Pienten hirvieläinten kannanarviointia on tärkeää kehittää. Mitä tarkempaa tietoa hirvieläinkannoista meillä on, sitä helpompi on suunnitella kannanhoitoa. Mikäli meillä on tarkkaan tietoon perustuva kannanhoitosuunnitelma, on tehtyjä päätöksiä helpompaa perustella myös muille sidosryhmille, kuten maanomistajille ja autoilijoille. Tieto on olennaista eläinkantojen suhdelukujen (ikäjakauma ja sukupuolijakauma) pitämiseksi terveellä pohjalla.
Valkohäntäpeurojen kannanarviointi kannan tiheimmillä alueilla on muodostunut hyvin haastavaksi. Esimerkiksi perinteisten lumijälkien laskeminen ei juuri kanna hedelmää. Kaikkina vuosina lumitilanne ei välttämättä anna myöten jälkien laskemiselle. Vaikka lunta riittäisikin, saattaa jälkiä olla niin paljon, että niistä on mahdotonta arvioida kulkeneiden eläinten lukumäärää.
Tämän vuoksi on otettu käyttöön uudet keinot. Loimaalla sijaitsevalla koealueella on Turun yliopiston toimesta kerätty riistakamerakuvia kahden vuoden ajan. Kumpanakin vuonna yli 30 riistakameraa räpsi kuvia kolmen viikon ajan n. 1,5×1,5 km kokoisella koealueella. Samaan aikaan koealueelta kerättiin valkohäntäpeurojen papananäytteitä joista DNA:ta eristämällä pystytään arvioimaan yksilöiden määrää. Näillä kahdella menetelmällä Turun yliopiston tutkijat arvioivat alueen valkohäntäyksilöiden määrää, ikä- ja sukupuolijakaumaa sekä vasatuottoa. Samalla on tarkoitus arvioida, mikä on pienin määrä riistakameroita, jolla päästään luotettavaan kanta-arvioon tällaisella alueella.
Vaihtoehtoisena menetelmänä alueella testataan valkohäntäpeurahavaintokorttia (kylläpä suomen kieli taipuu melkoisiksi sanahirviöiksi). Metsästäjät tekevät havaintokortteihin peurahavaintoja metsästystapahtumien yhteydessä samaan tapaan kuin hirvihavaintokorteissakin. Tästä aineistosta taas Luonnonvarakeskus muodostaa oman kannanarvionsa alueen valkohäntäpeuroista. Jos ja kun tästä pilotista saadaan lupaavia tuloksia, tullaan ominaisuus viemään myös Oma riistaan. Tällöin pystytään kustannustehokkaasti keräämään valkohäntäpeurahavaintoja laajoilta alueilta.
Jahtikauden päätteeksi metsästäjät tekevät oman kannanarvionsa yhdistelemällä tietoa alueensa valkohännistä kuten aikaisempinakin vuosina (peltolaskennat, jälkilaskennat, riistakamerat jne.). Onkin mielenkiintoista päästä vertailemaan kolmen eri menetelmän tuottamia lukuja alueen valkohäntäkannasta. Kannanarvioinnin ja kannanhoitosuunnitelman kannalta tärkeitä tunnistettavia muuttujia on jäävän kannan koko, uros/naaras-suhde, vasatuotto ja jäävän kannan ikärakenne.
Paljon kiitoksia alueen metsästäjille yhteistyöstä, jo tässä vaiheessa.
Myös yle uutisoi tästä hankkeesta.