Monet metsästäjät saattavat pitää Suomea riistaköyhänä maana. Eivät suinkaan siksi, että pohjoiset ja paikoin karut olosuhteet luonnostaan rajoittaisivat riistan määrää, vaan siksi, että suomalaiset kansakuntana ovat aina sietäneet riistaa verraten huonosti. Yleisen vahinkokeskeisen ajattelun lisäksi taustalla on varmasti myös pyyntikulttuuri, jonka lähtökohtana on ollut se, että saaliin saaminen ei ole itsestäänselvyys. Kun on tullut paikka puristaa liipaisinta, on niin myös tehty.
Tietyt riistaeläimet ja riistakantojen koko voivat herättää ihmisissä vahvojakin tunteita. Mielipiteiden vaihtelu on suurta niin eri sidosryhmien välillä kuin niiden sisälläkin. Vaihtelevien näkökulmien ymmärtäminen helpottuu, kun yrittää tarkastella asioita erilaisten intressien kautta. Ihmisen suhtautuminen riistakantojen runsauteen ja monimuotoisuuteen palautuu useimmiten siihen, miten nämä vaikuttavat omaan elämään (esim. omat metsästystavat tai maa- ja metsätalouden harjoittaminen).
Maanomistajat ovat metsästysoikeuden haltijoina merkittävin sidosryhmämme, joten heidän mielipiteensä on syytä huomioida kaikessa toiminnassa. Monet maanomistajat kokevat hirvieläinkannat lähinnä uhkana metsä- tai maatalouden harjoittamiselle. Paljon on myös heitä, jotka pitävät riistaa arvokkaana osana maisemaa. Jos maanomistaja ei suoraan tai välillisesti hyödy riistasta maillaan toisin kuin puunmyynnistä ja viljanviljelystä, ei hänellä ole tarvetta ylläpitää riistakantoja. Tilanne voisi olla toinen, jos meillä olisi toimiva järjestely, jonka myötä riista voisi lisätä maanomistajalle aiheutuvaa hyötyä.
Myös metsästäjäkunnassa suhtautuminen riistaan vaihtelee yllättävän paljon. Vannoutuneesti hirvi- tai jäniskoirilla metsästystä harjoittavan metsästäjän intressiä ei välttämättä palvele se, että kohderiistan seassa pyörii kaiken maailman ”keppijalkoja”. Samaan aikaan samalla alueella joku toinen metsästäjä tekee vuodesta toiseen kaikkensa auttaakseen paikallista metsäkaurispopulaatiota selviämään talvesta ja edesauttaakseen kannan kasvua metsästettävälle tasolle. Metsästäjiä on myös erilaisia siinä suhteessa, miten metsästys koetaan ylipäätään harrastuksena tai osana elämää. Elämäntapametsästäjille riista on usein lajista riippumatta arvokas uusiutuva luonnonvara, jota harvemmin voi olla liikaa. Osalle metsästys on arkinen itsestäänselvyys, johon saattaa kuulua jokasyksyistä työtä hirvikannan säätelemiseksi. Toisia motivoi koirien kanssa touhuaminen tai jokin tietty metsästysmuoto.
Hirvieläinten kannansäätelyn tavoitteet ovat suurelta osin eri intressiryhmien muodostamia kompromisseja, sillä kaikkia tahoja on vaikeaa miellyttää samanaikaisesti. Konfliktien hillitsemiseksi on monia keinoja, mutta hirvieläinkolari voi sattua kenelle tahansa ja lyhyellä matematiikalla todennäköisyys yhteentörmäykselle kasvaa eläintiheyden tai liikennemäärän kasvaessa. Paljon lienee vaikutusta myös kuljettajan asenteella ja tilannenopeudella, varsinkin jos riista-aitaa ei tienvarressa ole. Kun riistaeläimestä aiheutuu vahinkojen ehkäisystä huolimatta alueellisesti merkittävää haittaa ihmisten elinkeinolle tai liikenneturvallisuudelle, on huoli aiheellista. Se, että jokin riistaeläin on hävitettävä omaa metsästystapaa haittaavana, on kuitenkin varsin kapeakatseinen näkemys. Vaikka valkohäntäpeura on toiselta mantereelta Suomeen tuotu laji, on siitä tullut paikoin monella mittarilla merkittävin riistalaji, jossa piilee valtava riistataloudellinen potentiaali.
Suomi ei ole ainoastaan pitkä, vaan myös monen muotoinen ja näköinen maa. On tärkeää ymmärtää, että Suomessa riistakantojen koossa ja lajien välisissä suhteissa on alueellisia eroja, minkä takia toimintamallit pitää sovittaa alueelliseen tilanteeseen sopivaksi. Myös metsästäjäkunta elää ja uudet sukupolvet korvaavat vanhimpia. Arvokkaimmat opit toivon mukaan säilyvät, mutta myös uusille moniarvoisille ajatuksille ja toimintamalleille tulee tilaa. Riistatiedon keruuta, riistanhoitoa ja eri toimijoiden yhteistyötä pyritään kehittämään jatkuvasti, jotta riistakantojen elinvoimaisuus, sosiaalinen kestävyys ja kestävän metsästyksen kulttuuri voidaan huomioida tulevaisuudessa entistäkin paremmin.
Millainen suhde sinulla on riistaeläimiin ja niiden kantoihin? Entä oletko tyytyväinen alueesi nykyiseen riistatilanteeseen? Voit jakaa ajatuksiasi alla olevassa kommenttikentässä.
Arttu Kouhia
Hirvitalousaluesuunnittelija
Uusimaa & Kaakkois-Suomi