Siirry sisältöön

Miten käy hirvieläinkantojen tulevaisuudessa?

Riistanhoitomaksun maksaneiden metsästäjien määrä on pysynyt suhteellisen tasaisena jo usean vuoden ajan. Vuosittain metsästyskortin lunastaa runsaat 300 000 metsästäjää. Huomionarvoista on se, että riistanhoitomaksun maksaneiden miesten määrä on ollut laskusuunnassa, kun puolestaan naisten määrä on lisääntynyt. Toistaiseksi naisten määrän kasvu on siis pystynyt kattamaan miesten puolelta tulleen hävikin, mutta jatkuuko sama kehitys edelleen?

Hirvijahti on monelle metsästäjälle henkireikä, ja siihen osallistuukin vuosittain noin puolet riistanhoitomaksun maksaneista. Hirvenmetsästys on perinteisesti ollut kyläyhteisön yhteistä toimintaa ja monilla menee suuri osa syksyn viikonlopuista metsässä hirviä pyytämässä. Hirvipeijaiset ovat olleet metsästyskauden kohokohta, jonne kutsutaan myös metsästysseuran jäsenten läheiset, maanomistajat ja joskus jopa koko kylän asukkaat kuulemaan metsästystarinoita ja syömään maukasta hirvikeittoa.

Kun otetaan huomioon valloillaan olevat muutokset nyky-yhteiskunnassa, eli väki – ennen kaikkea nuoriso – muuttaa maaseudulta kaupunkeihin ja maaseudun väestö ikääntyy, niin muutoksia metsästysseurakenttään ja perinteisiin metsästystapoihin lienee luvassa. Nuoremmalla väestöllä ei ole enää samanlaista mahdollisuutta sitoutua koko syksyksi hirvieläinjahteihin ja vanhempi harrastajakunta jättäytyy ajan myötä pois metsästyksen parista. Riittävätkö metsästäjien rahkeet hoitamaan hirvieläinkantoja tulevaisuudessa?

Hirvi juoksee talvimaisemassa.
Kuka ampuu hirvet tulevaisuudessa? Kuva: Toni Mikkola

Jos oletetaan, että hirvieläinjahteihin käytetyt henkilötyöpäivät tulevat tulevaisuudessa laskemaan, niin metsästyksen tulisi tehostua, jotta kannat saataisiin pidettyä ennallaan. Muun muassa metsästystavan valinnalla voidaan vaikuttaa saalistehokkuuteen – esimerkiksi kyttääminen tai pysäyttävän koiran haukulle hiipiminen lienevät henkilötyötunneissa mitattuna tehokkaampia keinoja kuin vaikkapa miesajolla ja passilinjalla metsästäminen. Pysäyttävä koira ei kuitenkaan toimi esimerkiksi valkohäntäpeuralle tai metsäkauriille ja ilmaston lämpenemisen myötä lumettomat talvet todennäköisesti yleistyvät, mikä puolestaan vaikeuttaa kyttäämistä.

Entä jos metsästyksen tehostaminen ei riitä pitämään kantoja kurissa? Kaupungeissa on huomattava määrä metsästäjiä, joilla ei ole mahdollisuutta sitoutua metsästysseuratoimintaan, mutta halua osallistua jahtiin löytyisi. Löytyykö ratkaisu metsästysmatkailusta, jossa maksaville asiakkaille tarjotaan metsästysmahdollisuuksia? Monessa muussa Euroopan maassa metsästys on huomattavasti kaupallistetumpaa toimintaa kuin Suomessa. Euroopassa palveluun kuuluu tyypillisesti kaikki majoituksesta ja muonituksesta lähtien oppaisiin ja varusteisiin. Lisäksi erikseen maksetaan vielä kaatomaksut, varsinkin jos kyseessä on komea trofeeyksilö.

Itse metsästys on kuitenkin vain pieni osa koko prosessia ja suuri osa työstä tehdään riistanhoidon, talkoiden ja saaliin käsittelyn merkeissä. Maksavat asiakkaat eivät yleensä kuitenkaan näihin osallistu, vaan nämä toimet jäisivät yhä harvempien harteille ja varsinkin tiheillä peura-alueilla korvauksetonta työtä näiden parissa on jo nyt runsaasti.

