Minun metsästysharrastukseni alkoi reilut 11 vuotta sitten, kun kävin suorittamassa metsästäjätutkinnon. Osallistuin riistanhoitoyhdistyksen järjestämälle metsästäjätutkintoon valmentavalle kurssille, joka jäi erittäin mieluisana kokemuksena mieleen. Muistan, kuinka mielenkiintoiset kurssin aiheet tempasivat joka kerta mukaansa ja odotin aina innolla kurssi-iltaa. Tuolloin en osannut edes kuvitella, mitä kaikkea metsästysharrastuksella olisi minulle tarjota.
Perheessäni on harrastettu metsästystä aina. Pikkuveljeni on kulkenut jo pienestä pojasta saakka isän matkassa, kun itselläni kiinnostus iski vasta 20 vuoden iässä. Täällä Lapissa meidän perheemme metsästysharrastus on lähinnä painottunut hirvenpyyntiin ja kanalinnustukseen. Kotona söimme usein hirvenlihaa ja sunnuntaisin olikin yleensä tarjolla isän tekemää käristystä pottumuusilla. Iloa on tuottanut myös mahdollisuus kulkea samoilla seuduilla kuin mihin sukumme on jo 1800-luvulla juurtunut. Mielessä käy usein ajatus, että ketähän täällä on sata vuotta sitten liikkunut ja minkälaisia jahtireissuja he ovat saaneet kokea. Aina ei ole metsä tarjonnut saalista, mutta se ei ole koskaan ollut se tärkein asia. Metsässä kulkiessa aina mieli kevenee ja arkiset askareet jäävät jonnekin kauas. Siellä sitä saa levähtää, kun seurana on vain metsän äänet, kauniit maisemat ja pieni jännitys siitä, mitä tällä reissulla mahtaakaan kohdata.
Vuosien varrella rakkauteni riistaan on syventynyt ja laajentunut. Onhan metsästysharrastus tarjonnut minulle unelmieni työpaikan ja myös puolison. Aviomieheni opastuksella olen päässyt tutustumaan uusiin metsästysmuotoihin hänen kotiseudullaan Etelä-Pohjanmaalla, joka oli minulle aiemmin täysin tuntematonta maaperää. Olemme käyneet yhdessä laskemassa kesäriistakolmion ja useat vesilintulaskentapisteet – riistatiedon keruu onkin tärkeä osa metsästysharrastusta, sillä kestävä metsästys perustuu tarkkaan riistatietoon. Tämän lisäksi on mukava harrastaa riistanhoitoa. Viime vuonna ripustimme mökkilammen rantapuihin telkänpönttöjä ja ainakin yksi telkkäpoikue on havaintojen mukaan ponkaissut maailmalle mökkilammen pöntöstä. Tämä poikue tuli myöhemmin laskettua myös vesilintujen poikuelaskennassa.
Rakkaus riistaan yhdistyy myös koiraharrastukseen. Olen aina pitänyt koirista ja tällä hetkellä jahtireissuja rikastuttaa kolmevuotias suomenpystykorva Tiuhti. Tiuhtin kanssa ollaan jo monet seikkailut koettu ja paljon on opittu uutta yhteisistä metsäreissuista. Onneksi ollaan koettu myös paljon onnistumisia, mitkä ovat toki olleet hienoja ja antoisia hetkiä myös nuorelle koiralle. Tiuhti on monipuolinen jahtikaveri ja on aina valmiina lähtemään uusiin seikkailuihin. Tiuhti innosti minut osallistumaan myös linnunhaukkukokeiden tuomarikurssille ja syksyllä onkin tarkoitus lähteä harjoittelemaan ensimmäisiin haukkukokeisiin.
Rakkaus riistaan näkyy minulla myös käsityöharrastuksena. Itse en ole vielä onnistunut saamaan saalista pienpetopyynnistä, mutta onneksi minulla on muutama innokas pienpetopyytäjä tuttavapiirissä. Heiltä olen saanut ketun, minkin ja näädännahkoja nylkemisvaivalla. Ja onpa puoliso tuonut minulle muutaman supikoirannahkankin. Turkikset olen käyttänyt muokattavana ja ommellut niistä lakkeja ja hanskoja. Pidän pienpetojen nahkoja arvokkaina materiaaleina ja minusta on hienoa pystyä hyödyntämään riistaa monipuolisesti. Olen ”lakittanut” kaikki perheenjäseneni ja itsellänikin on muutama kettulakki hyllyllä odottamassa talven pakkasia. Ompelu tarjoaa mieleistä vastapainoa arjen kiireille ja siinä usein unohtaakin kaiken muun ympäriltä, kun keskittyy vain pehmeän turkiksen käsittelyyn. Turkisten hyödyntäminen on valitettavasti katoava taito ja turkislakkien tekijöitä on aina vähemmän, jonka vuoksi arvostan suuresti omaa osaamistani ja vaalin sitä myös tulevaisuudessa.
Metsästysharrastus on paljon muutakin kuin pelkästään riistalaukauksia. Monipuolisuus on varmasti tämän lajin yksi parhaimmista ominaisuuksista ja se, ettei harrastaminen katso vuodenaikaa. Minua on suuresti ilahduttanut, kuinka oma harrastamiseni on laajentunut vuosien varrella ja kuinka joka vuosi olen oppinut jotain uutta. Tässäkin lajissa voidaan todeta, että vuodet ovat harvoin samanlaisia keskenään. Esimerkiksi riistakantojen vaihtelevuus ja metsästysajat vaikuttavat osaltaan siihen, minkälainen metsästysvuodesta kehkeytyy. Vaihtelua tuo toki myös uusien taitojen ja kokemusten karttuminen ja ne saattavatkin kuljettaa ihan uudenlaisien metsästysmuotojen äärelle. Jokainen riistan parissa vietetty hetki on minulle uusi seikkailu, joita muistellaan sekä yksin että yhdessä vielä monen vuoden takaa.
Maria Mänty
Kirjoittaja työskentelee Suomen riistakeskuksessa asiantuntijana