Yhteiskunnallinen keskustelu tihentyneen valkohäntäpeurakannan ympärillä on ollut vilkasta. Keskiössä ovat olleet vahvan peurakannan alueet, joilla talvehtiva kanta on yleisesti ottaen yli 20 yksilöä/1000ha. Tiheimmän kannan alueilla vallitsee hyvä yhteisymmärrys siitä, että kantaa on syytä leikata liikenne- ja maatalousvahinkojen vähentämiseksi. Kokonaan toisen mielenkiintoisen keskustelun tarjoaa peurakannan tulevaisuus niillä alueilla, joissa kanta on vielä harva eikä aiheuta vahinkoja. Valkohäntäpeuraa esiintyy 67 prosentilla riistanhoitoyhdistyksistä ja kahdella kolmasosalla näistä peuroja on alle 10/1000ha. Halutaanko näillä alueilla kantaa kehittää maltillisesti ja kuinka paljon? Vai halutaanko peurakanta pitää mahdollisimman pienenä?
Luonnonvarakeskuksen tuottaman kanta-arvion mukaan viime kauden aktiivinen metsästys pysäytti peurakannan kasvun. Kanta pienentyi arvion mukaan noin 2500 yksilöllä. Vähentyminen keskittyi tiheän kannan alueelle. Vastaavasti alueilla, joissa peurakanta on alle 10/1000ha, pysyi kanta vakaana. Riistakeskusalueittain tarkasteltuna tällä kehittyvän peurakannan alueella havaittiin jossakin voimakasta kasvua (esim. Pohjanmaa +11 %), kun toisaalla kanta harveni (esim. Kaakkois-Suomi -4 %).
Alueelliset riistaneuvostot tulevat asettamaan keväällä 2021 hirvitalousaluekohtaiset tavoitetiheydet peurakannalle. On tärkeää, että siihen mennessä metsästäjillä ja alueellisilla sidosryhmillä on näkemyksiä kannan tavoitetilasta. Yhteisesti sovittu ja harkittu kompromissi tarjoaa pohjan kestävälle peurakannan hoidolle.
Valkohäntäpeura on hieno riistaeläin ja mielenkiintoinen metsästettävä. Peura tuo uusia jahtimahdollisuuksia sinne, missä peuroja ei vielä ole. Valkohäntäpeuralla on merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia hyvinvointivaikutuksia. Monella alueella kannan maltillinen kehittäminen on mahdollista, mutta vahinkokehitystä on syytä tarkkailla. Peurakantaa ei saa päästää kasvamaan hallitsemattomasti. Tiheän kannan alueella peurasaaliin olisi syytä olla naarasvoittoinen, ja kehittyvän kannan alueella on syytä pyrkiä saaliin tasaiseen sukupuolijakaumaan. Kannanarviointiin pyritään luomaan uusia työkaluja. Tällä hetkellä riistanhoitoyhdistystasoinen kanta-arvio on liian epävarma onnistuneeseen verotussuunnitteluun.
Peurakannan levittäytyessä itään ja pohjoiseen tulee yhä useamman alueen metsästäjille, maanomistajille ja muille luonnosta kiinnostuneille eteen kysymys; mikä olisi meille sopiva peurakanta?
Pirkka Peltonen,
hirvitalousaluesuunnittelija
Pohjois- ja Etelä-Häme