Maksavat asiakkaat odottavat myös saavansa rahoilleen vastinetta, eli saaliin saamisen todennäköisyyden tulisi olla vähintään kohtuullinen, joka taas puoltaisi kohtuullisen suuria riistakantoja. Tämä puolestaan aiheuttaisi lisää harmia esimerkiksi maanomistajille, joista suurin osa on vuokrannut maansa metsästysseuran käyttöön joko vastikkeetta tai esimerkiksi lihaosuutta vastaan. Pystyisikö vieraskorttien, lihanmyynnin ja kaatolupamaksujen tuotosta maksamaan mahdollisesti maanomistajille metsästysoikeuden vuokraamisesta rahalla, jotta hekin hyötyisivät toiminnasta?

Spekulaatiota metsästyskulttuurin, riistakantojen ja metsästäjäkunnan tulevaisuudesta voidaan käydä loputtomiin. Muutos lienee vääjäämätön, mutta millainen muutos on luvassa? Sen meille näyttää vain aika.

Kommentoi alle, mitä kuvittelet tulevaisuudessa tapahtuvan!

 

Valto Kontro

Riistasuunnittelija, Uusimaa

Suomen riistakeskus

31 kommenttia artikkeliin ”Miten käy hirvieläinkantojen tulevaisuudessa?

  1. Tero Manninen

    Ajatuksesi ovat varmasti oikean suuntaisia. Nykyään jahti on jo muuttanut muotoaan siten että metsähallitus myö lupia yhteisille valtion maille näiden kyläporukoitten lisäksi, joka on varmasti oikein. Ongelmana on kuitenkin se että meno on muuttunut villimmäksi ja kyläporukoiden lupamäärät ovat pienentyneet. Kuitenkaan lähellekään kaikki ”villit porukat” eivät saa sen muutaman jahtipäivänsä aikana ammuttua lupiaan ja kyläporukka ei saa tästä mitään tietoa vaikka pystyisikin metsästämään näiden luvat kannanhoidollisessa merkityksessä pois. Tähän epäkohtaan tulee puuttua siten että villit porukat velvoitetaan tekemään välittömästi metsästyksen päätyttyä kaatoilmoitukset ja käyttämättömät luvat annetaan alueen paikallisseurueen käyttöön. Jos näin ei toimita, hirvikanta ja lupamäärät vääristyvät vuosien kuluessa. Koska tilanne on se että olisimme jopa saamassa uusia erähenkilöitä seuraamme mutta lihaosuudet jäävät niin pieniksi ettei se houkuta liittymään seuraan. Toisakseen vähäiset luvat ammutaan muutamassa päivässä eikä sekään ole hyvä asia. Kuunnelkaa kenttää, siellä on tietoa, tahtoa ja halua.

    • Hirvenmeteästys loppuu jo kuluvan vuoden aikana kaikilta lähialueitten seurueilta.

