(Gallinago gallinago)
Tuntomerkit: Lehtokurppaa paljon pienempi. Puku on juovikkaan ruskea. Pää on pitkittäisjuovikkainen. Poikkijuovaiset rinta ja kupeet eroavat jyrkästi valkeasta vatsasta. Nokka on pitkä ja suora. Räpsähtää usein vasta jaloista lentoon ja päästää käheän ähkäisyn – ätsh. Lento heittelehtivää sik-sak lentoa, lintu kohoaa korkealle ja pudottautuu nopeasti alas. Laji piileskelee mielellään kasvillisuuden seassa. Pyrstön reunoissa hieman valkeaa. Heinäkurpalla pyrstön reunat ovat leveälti valkeat.
Esiintyminen: Yleisehkö koko maassa soilla, rantaniityillä ja kosteikoissa. Kanta runsain Pohjois-Suomessa.
Lisääntyminen: Munii huhti-toukokuussa neljä päärynänmuotoista vihertävänruskeaa tummatäpläistä munaa. Pesä saraikossa tai mättäällä.
Ravinto: Madot, hyönteiset ja kasvinosat.
Muuta: Rauhoitettu.