Metsästys on niin laaja-alaista, että ensimmäisiä kertoja ehtii kertyä monta. Aina tulee kokeiltua tai koettua jotain uutta, opittua uusia asioita ja nähtyä jotain mitä ei ennen ole. Ja kun ajattelee, että joku asia menee tutulla tavalla, yleensä yllättyy. Monesti tippuu maanpinnan tasolle, ei se ollutkaan niin helppoa.
Mielenkiinto metsästykseen ja riistaan yhdistää. Ensitreffeillämme vaimoni kysyi minulta mielenkiinnon kohteita. Hänellä oli kaksi kriteeriä: miehen tulisi metsästää ja kuunnella Radio Suomea. Silloin ajattelin, että ei ollut äiti turhaan radiota keittiössä huudattanut. Toinen oli itsestään selvää.
Ensimmäinen nuotiopuiden teko polvenkorkuisena alkoi perinteisesti kirveen lyömisellä kiveen. Senkin jälkeen on sattunut ja tapahtunut. Ensimmäisiä saaliita hakiessani sain huutia, kun hyppäsin saaliin perässä muitta mutkitta ojaan. Olisi sen kuulemma muutenkin saanut. Itselläni metsästys on aina ollut enemmän liikkuvaa ja jonkin sortin rymyäminen on aina kuulunut metsästysreissuihin. Milloin on pudottu suo-ojaan ja milloin on kahlattu tarkoituksella kahluuhousuilla upottavalla pohjalla. Kollegan vieraana peltolakeuksien kasvatti on päässyt ensi kertaa metsästämään merenlahden lähes läpipääsemättömissä kasvustoissa. Sieltä sorsasaaliin löytyminen tai sorsien ylös ajaminen vaatii jo koiralta ja avustajaltakin tarkkaavaisuutta ja hyvää kuntoa.
Metsästäjätutkinto meni läpi ensimmäisellä yrityksellä 13-vuotiaana, vuoden päivät tuli kinuttua kotona, että sain alkaa opiskelemaan tutkintoa varten. Kirjoja oli silloin kaksi ja varsinkin lakiosa oli nuorelle pojalle melko painavaa luettavaa. Onneksi silloin, niin kuin nykyään, järjestettiin valmentavia koulutuksia. Kokenut kouluttaja selitti asiat auki ja itse tutkinto oli huomattavasti helpompi suorittaa. Koulutuksesta on ollut hyötyä myöhemmällä metsästystaipaleella.
Koirat olivat tärkeässä roolissa jo metsästysharrastukseni alussa. Vieläkin muistan suomenajokoiramme ensimmäiset haukut, toiselle koiralle. Sitä ennen ei jänikselle vielä ääntä lähtenyt, mutta sen jälkeen lähti. En muista ensimmäistä jäniskaatoani koiralle, sen verran sykähdyttävää oli pelkästään kuunnella kiihkeää ajoa. Muistan myös, kuinka mukavaa oli istua räntäsateessa ja vain kuunnella ajokoiran ja myöhemmin hirvikoiran haukkua. Kuulostaa hullulta, mutta hauskaa on ollut. Jotain erityistä on koirien kanssa metsästämisessä edelleen. Rodut ja metsästyksen kohteet ovat vuosien saatossa vaihdelleet. Oikeastaan ilman koiraa ei tule juuri metsällä käytyä.
Minua on aina kiinnostanut erilaiset riistanhoidolliset kokeilut. Hyvin moni on jäänyt kokeilun jälkeen ja moni asia on ollut jälkeenpäin ajatellen enemmän jotain muuta, kuten ruokinnat. Mutta ruokinnoilla ja nuolukivillä kulkevien eläinten seuranta riistakameroilla on ollut erittäin mielenkiintoista ja moni ensimmäinen havainto tai ainutlaatuinen kuva olisi jäänyt näkemättä ilman seurantaa. Siitä kun olen aloittanut metsästämisen, on riistanhoidossa menty eteenpäin ja alettu tekemään niin suuremmassa kuin pienemmässä mittakaavassa riistan hyvinvointiin ja menestymiseen vaikuttavaa työtä. Olen viime vuosina saanut seurata oman työn lisäksi appiukon mökilleen tekemän pienen kosteikon ja riistapellon kehittymistä. Olen huomannut, kuinka pieniltä tuntuvat teot liittyvät suurempiin ja muodostavat kokonaisuuden.
Ala-asteen ystäväkirjaan kirjoitin haaveammatikseni riistanhoitaja. Ensimmäinen urahaave unohtui, mutta selvää oli, että metsäalaa lähdetään opiskelemaan. Tie vei Pohjanmaalta Helsinkiin yliopistoon, monen eri tehtävän kautta riista-alalta metsäalalle ja takaisin, Etelä-Suomeen ja takaisin Pohjanmaalle. Nykyiseen tehtävään johdatti opiskelu- ja työaikainen oivallus, että jos ei ole paras, täytyy olla ainoa. Tämän ymmärtäminen vei harjoitteluun Pohjanmaan rannikkoseudulle ja kielikylpyyn. Kielikylvyn ansiosta laihialainen voi asustella Laihialla ja käydä töissä Rannikko-Pohjanmaalla ja työskennellä pohjalaisten kanssa. Eri kielellä kuin osasin ajatella, mutta muuten asiat ja ihmiset ovat hyvin samanlaisia.
Nyt kun seuraava sukupolvi on jo aloitellut kulkemaan mukana, tulee ensimmäisiä kertoja koko ajan vastaan. Jo pelkistä retkieväistä syntyy hyviä kokemuksia. Ne on syytä ollakin kunnossa, jotta mielenkiinto säilyy. Uusista asioista saa virtaa, vaikka ne eivät kaikki sattuisikaan omalle kohdalle. Ensimmäisiä tulee eteen ja kokemukset karttuvat.
Jaakko Hautanen
Kirjoittaja työskentelee riistasuunnittelijana Rannikko-Pohjanmaalla