    • Metsähallitusta ja Riistakeskusta säätelee lainsäädäntö. Tämän säädännön ja Maasetuelinkeinojen lautakunnan päätösten mukaisesti tulee valtion maille myöntää lupia vain niille joilla ei ole kohtuudella muuta metsästysmahdollisuutta. Tämä tarkoittaa sitä että kaikki joilla on mahdollisuus seuraan ja yksityismaiden pyyntiin tulisi jättää huomioimatta hakemuksissa. Riistakeskus on haastanut tämän. Mm omalla alueella on tilanne se että ne jotka pyytävät seuroissa on parempi mahdollisuus valtionmaanlupaan ja mm 15 hengellä on tällaisessa tapauksessa saanut enemmän lupia kuin yksityinen seurue jolla ei ole tätä muu metsästysmahdollisuus (yksityisten alueen luvilla saadut luvat) joissa on ollut 20 henkeä, lisäksi yksi alue näyttää olevan vain seuroja varten eikä seurue lupia ole sinne myönnetty. Tästä on hyvä ja kuvaava kirjoitus Jarmo Kiurun hirvenmetsästysoikeus kirjassa.
      Mm Kuusamossa on tilanne tästä poikkeava, lähellä lainsäädäntöä, Posiolla ja Ranualla on soveltava, sitten on nämä Kemijärvet ym joissa meno on näiltä osin villiä.
      Se miten tämä saataisiin kuntoon olisi ensimmäinen tehtävä vaatia kaikkia rekisteröitymään omariistaan ja siellä missä porukassa aikoo hirveä pyytää. Tämä lista suljetaan maaliskuun viimeinen päivä ja sen jälkeen ei voi lisätä eikä poistaa nimeä ja lista olisi julkinen, joten jokainen hirven pyytäjä voisi tarkistaa kenellä on omalla alueella pyyntioikeus. Näin nämä jotka nyt tulevat vasta kun hirven pyynti on alkanut ja äänestävät itsensä seurassa pyyntiin ja pyytävät useassa seurassa ja useilla alueilla, joutuisivat noudattamaan lakia ja näin heinäsirkka porukat ja pyytäjät joutuisivat samaan käytäntöön kuin muutkin.
      Samalla avautuisi nuorille paremmat mahdollisuudet seuroihin / seurueisiin hirvenpyynnissä valtion mailla.
      Mitä tulee kotikunnan valtionmaan metsästysoikeuteen kyse on vain metsästysoikeudesta valtionmaille ei myönnetystä hirviluvasta, ja tällainen oikeus voidaan myöntää seuralle sen anoessa kohtuullista valtionmaan osaa omaan pyyntiin kotikunnan pyytäjille, jolloin jos hirvi menee valtion maille niin se voidaan sieltä käydä pyytämässä.
      Monelle nuorelle on mahdoton tulla näihin porukoihin pyytämään ja tämän vuoksi pitäisi tämä valtion maiden lupakäytäntö saada vain niille joilla ei ole muutametsästysmahdollisuutta, jotta taataan lain kirjaimen tarkoitus antaa pyyntimahdollisuus muille kuin yksityismaiden luvilla hakeville.
      Samalla näille porukoille tulee laittaa velvoite hoitaa hirvikantaa ja riistakantaa mm nuolukiviä viemällä ym toimin jotka osoitetaan näille porukoille valtion mailla suunnitellusti, nyt tämä valtion maa on tässä suhteessa vähän sellainen avoin kenttä.
      Tämän muutoksen jälkeen pitäisi myös ammuntatoimintaa lisätä ja palata vanhaan koe muotoon jossa ammuttiin lähelle todellista tilannetta eli ensimmäisen laukauksen jälkeen tulee se liikkuvaan suoritettu paikkolaukaus, joka pitää pystyä lähettämään. Nykyisen kaltainen järjestelmä jossa ammutaan koe niin että sellaista ampumatilannetta ei metsässä tule koskaan jossa pusien ja tukien päältä ammutaan paikalleen. Tähän pitäisi saada mutos, jos uutta koetta ei pysty suorittamaan on hirviporukassa myös muita jopa arvokkaampia tehtäviä kuin ampuminen tai kaataminen, mm hirven poiskuljettaminen, nahottaminen ym sekä kahvin ja tulipaikan ylläpito ja johtaminen, näille tulisi antaa suurempi arvo kuin nykyisessä nopeassa tehopyynnissä jossa pyyntikulttuuri on suuresti muuttunut.

  2. ”metsästyksen tehostaminen esimerkiksi koiralla” Ei hirvikoiraa uskalla enää laittaa metsään susi tilanteen takia. Varsinkin kun Luke ei enää näytä panta susien paikkaa. Jos susien lisääntyminen jatkuu tätä tahtia ja hirven metsästäjät ikääntyvät niin ajojahti ei onnistu. Käyttämällä ei saada puoliakaan hirvistä. Olen erään metsästysseuran hirviporukan johtaja ja tiedän mistä puhun. Normaalisti alueellamme metsästys kestää 3viikonloppua mutta viime syksyn susien vierailu pitkitti jahdin 6viikonloppuun.

    Mitä maiden omistajien hyötyihin tulee niin taimi vahingot vähentävät ja maanviljelijän paalit säilyvät. Tämän luulisi olevan jo rahallisesti hyödyllinen asia ilmaisesta metsästys toiminnasta. Ennemmin asiat pitäisi kääntää toisin päin maan omistaja maksaa metsästysseuralle metsästyksestä ellei itse metsästä.

    Mitä tulevaisuudessa tapahtuu hirvenpyynnin kanssa on selvä pienet hirviporukat ”kuolevat” pois ja tulee isot tilalle jotka ei metsästä yhtä laajasti ja paikoittain hirviä on liikaa. Toinen on tämä susi tilanne se estää metsästyksen koirilla ja vie monelta metsästäjältä mielenkiinnon kyseiseen harrastukseen. Toivottavasti Luken sudet sitten pitävät hirvikannan kurissa ja ihmiset elossa.

