Suomessa riistalajeja koskeva kannanhoito ja päätöksenteko perustuvat ajantasaiseen ja kattavaan tietoon riistakannoista. Tästä löytyy hyviä esimerkkejä vino pino, toisten lajien osalta on vielä tekemistä.
Elokuun alussa lasketaan vuosittain n. 1000 riistakolmiota ympäri Suomen. Samaten Ylä-Lapissa suoritetaan riekkojen ja kiirunoiden linjalaskentoja seisovien koirien avustuksella. Näitä laskentoja on pääasiassa tekevät metsästäjät. Laskentatulosten perusteella Luonnonvarakeskus tekee arvionsa kanalintukannoista. Näiden kanta-arvioiden perusteella Suomen riistakeskuksen kestävän metsästyksen tiimi muodostaa metsäkanalintujen metsästysaikoja koskevan ehdotuksen maa- ja metsätalousministeriölle, jonka asetuksella määrätään metsäkanalintujen metsästysaika pääsääntöisesti vuodeksi kerrallaan. Tulevaisuudessa on mahdollista, että lintukannoista riippuen jahtikausi voi kestää syyskuun 10. päivästä aina joulukuun 10. päivään saakka. Erityisen hyvinä lintuvuosina vielä tammikuussa voidaan pyytää koirasteertä ja -metsoa. Tällaisen päätöksenteon mahdollistaa kattava tieto metsäkanalintukannoista. Suurempi kolmiomäärä on toki aina parempi, mutta toistaiseksi uusia tiedonkeruumuotoja ei tarvita, riistakolmioilla ja linjalaskennoilla saadaan riittävän tarkka kanta-arvio päätöksenteon tueksi.
Hirven osalta metsästäjät kirjaavat vuosittain havaintoja näkemistään hirvistä metsästyksen yhteydessä ja arvioivat jahdin päätteeksi alueelle jääneen hirvikarjan kokoa. Tämän lisäksi käytössä on lupajärjestelmän ansiosta tarkat saalistilastot ja SRVA-väen ansiosta tarkat kolaritilastot. Näiden lisäksi Luke tekee säännöllisesti myös hirvien lentolaskentoja eri puolella Suomea. Silti kanta-arviot herättävät aina paljon keskustelua. Eikö tietoa siis ole riittävästi?
Hirvi on hyvin erilainen laji kuin metsäkanalinnut. Hirvellä on suuri vaikutus läpi koko yhteiskunnan. Mikäli metsäkanalintukannat ovat korkeat, metsästäjät ovat tyytyväisiä ja muut luonnon virkistyskäyttäjät ovat tyytyväisiä. Vaikea kuvitella kenenkään pahoittavan mieltään tiheistä metsäkanalintukannoista. Mikäli hirviä on paljon, alkaa keskustelu viriämään aivan eri tavalla: keskusteluun osallistuvat maanomistajat, autoilijat, metsästäjät, poliitikot, etujärjestöt, media ja niin edelleen. Monesti yksi henkilö kuuluu useaan viiteryhmään. Onko niin ettei aina kyse olekaan kanta-arvion tarkkuudesta, vaan arvioitavasta eläinlajista ja sopivasta kannasta?
Voi olla ettei joidenkin lajien osalta mikään tietomäärä ole riittävä. Tieto ei kuitenkaan synny tyhjästä, jonkun täytyy sitä tuottaa. Riistatiedon suhteen alkutiedon tuottaja on melko usein vapaaehtoispohjalta työskentelevä metsästäjä ja loputtomasti uutta tietoa ei voida kerätä. Sekin on selkeästi riittävää tiedon määrää rajoittava tekijä.
Missä sinun mielestäsi kulkee riittävän tarkan tiedon raja?
p.s. Seuraavassa tekstissä pohdin, millaista lisätietoa valkohäntäpeurasta olisi tarpeen saada ja mitä mieltä menetelmää testanneet metsästäjät olivat lisätiedon keruusta.