Onko rakkauteni riistaan laimentunut aikojen saatossa? Onko se oikeastaan rakkautta koskaan ollutkaan? Nämä kysymykset tulivat mieleeni lukiessani kollegoiden mainioita blogeja aiheesta. Samaistuin niihin ainakin osittain jokaiseen. Tuttuja tunteita ja tilanteita.
Rakkaus on suurta tunnetta johonkin, joko yksi- tai molemminpuolista. Ehkä vanhoja perinteitä vaalien en luontaisesti keskustele rakkaudesta, oli kohde mikä tahansa. Pidän nämä asiat visusti ominani. Tosin tarkemmin ajatellen joskus kaveriporukassa pitkän jahtipäivän kääntyessä jo seuraavaan saattaa eteen tulla vaivaantunut, ohitse kiitävä herkkä hetki. Tällöin joku halaa toista tai avautuu elämästään. Tapahtumia edeltää saunan lattian lainehtiminen hylsyistä, kaadoista ja koirien riistatöistä. Ei siis poikkea minkä tahansa harrastusporukan saunaillasta. Rakkaudeksi tuota hetkeä en kuitenkaan tohtisi sanoa. Mieluummin terapiaksi, missä riistalla on oma roolinsa yhteisenä kiintymyksen kohteena. Aamupäivällä sitten jälleen jatketaan kuivin suin uusien saunatarinoiden metsästämistä, milloin sänkipellolla, toisinaan tunturissa.
Rakastumista seuraa vaihe, jolloin kohdetta tulee ajateltua jatkuvasti. Samalla koetaan voimakkaita mielihyvän tunteita, ehkä jopa mustasukkaisuutta. Muistuu mieleeni metsästäjäpolkuni alkuvaihe, jolloin valmistauduin sorsastuksen aloituspäivään into pinkeänä asetta puhdistaen, rasvaten ja panoksia lajitellen. Nykyään nuo aloituspäivät yllättävät minut kuin talvi autoilijat. Iltalennolle olen sentään aina suoriutunut, missä nuoruuden intohimosta muistuttaa aseöljyn liikalotraamisen aiheuttama haulikon haljennut tukki.
Ehkä sitä kaverin saaliista hivenen mustasukkaisuuttakin koki nuorempana. Nyt tunne pulpahtaa pintaan enää heitä kohtaan, jotka pääsevät metsälle halutessaan. Järjestelykysymys, sanovat. Varmasti niin, mutta kyllä lapsiarki on leikannut terävimmän innon harrastustoiminnastani. Ilmeisen trendikäs eräjormailu ei toteudu kohdallani kuin ajatuksen tasolla. Isäni sukupolvella ei tuntunut tätä hidastetta olevan lainkaan.
Mutta mielihyvää tuottavat asiat ovat pysyneet kutakuinkin samoina. Edelleen vereni seisahtaa, kun metso säikäyttää pyrähdyksellään. Tai kun hirvenpyynti päättyy viimeinkin onnistuneeseen kaatolaukaukseen, jonka jälkeen vouti ilmoittaa passit purettaviksi. Nuotio tuottaa viluiselle lämpöä ja poikkeuksetta hyvää mieltä.
Mutta entäpä se syvä kiintymyksen tunne? Miten sen pystyy osoittamaan riistalle? Olen vienyt telkänpönttöjä, laskenut harvakseltaan riistakolmiota, jättänyt laiskuuttani jokusen riistatiheikön taimikonhoidossa ja pyytänyt teininä riistanhoidon nimissä minkkejä raudoilla huonolla menestyksellä. Tarkkailen edelleen kesät talvet herkeämättä mökkitien ylittäviä jälkiä kertomatta niistä kenellekään. Tai no, suurpetojen jäljet kerron petoyhdyshenkilölle. Kyyhkyjäkin ruokin mutta aika ei mukamas riittänyt itse pyyntiin. Riittänevätkö edellä mainitut teot rakkaudenosoitukseksi riistalle? Jospa edes niille henkensä säästäneille minkeille ja kyyhkyille.
Metsästys on luonnonvaraisen riistaeläimen pyydystämistä, tappamista sekä haltuun ottamista. Onhan se metsästys paljon muutakin, mutta edellä mainittujen määritelmien mukaan äkkiseltään melko karuja ja lopullisia tekoja rakastetulle. Eläinten luonnonvaraisuus onneksi osaltaan takaa sen, että ne ovat sopeutuneet vallitseviin olosuhteisiin ja lisääntyvät vuosittain. Pienissä määrin pystyn olosuhteisiin vaikuttamaan, mutta tärkeintä on huolehtia, etten toimillani haittaa liiaksi tätä kiertokulkua.
Ostan vuosittain kanalintulupia Metsähallitukselta ja vieraskortteja metsästysseuroilta pistämättä tikkua ristiin paikallisen riistakannan avuksi. Uskon, että vaatimaton tulonsiirtoni lopulta avittaa myös paikallista riistaa erilaisina riistanhoitotoimenpiteinä. Ja rahallahan sitä rakkautta on ostettu maailman sivu! Tunnelmasta joutuu maksamaan, hyvä niin. Toisaalta enpä pyyntimiehenä (vissi ero saamamieheen) ole tainnut tehdä suurta lovea rakkauteeni olin sitten kotona tahi vieraissa – kestävää metsästystä ja ikuista rakkautta.
Teemu Lamberg
Kirjoittaja työskentelee Keski-Suomessa riistasuunnittelijana