    • Voitto Määttä

      Ei ole koiramiehiä ja tiedättekö miksi. Arvatkaa?! On yksinkrrtainen selitys. Kuka hullu enää otta hirvikoiraa kasvamaan ja koulutettavaksi susien sekasn.

    • Erkki räsänen

      Yksi ja varmasti tehokas vapaa sorkkaeläinten pyynti alueella missä on metsästyoikeus

  3. Teuvo Juhani Niiranen

    Hirvijahti on tehostunut kokoajan,jopa siinämäärin,että laajoilla alueilla maassamme vedettiin tappiin asti,eli tammikuun puoliväliin,saamatta lupamääriä täyteen.Ja miten saataisikaan,koska porukat ilmoittavat jääväksi kannaksi 30kpl, vaikka todellisuudessa alue on tyhjä hirvistä. KYLLÄ NIITÄ MUUALTA TULEE, vai tuleeko?

  4. Suuren peuratiheyden alueilla olisi ensiarvoisen tärkeää auttaa seuroja keskeisten toimijoiden taholta tehostamaan pyyntiä, saaliin käsittelyä ja lihan jakelua. Tämä edesauttaisi lupien käyttöastetta ja kanta saataisiin oikeasti taittumaan. Nyt aivan liian paljon työtä jää yksittäisten henkilöiden vastuulle ja mikäli lihan jakelu ja sen tuloutus ei ole kunnossa jää myös motiivi lupien käyttöön täyttymättä kun varapakastimen varapakastinkin on jo täynnä lihoja.
    Mikäli kantaa ei oikeasti saada leikattua alaspäin lisää se vain suuren yleisön intressiä susikantojen kasvattamiseen kun metsästäjät eivät saa hommiaan hoidettua ja uskotaan että sudet hoitavat homman. Tiheä susikanta taas tuhoaa koiran käytön majdollisuudet lähes kaikessa metsästyksessä.

  5. Koirilla metsästäminen vähenee tulevaisuudessa, kun sudet leviävät. Jossain vaiheessa se loppuu kokonaan. Toki aina on niitä, joille koira on vain työväline, mutta koiristaan välittävät lopettavat lopulta hirvien haukuttamisen. Hirvimetsästyksen tulevaisuus on kyttäysjahtia, mikä ei ole kovin tehokasta alueilla, joissa ei ole esim. peltoja. Isoilla seuroilla on vielä ketjussa ajattamisen mahdollisuus, mutta pienissä seuroissa tästä ei juuri ole hyötyä, jolloin kulttuuri hiipuu entisestään ajan kanssa.

  6. Ilpo Pietilä

    Hirvikanta kiireesti ainakin 1/3 nykyistä pienemmäksi ja pysyvästi. Valkohäntäkauris/peura hävitettävä kokonaan, sillä pohjois-amerikkalainen vieraslaji, joka ei kuulu lainkaan Suomeen. Eipä mulla muuta!

  7. Anneli Jalkanen

    Tulevaisuuden toivomusvisio! Hirvieläimistä metsäpeuran kanta on noussut reilusti, hirven kanta on oikeassa suhteessa pienten männyntaimikoiden määrään eli nykyistä pienempi, metsäkauriita on jonkin verran enemmän, mutta vieraslaji valkohäntäpeura on hävitetty kokonaan luonnosta. Sitä kasvatetaan vain isoissa aitauksissa lihan myyntiä varten. Tähän toivevisioon pääsy vaatisi hirven osalta lähivuosina esimerkiksi naaraiden osuuden alentamista kannan tuottavuuden alentamiseksi. Tämä helpottaa metsästysponnistelujakin, kun vasoja syntyy vähemmän. Syyt toivomusvisiooni ovat toisaalta metsien monimuotoisuuden kohentaminen, ja toisaalta biotalouden puuntuotantopohjan, eli runsaan kuitupuun ja laadukkaan tukkipuun tuotannon varmistaminen. Lisätietoja blogissa: metsanomistaja.blogspot.com.

