Riistametsänhoitajalla ja metsäkanalinnuilla on yksi yhteinen piirre. Molemmat ovat todellisia mustikkasuita, joskin nämä käyttävät kyseistä superfoodia hieman eri tavoin. Riistametsänhoitajalle maistuu mustikka niin piirakassa, puurossa kuin talkkunan seassa. Kuka tietää, vaihtuiko perinteisen laskiaispullan mansikkahillo mustikkaan tänä vuonna?
Mustikka on tutkitusti todellista superfoodia, sillä se tekee hyvää niin silmille, vatsalle kuin verisuonille. Mustikalla on myös todettu olevan yhteys erektio-ongelmien ehkäisyssä. Riistametsänhoitaja huomaa herkun terveellisyyden jo sen mausta ja mikäs mustikkaa on syödessä, kun se maistuu niin hyvältä!
Metsäkanalinnut sen sijaan ovat todellisia mustikkavarvustojen hyödyntäjiä, sillä ne voivat käyttää kyseisen kasvin kaikkia osia ravintonaan. Niin marjat, lehdet, versot kuin varvikosta löytyvät hyönteiset ovat kanalinnuille melkeinpä elinehto ja linnut syövätkin niitä aina kun lumipeite ei estä ruokailua. Erityisen tärkeä mustikka on poikueille, jotka ovat ensimmäisten elinviikkojensa aikana riippuvaisia varvikon suojasta sekä hyönteisistä. Poikaset ovat myös ensimmäisinä jonossa, kun ensimmäiset marjat kypsyvät.
Mustikka hyötyy metsänhoidossa pidemmistä kiertoajoista, jatkuvasta kasvatuksesta sekä ajallaan tehdyistä harvennuksista. Myös liiallisen raivaamisen ja maanmuokkauksen välttäminen auttaa hitaasti uudistuvaa mustikkavarvustoa. Tarpeen vaatiessa maanmuokkauslajeista voi suosia kääntömätätystä, joka minimoi mustikan juuriston rikkoutumisen. Hyvästä metsänhoidosta huolimatta mustikka on hyvin herkkä ilmastonmuutokselle, kuten Kauko Salo kertoo Alice Karlssonin kirjoituksessa.
Riistametsänhoitajan kokemuksen mukaan mustikkametsässä viihtyvät muutkin kuin linnut. Eri-ikäiset mustikkasuut ja näiden perheet tulevat läheltä ja kaukaa etsimään komeaa mustikkasatoa sekä nauttimaan luonnon rauhasta. Mikä olisikaan parempi tapa viettää lämpimiä kesäpäiviä?
Riistametsänhoitaja muistelee viime vuoden loppukesää lämmöllä, kun sekä säät että mustikkasadot olivat komeita.