Vaimoni oli autoilemassa valtatie viittä pitkin Kuopiosta etelään lokakuun puolivälissä alkuillasta. Hän näki parin kymmenen metrin etäisyydeltä tumman möykyn tien varressa. Reagointiaikaa jäi vain muutama sekunti. Mieleen oli välähtänyt, että tuon on pakko olla hirvi. Kaasun löysäämiselle ja jarrutukselle ei jäänyt paljon aikaa. Hirviemo ja vasa seisoivat ojanpenkalla muutaman metrin päässä tienlaidasta ja auto piti pysäyttää.
Takana ajaneelle, ohitukseen vauhtia keränneelle, autoilijalle jäi vähemmän aikaa toimia. Hänkin pysäytti autonsa, käänsi valonsa valaisemaan hirviä ja kytki hätävilkut. Vastaantuleva autoletka ei reagoinut tilanteeseen. Tässä vaiheessa hirviemän hermot pettivät ja se poistui vasoineen salamannopeasti tulosuuntaansa.
Todennäköisyys hirvikolarille oli suurimmillaan. Lokakuun puolivälissä hirvikanta on tiheimmillään. Talvikannan pääluvussa on lisänä keväällä syntyneet vasat. Hirvijahtia oli takana vasta yksi viikonloppu ja saaliskertymä ei vielä pienentänyt kolaririskiä.
Syksyllä hirvet myös liikkuvat paljon. Kiima ajoittuu syksylle, metsästys liikuttaa hirviä ja jossain vaiheessa talvimuuttokin laittaa hirvet liikkeelle. Alkuillan hämäryys vaikeutti hirven havaitsemista. Hirven tiedetään olevan aktiivinen liikkuja hämärissä.
Valtatie viidellä liikennevirta on tuohon aikaan jatkuvaa. Käytännössä jokainen tien poikki kulkeva hirvi, koira tai ihminen on jäämässä auton alle, jos autoilija tai tien ylittäjä ei väistä tilanteessa. Riista-aita oli loppunut muutamaa kilometriä ennen hirvien ilmestymistä tien laitaan.
Miksi kolari silti vältettiin?
Hirvikolarien määrä vastaa nopeasti muutoksiin hirvien määrässä. Metsästyksellä ei voida kolareita kokonaan estää, mutta tavoitteellisesti hoidettu metsästys vähentää kolarin todennäköisyyttä.
Kuski oli hirvivaaran vuoksi tietoisesti laskenut ajonopeutensa 80 kilometriin tunnissa, vaikka tieosuuden rajoitus oli vielä kesänopeudessa 100 km/t. Nopeuden alentaminen auringonlaskun ja -nousun välillä on perheen kesken sovittu asia.
Hirvi saattaa tulla niin yllättäen ja nopeasti tielle, että kolari on väistämätön. Monta onnettomuutta voidaan silti välttää, jos autoilija ennakoi kolarin mahdollisuutta. Täältä voit katsoa, missä hirvikolareita on aiempina vuosina sattunut.
Ratkaisevaa hirvien näkymiselle saattoi olla se, että kyseisellä tieosuudella on tiehallinto poistanut puuston tiealueelta. Tiealueeseen kuuluvat ajoradan lisäksi ojaluiskat ja 1–2 metriä metsänpuolelta. Vaikka lunta ei ollut maassa, hirvet erottuivat vaaleaa heinikkoa vasten. Tämmöisen puunkorjuun soisi yleistyvän.
Tiealueen puuston poistamisen lisäksi pitäisi pystyä pitämään kurissa metsän tilalle nouseva vesakko. Puolitoistametrinen vesakko tai horsmat naamioivat hirven tehokkaasti. Määrärahat tiealueen kunnossapitoon ovat rajalliset, mutta raivausväli pitäisi saada ajallisesti tiheämmäksi. Raivaus auttaisi erityisesti hirvivaroitusmerkkien alueilla.
Vastaavilla tien ja tiealueen rakenteellisilla ratkaisuilla voidaan jopa estää kolarit. Tällä kertaa kohtaamisesta selvisi säikähdyksellä niin vaimo kuin hirvi. Miten jatkossa? Kolarit loppuvat, jos tieosuuden molemmin puolin on riista-aita. Nämä rakenteelliset ratkaisut aiheuttavat kustannuksia. Ollaanko niihin valmiita satsaamaan riittävästi rahaa asian hoitamiseksi?
Lauri Itkonen,
Hirvitalousaluesuunnittelija
Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala