan, kuten laidunnuksen, niittämisen tai lehdestyksen tuloksena. Perinneympäristöille on tyypillistä harvapuusto, lehtipuustoisuus ja niittymäiset laikut. Kohteiden säilyminen edellyttää jatkuvaa hoitoa.
Perinneympäristöjen määrä on vähentynyt maatalouden muutosten seurauksena dramaattisesti. Ne ovat luonnon monimuotoisuuden hotspotteja ja useiden uhanalaisten lajien viimeisiä turvapaikkoja. Samaan aikaan ne ovat maisemallisesti ja kulttuurisesti erittäin arvokkaita.
Luonto- ja maisema-arvojen lisäksi perinneympäristöt ovat mainioita kohteita riistanhoitoon ja metsästykseen. Kohteiden avoimuus ja vaihtelevuus ovat riistan mieleen. Perinneympäristöissä viihtyviä lajeja ovat muun muassa metsäkauriit ja valkohäntäpeurat, jotka saapuvat lampaiden tai nautojen laiduntamille alueille laidunkauden päätyttyä.
Yksi tapa hoitaa perinneympäristöä on lehdestäminen. Jänikset ja sorkkaeläimet pitävät kerpuista, erityisesti suolattuina. Kerput tehdään koivun, pajun tai muun lehtipuun nuorista alkukesän oksista. Leppä on huono kerppuaines sen paksusta lehdestä johtuen.
Perinneympäristön hoidon hyödyt ovat moninaiset; monimuotoisuus, riista ja ihmiset hyötyvä.
Nämä luonnonhoitajat Riistametsänhoitaja tapasi Kuusamon Närängässä. Kovin olivat eväsleipien perään.