Hirvikannan hoidossa on viime vuosina alettu kiinnittää huomiota kannan koon lisäksi myös kannan rakenteeseen. Hirvikannan hoitosuunnitelma linjaa tavoitteeksi elinvoimaisen ja rakenteeltaan tasapainoisen hirvikannan. Äärimmäisen lukumääräisen tuottavuuden tavoittelu ei ole enää ykkösasia, vaikka kanta jatkossakin halutaan pitää tuottavana.
Hirvikantaan halutaan tasapuolisemmin uroksia sekä naaraita ja etenkin urosten keski-ikää pyritään nostamaan. Esimerkiksi viime vuosikymmenen aikana havaitun vasapainojen laskun toivotaan korjaantuvan kannan rakenteen tasapainottamisella. Samoin toiveissa on tulevaisuudessa yhä komeampien hirvisonnien osuuden kasvaminen kannassa ja sitä myöten myös saaliissa. On hienoa kuulla kentältä Janne Ala-Ikkelän kirjoituksen ”Sarvirajoitukset ja kaatoprosentit romukoppaan” kaltaisia viestejä. Se kertoo, että viesti on kuultu ja asia koetaan tärkeänä myös käytännön tasolla.
Hirvitalousalueet suunnittelun pohjana
Keskeinen asia hirvikannan säätelyssä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on metsästyksen mukauttaminen kulloinkin vallitsevaan kannan tilanteeseen. Kaavamainen vuodesta toiseen säilyvä verotusmalli ei ole toimiva, vaan tarvitaan vuosittaista suunnittelua ja reagointia tilanteen mukaan. Toivottuun lopputulokseen johtava suunnittelu edellyttää mahdollisimman tarkkoja arvioita hirvikannasta sekä toimivaa suunnittelua riittävän laajoilla alueilla.
Yksittäisen metsästysseuran ja riistanhoitoyhdistyksenkin alue on yleensä tähän liian pieni yksikkö, ja suunnittelun lähtökohdaksi onkin määritelty laajemmat hirvitalousalueet. Kuluvan vuoden keväällä kullakin hirvitalousalueella riistanhoitoyhdistysten edustajat kokoontuivat yhdessä laatimaan verotuslaskelmia hirvitalousalueelle ja sen pohjalta kunkin riistanhoitoyhdistyksen alueelle.
Suunnitelmien avulla pyrittiin ohjaamaan pyyntilupien hakemista ja tulevan syksyn metsästystä siten, että kullekin hirvitalousalueelle vahvistetut tavoitteet toteutuisivat.
Riistantutkimus tuotti suunnittelun pohjaksi arviot hirvikannan koosta ja rakenteesta sekä laskelmia hirvitalousalueilla tarvittavasta verotuksesta. Kanta-arvioiden perustana ovat metsästäjien ilmoittamat hirvihavainto- ja saalistiedot. Jokaisen metsästävän seurueen vastuullinen tehtävä onkin osaltaan huolehtia näiden tietojen ilmoittamisesta.
Suunnitelman jalkauttaminen
Suunnitelmat ovat pitkälti hyödyttömiä, mikäli niitä ei jalkauteta käytännön toteutukseen saakka. Tässä yksittäisellä luvansaajalla tai metsästävällä seurueella on tärkeä rooli. Sitoutuminen yhteisen tavoitteen toteuttamiseen hirvitalousalueen kannanhoidossa on tärkeää. Hirvitalousalueille laadituissa verotussuunnitelmissa on päätetty suositeltavasta verotuksen rakenteesta ja suositukset on viestitty luvansaajille metsästyksen ohjaamista varten.
Suosituksissa puhutaan perinteiseen tapaan tavoitteellisista osuuksista saaliissa eli tavoiteltavasta urosten, naaraiden ja vasojen osuudesta, josta Janne Ala-Ikkelä käyttää nimitystä kaatoprosentit. Hän tuo aivan oikein esille, että huomio tulisi saalisosuuksien sijaan kiinnittää nimenomaan jäävän kannan rakenteeseen. Siksi onkin tärkeää huomata, että hirvitalousalueille annettujen tavoitteellisten saalisosuuksien taustalla on verotuslaskelmat, joilla nimenomaan pyritään haluttuun jäävän kannan rakenteeseen. Laskelmista on sitten johdettu tavoitteelliset saalisosuudet, joita on helpompi soveltaa käytännön metsästyksessä.
Yksittäisten hirviluvansaajien ja metsästävien seurojen koko vaihtelee paljon, mikä vaikuttaa myös mahdollisuuksiin ottaa verotussuositukset huomioon. Pitäjätason seurassa tai isossa yhteisluvassa voidaan suuren lupamäärän puitteissa paljon helpommin toteuttaa verotus annettujen suositusten mukaisesti kuin parin luvan puitteissa metsästävässä pikkuseurassa. Yhteislupamenettelyä pyritäänkin hoitosuunnitelman mukaisesti edistämään. Menettelyllä on mahdollista saada kannansäätelyyn lisää kaivattua joustavuutta.
Sarvipiikkirajoitukset romukoppaan?
Sarvipiikkirajoitukset ovat olleet viime vuosina melko yleinen puheenaihe hirviporukoissa. Tiedetään, että sarvien koon perusteella tehdyllä saalisvalinnalla voidaan osaltaan vaikuttaa uroskannan ikärakenteeseen. Ensisijaisesti on kuitenkin mitoitettava oikein urosten saalisosuus ja siten varmistettava riittävä määrä uroksia jäävässä kannassa. Tämän lisäksi voidaan käyttää sarvivalintaa.
Kokonaan romukoppaan sarvien perusteella tehtävää valintaa en siis suinkaan heittäisi; sen merkitys ja mahdollisuudet tulee vain ymmärtää oikein. Se millainen sarvipiikkivalinta ja suositukset kullakin alueella on tarpeen ja käytännössä mahdollista toteuttaa, riippuu alueen hirvikannan tilanteesta. Siksi sarvivalintaankaan ei voida antaa yhtä ainoaa yleispätevää ohjetta koko Suomeen. Kuten Janne Ala-Ikkelä toteaa, asia tulee suunnitella alueen tilanteen mukaisesti aivan kuin verotus muutoinkin.
Riippumatta siitä, millä käsitteillä ja suosituksilla verotusta ohjataan, on kaikkien metsästäjien tärkeää tuntea hirven lisääntymisbiologiaan ja verotukseen liittyvät perusmekanismit. Suomen riistakeskus on tuottanut uutta materiaalia hirvikannan säätelystä ja ennen kaikkea hirven biologiasta. Metsästyksenjohtajan perustaidot -opassarja on hyödynnettävissä Suomen riistakeskuksen nettisivuilla ja siihen kannattaa tutustua.
Menestyksellistä ja rentouttavaa hirvijahtia toivottaen
Jani Körhämö, Suomen riistakeskus