  8. Suuret ikäluokat poistuvat jo vauhdilla muonavahvuudesta – myös hirviporukoista. Huomioita:
    1) Nuoria ei ole tulossa mukaan, varsinkaan kun metsästysseuraan liittymisehdot ovat liian tiukat. Parin tuhannen euron kynnysraha on monille liikaa. Viiden – viimeistään kymmenen vuoden päästä ollaan isoissa ongelmissa.
    2) Koko syksyksi sitoutuminen joka viikonlopuksi hirvipassiin ei montaa keski-ikäistäkään houkuta.
    3) Pystyyn kuollut on myös ajatus armeijan määräämisestä hirvien vähentämiseen liikennevahinkojen ja taimikkotuhojen torjumiseksi. Kaikenlainen osaaminen metsästyksestä ja saaliin käsittelystä puuttuu.
    4) Jollet ole aktiivisesti mukana, et osaa suolistaa hirveä, et osaa nylkeä sitä, et osaa järjestää riiputusta, et osaa paloitella jne.
    t. Seppo FM & KTT, 70 v. ja 20 vuotta hirviporukassa mukana olleena Etelä-Juvan Erämiehissä

    • Tämä oli hyvä kirjoitus sinulta Seppo Salo! Olen samaa mieltä miten tässä hirvenpyynnissä käy. Menee siihen että liikenne onnettomuuksia hirvien kanssa tulee jatkossa paljon ja ihan siitä syystä kun ei enää ole metsästäjiä , sitähän ainakin vihreät toivoo.
      Olen varma että hirviä ammutaan palkkarahana 10-20v kuluttua, ei kukaan metsästäjä jaksa tuota taakkaa talkoolla tehdä niinkuin nykyisin.Nykyisiä pyytäjiä ei enää ole kohta, ainoastaan nuoriso ja heitä on liian vähän siihen. Kiitos ukkoontuneiden seurojen kun ette kateuksissaan ottaneet nuoria mukaan , ihan sairasta lihan himoa…
      Toki tämä ei ole vain kylien ja seurojen asia, valtionkin pitäisi ymmärtää kuinka poskettoman määrän me metsästäjät tehdään työtä suomen valtiolle ilmaiseksi poistamalla tienpäällä isoa tuulilasista läpi käyvää iso ruhoa joka varmasti tappaa tai tuhoaa.
      Niin tämä vain oli toteamus mitä on tulossa..
      -Jouko Keränen

  9. Hirvieläin kanta tulisi harventaa nyt kun jahtiin kykeneviä vielä on. 1-2hirveä/1000ha olisi aivan ehdoton maksimi. Myös kannan tarkoituksen mukainen kasvattaminen tulisi lopettaa. Esim. Ei ammuta tuplavasojen emää.

  10. Miten täällä pohjoisessa Oulun läänissä näitä hirviä enää pystyy metsästämään, kun metästysajat ovat säännelty etelän mukaan. Viimesyksynäkin alle 2 kuukautta aikaa ja lunta oli niinpaljon ettei vanhemmat miehet enää päässeet liikkumaan metsässä. Tammikuun jatkopyynti on näille leveysasteille aivan turhanpäiväistä, kun päivä on niin lyhyt, ettei kannata ajella muutamaa sataa kilometriä viikonlopussa. Pyynnin alaoitus takaisin syyskuun viimeiseen viikonloppuun, tai vaikka 20.9 oli päivä mikä hyvänsä.

    • Tässä jamo puhuu asiaa. Viime syksy hyvä esimerkki siitä mitä lumi tekee täällä pohjoisessa. Ostettiin pyyntilupia sallaan ja lunta oli jo kuukauden kuluttua nii paljo ettei koirallakaan enää pystyny pyytämään, elikkäs samaa mieltä, että palautetaan metsästyksen aloitus täällä entisillä oulun- ja lapinläänin alueella syyskuun viimeiseen viikonloppuun niin saanti ongelmat vähenee.

    • Miksi pitää poistaa pyynti sellaisilta jotka pystyvät vanhaa perinnettä käyttäen pyytämään hirviä. Monilla alueilla on hirviä saatu hiihtämällä ja oltu innoissaan kun on tämä autolla ajelu ollu vähäisempää ja saanut rauhassa hirven jälkiä hiihdellä ja pyytää.
      Lisäksi kun nyt vaaditaan hirvituhoja vähäisemmiksi pitäisi sitä vastoin pyyntiä joulukuun puolenvälin jälkeen lisätä jotta pyynti kohdistuu näihin talvehtiviin kantoihin ja niiden tuhoalueille ja näin pienentää jo lainkin vaatimaan hirvituohoa. Tätä ei saada tehtyä syyskuussa jolloin hirvet ovat kesäalueilla, kuin auttavasti.
      Ihmettelen että hirvimiehet itse ovat tätä pidentynyttä pyyntiaikaa rajoittamassa ja toisten hirvenpyytäjien toimia rajoittamassa.

