Hirvien pankkilupamenettely on osalle alueista levinnyt käytäntöön, kun on huomattu, että saaliin ja tarvittavien lupien tarkkaa määrää on vaikea hahmottaa vielä keväällä. Jalat liikuttavat hirviä, eivätkä ne jakaudu tasaisesti. Kun on painetta kannan laskulle, ei lupamäärien aliarvioimiseen ole varaa. Toisaalta mahdollisuus ylenpalttiseen lupien käyttökin voi vääristää hirvikannan rakennetta, jos saalista ei suhteuteta kannan tilaan. Perinteisesti kun on metsästäjäkunnassa tavoiteltu kaikkien lupien kaatamista, naapurin Reiskakaan ei ole saanut nukuttua ennen kuin tämä velvoite on ollut täytetty.
Lopullinen päätös syksyn kaatomäärästä tehdään jahdin aikana, kun metsässä liikuttaessa tai koiria gps:stä seuratessa alkaa alueen todellinen hirvimäärä hahmottua. Toki tämä on perinteisesti ollut mielipide, johon vaikuttaa itse koetut hirvihavainnot ja nähdyt jäljet. Oma riista on kuitenkin tuonut havainnot kootusti kaikkien nähtäville ja analysoitavaksi, jolloin pelkästään omien silmien perusteella ei tarvitse enää muodostaa käsitystä kannasta.
Oma riistan ohella 2010-luvulla käyttöön otetut hirvitalousalueet ja riistanhoitoyhdistysten verotussuunnittelu ovat muuttaneet metsästyksen mitoituksen sääntelyä suuntaan, jossa yhä enemmän päätäntävaltaa ja vastuuta voidaan siirtää paikallistason toimijoille; sille kuuluisalle kentälle. Verotussuunnittelu antaa raamit tavoitteelle mihin pyritään ja millä tavalla, mutta tarkan saalismäärän rajaus jo keväällä on haastavaa. Se on käytännössä joko liian pieni tai liian suuri. Pankkilupien avulla voidaan kuitenkin ottaa huomioon jahtikaudella tarvittava pelivara.
Kuten kaikissa asioissa, myös pankkiluvissa on omat haasteensa. Metsästäjien jahtiverissä virtaava saaliskateus saa vertaamaan oman porukan lupamäärää naapurin lupamäärään. Pankkilupia yhteisluvan sisällä jaetaan hehtaareiden mukaan, periaatteella joko kaikille tai ei kenellekään. Hyvä tarkoitus ylimääräisten lupien kohdentamisesta tihentymäalueille hautautuu kateuden alle. Jos jollakin seuralla on hyvin hirviä ja suunnitellut luvat on nopeasti käytetty, mikseivät he voisi ampua jonkun lisäluvan? Toisaalta osa pitää metsästäjiä ahneina ja lyhytnäköisinä, jotka pyrkivät maksimoimaan saaliin miettimättä kannan kehitystä useamman vuoden perspektiivistä. Vastuuta ei uskalleta eikä haluta antaa. Maanomistajista joku voi edelleen vaatia kaikkien lupien käyttöä tilanteessa kuin tilanteessa.
Näistä haasteista huolimatta ainakin allekirjoittanut uskoo, että jokainen seura voisi kasvattaa haettavaa lupamäärää 20 prosenttia ja 100 prosentin kaatomäärän sijaan tavoitella 80 prosentin kaatomäärää. Toki yhteisluvissa pelisääntöjen pitää olla selkeitä, kaikkien tiedossa ja etukäteen päätettynä. Ja seuroilta tarvitaan selkärankaa niiden noudattamiseen, jotta riidoilta vältyttäisiin.
Mitä harvempi hirvikanta on, sitä epätasaisemmin eläimet todennäköisesti jakautuvat, jolloin metsästysmahdollisuudet ja saaliskaan eivät tule tasaisesti jakautumaan. Jokaisen pitäisi laajentaa ajatteluaan koko hirvitalousalueelle, eikä vain tuijottaa sitä omaa jahtialuettaan. Metsästäjille pitäisi saada laajempaa riistakantojen hoitoon suuntautuvaa ajattelua ja tätä kohden pankkiluvat ohjaavat.
Kommentoi alle, miten teillä pankkilupasysteemi toimii tai miksi se ei sovellu omalle alueelle!
Joni Saunaluoma
Hirvitalousaluesuunnittelija
Pohjanmaa & Rannikko-Pohjanmaa