  11. maaton kaupunkilainen

    ”Nuoremmalla väestöllä ei ole enää samanlaista mahdollisuutta sitoutua koko syksyksi hirvieläinjahteihin”

    miksi ei ole? valinta kysymys mitä sillä vapaa-ajalla tekee…

    ”Kaupungeissa on huomattava määrä metsästäjiä, joilla ei ole mahdollisuutta sitoutua metsästysseuratoimintaan, mutta halua osallistua jahtiin löytyisi.”

    miksi ei ole mahdollisuutta jos kerran halua on? edelleen kaikilla on omat vapaat valinnat vapaa-ajalla tekemisiin…

    • Monet ovat sitoutuneita perhe-elämään, töihin, opintoihin ja muihin harrastuksiin. Monet seurat velvoittavat hirviporukan jäseniään osallistumaan jahtiin niin pitkään, kuin seura jahtaa, eli usein edellyttävät osallistumista joka viikonloppu, jolloin perheellisillä, työssäkäyvillä ihmisillä usein ajan puute muodostuu ongelmaksi. Lisäksi metsästysmaat ovat usein kaukana ja edes-takas ajaminen joka viikonloppu on joskus korkean kynnyksen takana. Kuitenkin halua osallistua jahtiin edes jonkun kerran vuodessa usein olisi.

      Valto Kontro
      Riistasuunnittelija

    • Tähän Valto Kontron vastaukseen voisin sanoa, niinkuin entinen mies, että joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Jos tuolla tavalla ajattelee, ei kannata ryhtyä mihinkään yhteiseen harrastukseen kuorimalla kermat kakun päältä. Jokaisen viikonlopun mukanaolemista tuskin monikaan seura vaatii, mutta jos haluaa olla mukana muutaman kerran ei voi kyllä olla vaatimassa lihaosuuttakaan. Niinkuin Kontro sanoo, että ajanpuute modostuu ogelmaksi, silloin ei kannata juuri hankkia mitään harrastuksia, mitkä vaativat vähänkään sitoutumista. Huono perustelu kaikenkaikkiaan.

  12. Metsästäjän tutkinnon suoritin neljä vuotta sitten. Olen hakenut sen jälkeen 10 lähialueen seuraan ja missään ei kuulemma ole tilaa, mitä hauskimpia selityksiä olen kyllä saanut kuulla. Kanssani samaan aikaan kurssin suorittaneella kaverillani täysin sama tilanne. Höpöhöpö-juttuja nämä ukkoutumiset, nuoria olisi seuroihin tulossa, mutta ”ukoissa” elää vahvana perisuomalainen asenne; ”jos minä en voi hirveä ampua, ei sitä sitten ammu kukaan muukaan.”

    Tässä olisi liitollakin melkoisesti tehtävää ja tiedän tämän olevan aito ongelma monella innokkaalla nuorella.

    • Seuraton jo vuosikymmeniä

      Juuri näin. Joku tutkiva journalisti voisi tehdä soittokierroksen metästysseuroihin ja kysellä mahdollisuutta päästä seuraan jäseneksi, niin asia alkaa selvitä. Ei metsästysporukoihin haluta uusia jäseniä.

    • Jukka Okkonen

      Moi. Missäs päin sellaisia seuroja on ettei nuorempia oteta seuraan. Meidän seura ottaa mielellään nuorta väkeä, koska keski-ikä on jo 63v. Mutta eipä ole tullut hakemuksia viiteen vuoteen.

    • Justiinsa näin, sillä pitäisi saada nämä valtion maat vain maattomien ja seuraan kuulumattomien seurueiden käyttöön jotta hirven pyynti mahdollisuus olisi lain mukaisesti kaikilla kohtuullisesti mahdollista.

  13. Omien kokemusten myötä totean, että kateus/ nurkkakuntaisuus on paljolti esteenä tehokkaaseen hirvikannan vähentämiseen. Esimerkki: olin 17vuotta eräässä seurassa siellä sai kytätä kun vain ilmoitti johtajalle missä ja milloin menee. Ammuin eräänä syksynä kaverin (mets. joht.) kanssa puolet luvista kyttäämällä. Saalis jaettiin kaikkien kesken. Minä toispaikkakuntalaisena ajoin jopa kolmekertaa viikossa (250km/suunta). Paikalliset ei viitsineet kytätä mutta alkoi kuulua nurinaa, että ammutte kaikki luvat. Alkoi tympimään, niinpä erosin porukasta oli muuten kallista lihaa mitä syötiin meillä niinä vuosina. Uskon, että homma hoituu kunhan peli on reilua ja kateus y.m. nekatiivinen jätetään pois.

  14. Halukkaita olisi

    On paljon metsästäjiä, joille ei aukea kunnollista metsästysmahdollisuutta, koska porukoihin ei pääse mukaan.

  15. Olisiko ajatusta, että koko RHY tai vaihtoehtoisesti hirvitalousalue olisi ns ”yhteislupa-aluetta”? Nykytekniikalla jokainen kaato on helppo ilmoittaa RHY:lle joka ylläpitää jäljellä olevaa lupamäärää.
    Valkohäntäpeurojen kohdalla pitäisi siirtyä alueellisiin lupakiintiöihin. Eteläsuomen tiheillä alueilla tulisi poistaa luvitus kuten metsäkauriiin kohdalla jo on. Minimissään vasat tulisi saada metsästää ilman luparajoituksia. Luonnollisesti ilmoitukset kaadoista on tehtävä ja RHY voisi tarvittaessa vetää jarrut päälle.

    • Monissa riistanhoitoyhdistyksissä on yksi yhteinen yhteislupa-alue. Tämä on kuitenkin seurojen ja luvanhakijoiden keskenään sovittavissa, eikä lainsäädännön puitteissa voida velvoittaa seuroja yhteislupiin. Seuroilla on oikeus hakea lupia itsekseen ja niitä voidaan myöntää, mikäli seura täyttää ehdot luvan saamiselle. Yhteisluvissa on toki se etu, että lupia voidaan tarpeen tullen siirtää yhteisluvan sisällä osakkaalta toiselle, jos jossain ilmenee esimerkiksi hirvitihentymiä tai vahinkoherkkiä kohteita. Tähän tarkoitukseen myös pankkilupakäytäntö on hyvä.

      Valto Kontro
      Riistasuunnittelija

  16. Voitto Koskenvalta

    Kukahan nyt Kontrolle on sanoja suuhun laittanu,kyllä hirvijahteihin riittää porukkaa maaseudulla pitkäksi aikaa, ajavalla koiralla onnistuu pyytää ne kauriit ja peurat osa dreevereistä ajaa myös hirveä.Ei tarvita mitään mahdotonta ajomies porukkaa.Nykyisellä GPS paikannuksella selviää pienikin porukka.Sudet harventaa lähes joka puolella sorkkaeläinkantaa nyt jo tehokkaasti.Oma havaintoni on että peurat on lisääntyneet, mutta hirvikannat ehkä hiukan vähentynyt.Ainut hyödyllinen asia olisi antaa metsästäjille lisää koulutusta liikkuvassa passissa olemiseen,sekä ampumataidon kehittämiseen.

  17. Omien kokemuksien mukaan kyttäysjahti on kohtuullisen turvallinen metsästysmuoto ja valikoivat riistalaukaukset mahdollisia. Osumat riistaeläimeen usein hyviä ja vaatii silti monesti koiran, varmistamaan kaadon löytymisen. Miellyttävä metsästysmuoto, jossa voi itse valita sääolosuhteen ja joskus mukavan paikan.
    Sen rinnalla varmasti säilyy yhteisjahti koirien kanssa, jossa pääseen kokoontumaan ja kokemaan seuruemetsästystä. Nykyaikaan viikonlopputyötä tekevillä on haastavampaa päästä mukaan, mutta jos molempiin jahtimuotoihin voi ”myydä” oman kyttäysvuoron tai jahtiviikonlopun kaverille tai turistille, niin löytyy tuuraaja.
    Pitäisikö olla joku hirvijahtireservi, johon voi ilmoittautua ampumakokeen suorittaneet ja muutenkin tunnolliseksi koetut seurattomat metsästäjät?

    • Törölä Eino

      einomies. 38 vuotta porukassa meille pääsee porukkaan jos asuu kylällä osuuskokoja 0n useita neljäs osa puolikas ja kokoosuus l
      Kynnys raha hirvimetsään 100€ ja sitten on mahdollisuus ostaa metsäpala ja sen avulla pääsee porukkaan vaikkei asukkaan kylällä.ei muuta kuin tervetuloa

Kommentointi on suljettu.